Moi,

Tulin tuossa eräänä kertana miettineeksi kauneusihanteita, lähinnä omiani erilaisiin vartalomalleihin liittyen. Kuvittelen että terveenlihaksikas vartalo on miellyttänyt minua aina mutta onko oikeasti näin. Fitnessbuumi on niin IN että siltä terveentreenatulta naisihanteelta ei vain voi välttyä.  Syy miksi aloin epäilemään omia ihanteitani on viimeaikaiset muuttuneet ajatukseni ruoasta, ruokavaliosta ja termistä treveelliset elämäntavat. Siinä missä luomuruoka oli vielä jokunen vuosi sitten vain ”joidenkin city-hippien hullu harrastus”, on se tänä päivänä ”jokaisen itsestään ja terveydestään huolehtivan ihmisen valinta”. Luomusta on tullut mediseksikästä. Raakaruoka, paleodieetit ja superfoodit on trendikästä. Ja siinä sivussa varmasti toki myös sitä itseään, eli terveellistä. 

terveysruokaa parhaimmillaan

Sain eilen kunnian osallistua Cocovin järjestämään Superfood-iltaan, jossa käsiteltiin superfoodeja ja ruokavaliota yleensäkin enemmän terveydelllisestä näkökulmasta kuin niinkään tavoitteellisista. Osallistuin luennolle enemmän kuin innoissani, olenhan vielä melko tuore superfood-käyttäjä ja kuten sanottu, alkanut miettiä ruokaa laajemmassa mittakaavassa kuin vain kaloreina ja makroravinteina (proteiini, hiilari, rasva). Asiantuntijoina paikalla olivat Sami Sundvik sekä Jaakko Halmetoja.

Osasin odottaa että maitopohjainen ruokavalioni (lue rahka) saa tässä tilaisuudessa viimeisen naulan arkkuunsa. Olen täällä aiemminkin väläytellyt ajatusta maidottoman ja erityisesti rahkattoman ruokavalion kokeilusta oikuttelevan vatsani takia. Alkuperäisenä ajatuksena oli syödä kaapissa olevat varannot loppuun ja aloittaa sitten siitä. Pelonsekaisin tuntein odotan mitä tuleman pitää, salaa ehkä kuitenkin toivoen etten huomaisi erityistä euforiaa jotta voisin jatkossakin aamuni aloittaa rahkan voimin. Maidon lisäksi toisena suurena vatsavaivojen taustapeikkona esiteltiin gluteeni. Gluteenitonta on taannoin kokeiltu kohtalaisin tuloksin ja seuraavan on vuorossa siis maito.  Kuten Sundvik  puheessaan totesi niin tämä koe ei ainakaan maksa mitään ja voitettavana on vain parempi olo.

maidoton, gluteeniton ja täydellisen herkullinen suklainen mokkakakku

Kun ruoan on tarkoitus tarjota terveyttä, on sen tietysti oltava mahdollisimman ravinnerikasta ja tässä vaiheessa astuu mukaan luomu ja superfoodit. Omakohtaisen asennemuutoksen esimerkiksi luomuruokaa kohtaan huomaa siitä että nykyään lähes häpeillen kerron etten käytä tai erityisemmin suosi luomua. Tiedän etten ole ainoa maailmassa vaikka siltä toisinaan tuntuukin. Luomussa kuitenkin väitetään olevan vähintäänkin parempi maku ja enemmän ravinteita (tai ainakin vähemmän haitallisia yhdistejäämiä) verrattuna tavalliseen. Ja jos taas haetaan äärimmäisiä terveysvaikutuksia (mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman pienessä paketissa) puhutaan superfoodeista. Jos puhutaan esimerkiksi C-vitamiinista niin ylivertaisena suomalaisena lähteenä Halmetoja mainitsi ruusunmarjan mutta silti jauhetussa ja tänne meille lennätetyssä camucamussa sitä on vielä kymmenkertaisesti. Pistää ajattelemaan ainakin minut.

Teemaan sopivana tarjolla oli tietysti herkkuja illan teeman hengessä; Raakaruokaherkkuja, jotka paatuneimmallekin herkuttelijalle (minä) olivat niin tujua tavaraa että en kerralla saanut syötyä kaikkea.  Naureskelinkin siinä ääneen että tavallista täytekakkua olisi herkästi uponnut pala tolkulla mutta tätä ei vain pystynyt syömään samalla tavalla – eikä kyse todellakaan ollut huonommasta mausta ;Päinvastoin! Herkullisen ei todella tarvitse tarkoittaa epäterveelistä ja tämä ilta todisti sen täydellisesti.

tätä oli tarjolla

Ja tässä erään herkun ainesosaluettelo

Ja tässä eräs herkuttelija

Voi olla että yksittäisin aihepostauksin tähän iltaan tullaan palaaman vielä sillä senverta osuvaan saumaan tämä minulle osui. Muutama asia jonka voisin vielä mainita esiintulleista asioista/väitteistä ilman sen suurempaa selittelyä niin:

1. Viherjauheita kannattaa suosia (ja yleensäkin voimakasta vihreää väriä sisältäviä kasviksia)

2. Suolan riittävä saanti (tl/vrk) saattaa auttaa hauraisiin kynsiin

3. Hiusten kuntoon voi vaikuttaa rikkiyhdisteitä sisältävällä ruokavaliolla (esim. spirulina, kaalit, retiisit, hampunsiemen)

4. Nokkonen ja hyvälaatuiset rasvat (sekä maidottomuus) mahdollisesti hyvän ihon salaisuus

Mukana illassa oli tältä FF:n puolelta myös muutama virtuaalituttu, jotka pääsivät nyt elämääni myös ruudun ulkopuolella. Alla oleva kuva lainattu Annan blogista, jossa juttua myös hänen kokemuksestaan illan suhteen.  Ja eiköhän sieltä toisenkin Annan blogista ole ajatuksia pian luettavissa.

Moikka,

Tulin tässä (taas) kerran ajatelleeksi tätä omaa ikuisuusprojektiani sekä sen etenemättömyyttä tai ainakin hyvin hidasta sellaista. Mihinkään ei ole kiire, eli en kirjoita tekstiä siksi – tai edes sättiäkseni itseäni, vaan ennemminkin apuna omien ajaustentyöstämiseksi niille muille jotka  kamppailevat omien kilojensa kanssa. Siispä pienen itsetutkiskelun pohjalta syntyneet pahimmat laihdutusyntini näkevät nyt päivänvalon.

Liian vähäinen syöminen

Kun puhutaan epäonnistuneesta laihdutusprojektista ei nykypäivänä voi olla törmäämättä tähän ohjeeseen. ”Laihduttajat, syökää enemmän” – tuntuu olevan melkoinen mantra tällä hetkellä ja asiasta on kirjoiteltu täällä Fitfashionissakin moni bloggaaja (viimeisimpänä omiin silmiini osui Linda Manuellan – teksti). On varmasti totta että moni mieltää laiduttamisen ”kaalisoppakuurina” (tai jonain muuna kitudieettinä) vaikka nykymaailmassa se sitä harvoin on. Liian vähäinen syöminen aikaan saa melko nopealla syklillä lihaskatoa, väsymystä, ärtymystä ja jopa terveydentilan heikkenemistä. Tarkemmin asiaan paneutuville suosittelen tuota Linda Manuellan tekstiä, josssa aihetta on käsitelty minusta sopivan palikkatasolla kuitenkin kattavasti. Onneksi nykyään suurinosa dieettiohjeista on energia-arvoltaan vähintään 1500kcal/vuorokausi ja jos vielä satut liikkumaan niin määrä kasvaa entisestään.

Omakohtaisesti myönnän että edelleen sorrun toisinaan tähän virheeseen ja useimmiten esimerkkikierre on seuraavanlainen: Nautiskelin ruoasta jostain syystä huomattavasti enemmän kuin tavallisesti ja seuraavana päivänä turvottaa. Fiksuna ajattelen että korjaan tilanteen syömällä mahdollisimman kevyesti tämän yhden päivän ja seuraavana sitten jatkan normaalisti. Valitettavasti tämän yhden superkevyen päivän seurauksena odottaa taas hieman kovempi nälkä ja jos näihin nälkäsignaaleihin ei vastaa, on nälkä seuraavana päivänä vielä kamalampi.. Ja mässäilyputken jälkeen ajattelen taas mielessäni että no nyt kevennän reippaasti. Todellisuudessa, jos syöt liikaa niin jatkon pitäisi olla kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Tämä ei ole koskaan hyvä ratkaisu

Liika syöminen

Liian vähäisen syömisen vaakakupissa on tietenkin ylensyönti. Tämän ei suinkaan tarvitse tarkoittaa mättö-övereitä päivästä toiseen vaan valitettasti yksi ylimääräinen peruna lihottaa ihan samalla tavalla. Ei ehkä yhtä nopeasti mutta jos jokapäivä syö yhden perunan verran yli oman kulutuksensa niin pitkällä tähtäimellä lihoo. Omaa kulutusta on kuitenkin vaikea arvioida ihan täsmälliseksi, eikä se suinkaan ole tarkoituksenmukaistakaan ja edellä esitetty on enemmän ääriesmierkki kuin todellinen skenaario. Omaa kulutustaan voi arvioida netissä erilaisin laskurein ja tietysti myös kehonkoostumusmittarit/-mittaukset laskevat nämä arvot. Ihan sokeana näihinkään ei aina kuitenkaan kannata luottaa ja kokeilemalla selviää usein enemmän kuin tarpeeksi hyvin millainen vaje toimii itsellä ja mikä ei. Huomattavaa on myös se että energiantarve saattaa muuttua melkoisestikin esimerkiksi kehonkoostumusmuutoksen myötä. Lähtökohtaisesti mitä pienempi kroppa, sitä vähemmän energiaa se tarvitsee (mutta yksilöllisiä eroja on toki valtavasti).

Tähän täytyy taas todeta esimerkki itsestäni, joka yritän pudottaa niitä kuuluisia viimeisiä kiloja. Kun pudotetuja kiloja on jo takana, on tehty paljon asioita oikein. Jotta saisin todelisen käsityksen siitä mitä syön ja että sorrunko kuitenkin tuohon esitettyyn ensimmäiseen virheeseen ennemmin kuin tähän toiseen, olen ajatellut alkaa pitämään ruokapäiväkirjaa. Voihan olla että energiavajeeni on kuitenkin, varsinkin aktiivipäivinä, liian suuri ja syömähalut syntyvät sitä kautta kuten omakohtaisissa esimerkeissä esitinkin.

Kuvassa näkyy noin 50kcal eli reilu 1rkl erästä muromysliä.

Vääristynyt ruokapäiväkirja

Niin hyvänä tapana kuin ruokapäiväkirjaa laihduttamisen tukena pidetäänkin niin myös tässä on ansansa. Ruokapäiväkirjan pitäminen on ainakin minusta ihan  kivaa – silloin kun syö oikein. Kuinka turhauttavaa sinne onkaan kirjoittaa jokaista suupalaa, sitä leipäpalaa jonka söit ruokaa laittaessasi, tai sitä ylimääräistä lusikallista muroja jonka satuit ottamaan. Eihän se näy eikä tunnu missään, eihän? Ei varmaan jos kyse on vain siitä yhdestä lusikallisesta tai leivästä. Mutta jos se tapahtuu päivittäin ja vielä useamman kerran päivässä niin ei ole ihmekään että paino ei laske. Tämä on pahimman luokan salasyömistä jopa itseltään – kun kukaan ei näe/sitä ei ole kirjattu niin silloin mitään ei tapahtunut. Vai?

Taas täytyy loppuun todeta omakohtainen esimerkki siitä että kun kyse on niistä viimeisistä kiloista ja oikeasti ”grammapelistä” niin tuolla yhdellä huomaamattomalla lusikallisella on varmasti merkitystä. Niin on myös sillä toisella, joka ruokapäiväkirjaan jäi kirjoittamatta (varsinkin jos lusikallinen on tuon 50kcal ja niitä menee vähän enemmän kuin se yksi..).

Nämä tuntuivat kaikki keskittyvän ruokavalioon ja ehkä ihan syystä. Tottahan on että ruokavaliolla on lähtökohtaisesti liikuntaa suurempi merkitys painonpudotuksessa, liikunnan roolia kuitenkaan yhtään väheksymättä. Laihtua voi ilman liikuntaa mutta liikunnan avulla tuo laihdutettu olemus on huomattavsti helpompi ylläpitää. Lisäksi liikkuminen toki edesauttaa laihtmisprojektia, edistää terveyttä.  tietyisssä tapauksissa muokkaa vartaloa mutta ennenkaikkea piristää mieltä! Olen joskus ennenkin miettinyt että jos jostain syystä voisin yläpityää unelmavartaloani ilman liikuntaa niin lakkaisinko liikkumasta – enpä usko.

Mitä ajatuksia teillä on laihduttajan synneistä? Oletteko itse huomanneet kohdallanne joitain tällaisia paheita?