Hae
My Project Is Me

Mammajumppaa eli siis salilla raskauden aikana

Moi,

Ehkä nyt vihdoinkin kirjoitan aiheesta, josta on ollut tarkoitus kirjoittaa jo pitkään. Ennen varsinaista aloitusta haluan taas kerran muistuttaa että teksti perustuu täysin omiin tuntemuksiin ja siihen mikä on minusta tuntunut hyvältä. En tosiaan ole saliohjauksen ammattilainen enkä sillä pätevyydellä yritä mitään aukottomia totuuksia kertoa. Aiheesta jonkinmoista pätevää tekstiä hakevalle voinen tässä vaiheessa mainita jokinaika sitten ilmestyneestä kirjasta Liikunnallisen äidin käsikirja. Kirjaa en itse ole lukenut, joten en sen enempää sisällöstä osaa sanoa. Koska aiheesta tosiaan on olemassa monisatasivuisia kirjoja, tulen minä oikomaan asioita ja käymään asiaa läpi yksinkertaistaen, omien kokemusten pohjalta.

Raskauden ensimmäisellä kolmanneksella ei ilouutinen vaikuttanut omiin liikuntatottumuksiini millään lailla. Ohjelmaan kuului ihan yhtälailla vatsalihasten treenaamista kuin siihenkin saakka eikä valituissa painoissa mietitty asiaa sen enempää. Kokeilinpa jopa poikaystäväni lomassa hieman Fitfarmin Advance- ohjelmaa, joka oli tarkoitettu lihasmassan kasvattamiseen. Suurin haaste oli pahoinvointi, jonka vuoksi harjoittelu ei ihan herkkua aina ollut. Ahkerasti kuitenkin päätin sinnitellä tämän hetken yli ja odottaa parempia aikoja.

Toisen kolmanneksen aikana vatsallaan tehtävät liikkeet jäivät pikkuhiljaa pois. Ensiksi tosin siirryin tekemään liikkeitä jumppapallon päällä kunnes enää senkään joustavuus ei tuntunut vatsassa hyvältä. Myös vatsalihakset vaihtuivat staattisiin pitoihin ja kiertoihin perusrutistusten sijaan. Muutoin ei liikkeissä mielestäni mitään erityistä ollut ja jatkoin edelleen entiseen tapaan. Satunnaisia juoksuharjoituksiakin tein, vaikka juokseminen olikin lähinnä kesänajalle jäänyttä harjoittelua omalla kohdallani. En enää hakenut uusia ennätyksiä tai yrittänyt kasvattaa käyttämiäni painoja mutta tein silti sarjat loppuun saakka.

Viimeinen kolmannes on ollut sitten se ajanjakso, jolloin muutoksia on tullut lähes viikko viikolta. Tein esimerkiksi pitkään hauisliikettä skottipenkissä mutta jossain vaiheessa asento ei vain enää ollut hauiksille se optimaalisin ja liike alkoi tuntumaan turhan paljon hartioissa. Oli aika siirtyä muiden hauiskääntöjen pariin kasvaneen vatsani kanssa. Osa liikkeistä alkoi tosiaan tuntua huonolta ja tässä vaiheessa ne menivät vaihtoon, kuten vaikkapa maastavedot. Selällään suoritettavia liikkeitä olen pystynyt edelleen tehdä ongelmitta.

Ylävartalon liikkeissä käyttämäni painot eivät ole radikaalisti pudonneet mutta alakropan kanssa sitten senkin edestä. Valitettavasti minulla ei ole ollut harjoittelupäiväkirjaa enkä siis siten osaa sanoa tarkkaan minkäsuuruinen pudotus on ollut. (Juuri nyt, olen pitänyt kirjaa käyttämistäni painoista ja voin ne vielä erikseen julkaista). Teen toistoja sen verta että saan tuntumaa mutta en voi enää sanoa tekeväni rehellisesti loppuun saakka. Viimeinen toisto aiheuttaa sen tuntuman että ”huhhuh”  ja vaatii lepotauon mutta kehittyäkseen pitäisi pusertaa vielä muutama lisää siten että joutuisi ”pidättämään hengitystään”.

Ei näytä enää ihan yhtä näpsäkältä kuin postauksen ensimmäisessä kuvassa

Raskauden aikanahan suositellaan liikkeitä tehtäväksi lähinnä laitteilla liikeradan turvaamiseksi. Toinen syy on keskivartalon tuen katoaminen raskauden edetessä, jota vapaiden painojen kanssa tarvitaan enemmän tai vähemmän liikkeestä riippuen. Kuten olette varmaan huomanneet, olen edelleen treenaillut molemmin tavoin. Keskivartalon tuen puuttumisen olen huomannut itse erityisesti peruspunnerruksissa, joissa tuntumaa saan paljon paremmin polvet maassa. Sykemittariahan minulla ei ole pitkään aikaan ollut käytössä vaikka nimenomaan raskaudenaikana sykerajojen seurantaa suositellaankin. Saliharjoittelussa sykepiikit ovat kuitenkin sen verta lyhyitä että tämä ei varmaan ole ihan välttämätöntä. Olen huono esimerkki myös siinä, mitä tulee tekemiini liikkeisiin sillä esimerkiksi jalkaprässi ja kyykyt ovat edelleen osa ohjelmaani. Kuten kuitenkin todettu, on käytettyjen painojen määrä pudonnut melko hurjasti ja liikkeiden tekeminen tuntunut hyvältä. Tähän täytyy kyllä todeta että viimeksi prässillä tehdessäni mietin että koska käyttämäni painot ovat vain reilu 10kg omaa elopainoani enemmän, onko tekemisessä mitään järkeä?

Venyttelystä sensijaan on tullut haasteellisempaa ja esimerkiksi alaselän venyttäminen tuntuu usein täydeltä mahdottomuudelta. Omaksi onnekseni olen suuremmilta haasteilta siis harjoittelun aikana säästynyt enkä sinällään voi muuta kuin todeta että hyvin sujuva raskaus ei ole mikään este saliharjoittelulle. Kyllä, jotkin liikkeet saattava olla sopimattomia ja se mikä toimi eilen ei enää ensiviikolla toimikaan. Aina löytyy kuitenkin varmasti vaihtoehto jos vain niin tahtoo.

2 kommenttia

  1. Ande kirjoitti:

    Et ole ilmeisesti kuitenkaan lähtenyt muuttamaan ohjelmaa? Tarkoitan siis että olisit keskittynyt vahvistamaan niitä lihaksia, joita raskaus eniten kuluttaa. Itse olen kausiliikkuja ja raskauden ekalla kolmanneksella havahduin siihen että nyt olisi viimoiset hetket tehdä jotain keskivartalolihaksille. Syksyn pilates-kurssi ei ihan riittänyt siihen tarkoitukseen ja nyt sitten kärsitään 😀 Keskivartalon tuen puuttumisen huomaa etenkin sohvalta noustessa (meillä todellinen löhösohva)! Lattialta nousu onkin paljon helpompaa, mutta siinä käytetäänkin vähemmän vatsalihaksia ja enemmän jalkoja.

    Venyttely on totta tosiaan aika haasteellista… Harmillista etenkin selän kannalta!

    • jennie kirjoitti:

      En tosiaan erityisemmin mutta omaksi onnekseni tämä ei ole koitunut ongelmaksi. Uskoisin että tuolta kaiken uumenista löytyy kuitenkin hyvä peruskunto sekä lihaskunto joka on tietysti asiassa auttanut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *