Hae
My Project Is Me

En syö juuri mitään ja silti lihon – Syynä napostelu

Napostelu on usein niin huomaamaton tapa, ettei sitä edes tajua tekevänsä. Energiaa siitä kuitenkin kertyy helposti ja usein myös oletettua enemmän. Mutta mikä sitä aiheuttaa ja miten ihmeessä siitä pääsisi eroon?

 

Tuttu laihduttajan tarina

Juot aamulla kupillisen kahvia ja skippaat varsinaisen aamupalan koska yrität vähentää energiansaantia. Lounaaksi syöt salaatin kanalla ja pirskottelet päälle hieman oliiviöljyä. Välipalana menee omena ja päivälliseksi syöt taas salaattia. Iltapalana on rahkaa sokerittomalla mehukeitolla. Tällähän laihtuu ihan silmissä ajattelet, sillä energiaa ei päivän aikana tullut edes tuhannen kilokalorin verran.

Se mitä jäi kuitenkin huomaamatta oli lapsille aamupalaa laittaessa suuhun ohimenneet juustosiivut. Työpaikalla taukohuoneesta löytyneet suklaakonvehdit jäivät myös huomioimatta, eihän niitä tullut otettua kuin yksi. Ja se toinen silloin vähän myöhemmin ja sitten vielä silloin kun… Kotona ruokaa laittaessa napsit lasten nakkikeittoon tarkoitettuja nakkeja muutaman. Illalla oman rahkan jälkeen ruokapöytää siivotessa pistelit suuhun puolivahingossa ne lasten sämpylöiden jämät. Talon vihdoin hiljennyttyä palkitsit itsesi vielä sillä päivän ainoalla  suklaahetkellä (et muistanut taukohuonekätköä) koska olithan sen ansainnut eikä muutama pala mitään haittaa.

Kuulostaako tutulta? Voitko samaistua esimerkkilaihduttajan ajatuksiin ja toimiin?

napostelu, eroon napostelusta

Huomaamaton napostelu

Napostelu on usein niin huomaamaton tapa, ettei sitä edes tajua tekevänsä. Tai jos tajuaakin, niin ei ehkä ajattele sen olevan niin säännöllistä kuin se usein on. Energiaa siitä helposti kuitenkin kertyy ja tässä esimerkissä se tuplasi karkeasti päivän energiansaannin. Itse voin ainakin myöntää että minulle saattaisi käydä juuri noin kun esimerkissä kirjoitettu. Joku pikkujuttu ohimennen silloin tällöin pitkin päivää. En itseasiassa usko alkuunkaan että minun omat painonhallinnan haasteet johtuisivat siitä että syön varsinaisilla aterioilla väärin tai huonosti. Olen aika varma että ne johtuvat nimenomaan siitä mitä syön silloin kun en oikeastaan edes syö.

Koska napostelu kerryttää herkästi huomattavia määriä ylimääräistä energiaa, saattaa se myös olla syy miksi odotettu tulosta painonpudotuksessa ei tapahdu. Tai vielä pahempi, paino vain nousee vaikka ei omasta mielestään ”syö yhtään mitään”.

Kurkkaa myös tämä postaukseni laihduttajan pahimmista sudenkuopista

napostelu, huomaamaton napostelu

Eroon napostelusta

Paras tapa päästä napostelusta eroon on yksinkertaisesti lopettaa se. Ja jotta sen lopettaminen olisi helppoa, täytyy ensin tiedostaa että sellaista tekee ja ehkä myös että miksi tekee. Napostelu voi olla totuttu tapa tai sitten voi olla myös niin että nälkä ajaa napostelemaan aterioiden välillä. Jos otetaan tämän postauksen esimerkkilaihduttaja, syö hän aivan liian kevyesti. Jos ei heti, niin viimeistään kohta, liian vähäinen energiansaanti ajaa joko lähes hallitsemattomaan syömiseen tai sitten sitä tosiaa kompensoidaan napostelemalla päivittäin. Lihomaan ei varmastikaan pääse vaikka söisi esimerkin tavoin ja napostelisi menemään samaan tapaan vaikka joka päivä mutta järkevää se ei silti ole. Jo hampaiden kannalta on hyvä rajoittaa ateriointikerrat suunnilleen viiteen jatkuvan märehtimisen sijaan. Lisäksi ravintoaineiden saanti jää tällä tavoin vähäiseksi ja varmasti jopa hormonitoiminta voi pitkällä tähtäimellä häiriintyä kun nälkä- sekä kylläisyyssignaaleja ei kuunnella ja kunnioiteta. Yksinkertaisin tapa on siis vain alkaa syödä riittävästi ja riittävän ravinnerikkaasti.

täysipainoinen ateria curry-palsternakkakeitto

Vaaka näyttää +1kg

Niinhän siinä kävi että viime viikon pudotuksen jälkeen sain lähes tuplana takaisin. Hassuinta on että en mielestäni tehnyt mitään toisin edeltävään viikkoon verrattuna; En flunssan vuoksi urheillut tai muuttanut mitään ruokavaliostani. Painoarvo kuitenkin sanalla mielestäni sillä en ole pitänyt minkäänlaista kirjaa tai tarkkaillut muutoinkaan syömisiäni kovin kriittisesti. Joskus saatan tehdä keiton kermaan, joskus ruokakermaan. Joskus syön leivän, joskus kaksi.  Viikkotasolla sillä kummin olen valinnut saattaa olla merkitystä mutta loppuelämän kannalta ei niinkään. Ja sillähän ei nimittäin oikeastaan ole väliä putoaako minulta kilo viikossa vai kuukaudessa kunhan se putoaa pysyvästi. Mieluummin siis hidas painonpudotus kuin psysymättömät nopeat tulokset.

Vaakaluku 70,0kg

Painoni alkoi tällä viikolla taas seiskalla alkavin lukemin ja vaaka näytti tasan 70,0 eli +1kg edellisviikkoon. Kuten ylempänä kirjoitinkin voi olla että olen tehnyt huomaamattani sellaisia valintoja, jotka tähän ovat vaikuttaneet vaikka en sitä ihan heti osaa mihinkään yhdistää. Meistä jokainen tekee ihan turkasen monta valintaa päivittäin: Mitä puen päälle; Mitä syön aamupalaksi; Otanko vielä yhden kupin kahvia; Otanko sen suklaapalan minkä työkaveri toi tarjolle; Menenkö jumppaan; Mitä vastaan asiakkaalle jne. Turkasen monta valintaa. Osa valinnoista on ihan huomaamattomia eikä vaadi sen enempää ponnisteluja kun taas osan kanssa joutuu harkitsemaan tarkemmin ja kauemmin. Esimerkiksi elämäntapoja muuttaessa, joutuu punnitsemaan omia tavanomaisia käyttäytymismalleja tavanomaista enemmän: Riittäisikö ohuempi kerros rasvaa leivänpäällä; Enhän napostele salakavalasti; Olenhan muistanut juoda vettä jne. Jotkin näistä tavoista ovat saattaneet olla mukana vuosikymmenien ajan eikä niistä poisoppiminen välttämättä tapahdu silmänräpäyksessä ja ilman keskittymistä, vanhoihin tapohin saattaa lipsua ihan huomaamattaan.

Ei oikotietä onneen

Myönnän että päähäni on toisinaan eksynyt myös ajatus ruokavalion tiukentamisesta. Onneksi oma järki kuitenkin huutelee edelleen että ei, sillä niin monta pitkäkestoisesti tuloksetonta kitudieettiä olen elämäni aikana kokeillut. Toki, on motivoivaa kun paino viikko toisensa jälkeen laskee isoin lukemin mutta jos se nousee takaisin yhtä nopeasti niin onko koko touhussa mitään järkeä? Voin sanoa omasta kokemuksestani että ei ole.

Olen pudottanut kuudessa viikossa painoani 1,6 kiloa. Se tuntuu vähältä mutta tarkoittaa suunnilleen kiloa kuukautta kohden, mikä tekee vuodessa kokonaiset kaksitoista kiloa. Viimeiset neljä viikkoa painoni on kuitenkin sahannut edestakaisin ja vaikka osa siitä onkin varmasti luonnollista painonvaihtelua, voisin ryhdistäytyä senverta että kiinnitän taas tarkemmin huomiota niihin valintoihin mitä teen. En tee tätä siksi, että kokisin olevani epäonnistunut tai huolissani yhden kilon muutoksesta vaan varmistaakseni että muutosta tulee tapahtumaan myös tulevaisuudessa. Oikotietä onneen ei painonpudotuksessakaan ole ja niinpä minä jatkan hitaalla, mutta toivottavasti, loppuelämän polullani.