Hae
My Project Is Me

Riittävän hyvä on parempi kuin täydellinen

”Nyt loppui herkuttelu. Lähden liikkeelle ja sanon sokerille heipat. Syön kasviksia ainakin sen vaaditun puoli kiloa päivässä ja katson että kaikki muukin on kuin oppikirjasta”. Tässä taas yksi karrikoitu esimerkki, mitä moni painonpudottaja kuitenkin tekee tai ainakin ajattelee tekevänsä.

Ja sitten kun tässä täydellisessä suunnitelmassa jokin meneekin pieleen, tulee pettymys. Kun torstaina kello 17.45 söikin sen pullan vaikka ei pitänyt. Ja kun on kerran syönyt sen pullan niin eihän sillä ole enää mitään merkitystä mitä tekee ja voi aivan hyvin hakea kaupasta vielä karkkipussin, suklaata ja vähän sipsiäkin kylkeen.

Jos puhelimeen tulee särö, mitä teet?

Jossain joskus näin vertauksen siitä että jos puhelin tippuu maahan, ja näyttöön tulee särö niin eihän kukaan rupea puhelintaan tahallaan hajottamaan enempää. Miksi siis painoa pudottaessa niin usein tehdään juuri niin; Syödään sen yhden pullan lisäksi kokonainen pellillinen kun ”millään ei ole enää mitään väliä”.

Näin aukikirjoitettuna tuo ajatusmalli tuntuu tavattoman tyhmältä, mutta näinhän se on. Ja minä ainakin joudun myöntämään, että olen itse toiminut joskus juuri tuolla tavalla.

lauantaikarkit

Riittävän hyvä on parempi kuin täydellinen

Tämän tekstin tarkoitus ei ole suinkaan demonisoida herkuttelua, ehkä ennemmin päinvastoin. Ja tässä tullaankin päivän otsikkoon minkä pyydän lukemaan vielä kerran ajatuksella: riittävän hyvä on parempi kuin täydellinen.

Ja se on parempi kuin täydellinen sillä riittävän hyvä on joustava ja jokaiseen tilanteeseen sekä tilaisuuteen aina paras mahdollinen vaihtoehto. Se ei ole oppikirjamainen tai tarkkaan ohjeistettu, orjallisesti noudatettava tapa vaan sellainen mikä sopii omaan elämään ja elämäntilanteeseen sallien myös ne niin sanotut lipsumiset vaikka eiväthän ne sellaisia edes todellisuudessa ole.

Kun tekee riittävän hyvin, riittävän pitkään pääsee ihan yhtälailla maaliviivalle kuin valtavalla pikajuoksulla – ja matkakin on varmasti miellyttävämpi ja  mikä parasta, samalla tahdilla voi jatkaa vielä eteenkinpäin.

herkkuhimo

Kurkkaa myös aihetta sivuavat postaukset

Laihtuminen ei ole helppoa

Painonhallinta on helpointa kylläisenä

Kun herkkuhimo iskee

Tämän verran minä syön päivässä

Olen kirjoittanut useampaankin otteeseen, kuinka myös laihtuakseen tulee uskaltaa syödä tarpeeksi. Jos syö liian vähän, kostautuu se ainakin omalla kohdalla ennemmin tai myöhemmin ja syötyä tulee huomattavasti yli omien tarpeiden. Ja kun on tullut mässäiltyä, niin morkkiksissaan sitä sitten taas yritetään syödä vähän tavallista vähemmän ja ennen kuin huomaakaan, on jojo-kierre valmis. Tämä siis jonkinlaisena kärjistettynä ja yksinkertaistettuna esimerkkinä siitä, miten tarina usein saattaa mennä.

 

Tämän verran syön päivässä

Liikun itse vähintäänkin kohtalaisesti, jollain mittapuulla ehkä jopa paljon. Saattaa siis olla, että tarvitsen enemmän energiaa kuin sinä. Saattaa myös olla, että sinä olet esimerkiksi minua pidempi, lihaksiksikkaami, teet ruumiillista työtä tai jotain muuta, minkä vuoksi sinun energiantarpeesi on suurempi kuin minun. Sanon tämän ääneen siksi, että on tärkeää tiedostaa, että lähtökohdat energiantarpeelle voivat olla erilaiset, aivan kuten tavoitteemmekin.

Syön itse arviolta noin 1700-2000kcal päivässä. Määrässä on liukumaa, sillä en laske kaloreita tai punnitse annoksiani, mutta niinä kertoina kun olen esimerkiksi Finelin ruokapäiväkirjaan päivän ateriat merkinnyt, niin noissa lukemissa ne ovat olleet. Jos päivään sisältyy myös herkkuja tai muita poikkeavuuksia, on energiamäärä luonnollisesti suurempi. En kompensoi herkuttelua vähentämällä muuta ruokailua, vaan pyrin herkkupäivinäkin pitämään huolen riittävästä ja erityisesti monipuolisesta energiansaannista.

Joku saattaa ajatella, että syön verrattain paljon pudottaakseni painoani.  Tämä ei tosiaan ole sellainen määrä, millä paino putoaa kohdallani kohisten mutta tämä on määrä mikä tuntuu hyvältä ja millä kuitenkin pitkässä juoksussa olen saanut painoa myös alaspäin. Toki, koska vaje energiantarpeeseeni nähden ei ole suuri, on myös ”riski” että paino lähtee nousuun jos tuleekin herkuteltua useammin tai isommin. Eikä painon muutos noususuuntaiseksi itseasiassa vaadi edes paljoa, aivan kuten ei toisinkaan päin. Ja juuri se on ollut se, mitä olen halunnut – mahdollisimman pienillä ja huomaamattomilla muutoksilla mistä kirjoittelinkin aiemmin täällä.

Jos todella haluaisin keskittyä pudottamaan painoani niin olisiko minulla varaa hieman kiristää? Kyllä varmasti. Haluanko? En välttämättä, ellei sille tule todellista tarvetta.

Heräsikö sinulla ajatuksia tai kysymyksiä tästä tekstistä tai aiheeseen liittyen? Kysy ihmeessä kommenteissa tai laita vaikka DM sähköpostitse tai instagramissa – vastaan ja keskustelen mielelläni.  Ehkä voisin myös samasta aiheesta jatkaa toisen postauksen yhteydessä esimerkiksi siitä, miten nuo kalorit päivään jakautuvat ja että mitä kaikkea se esimerkiksi voi sisältää. Ja jos tosiaan jotain muuta tulee mieleen, joko tähän aiheeseen tai muuhun niin kuulen senkin mieluusti.