Hae
My Project Is Me

Luonnostaan hoikka

Karkeasti jaoteltuna meitä on kahdenlaisia: Niitä, jotka lihovat vain katsoessaan kakkupalaa päin sekä niitä, jotka voivat halutessaan syödä vaikka koko kakun lihomatta.

Olen kirjoittanut aiheesta jo vuonna 2012 postauksen otsikolla Hoikan vartalon salaisuus. Ajattelin ensin, että kirjoitan tekstin uudestaan hieman päivitettynä mutta totesin sen turhaksi sillä sisältö tuntui pysyvän niin samankaltaisena että kopioin tekstin alle, ihan pienin muutoksin.

Luonnostaan hoikka

Olen aina silloin tällöin huomannut miettiväni että miten eräs ystävänii tuntuu voivan syödä ihan mitä tahansa eikä hän silti liho mihinkään suuntaan. Osaltaan voi olla että hyvät geenit auttavat häntä pysymään normaalipainoisena mutta vasta jokin aika sitten tajusin todellisen syyn ja se ovat elämäntavat.

Otetaanpa esimerkiksi vaikka loma; Monelle loma tarkoittaa viikkoa tai kahta auringon alla sateenkaarenväristä drinkistä hotellin altaalla nauttien. Toiselle loma tarkoittaa samaista viikon tai kahden aktiivipakettia ja vaikkapa sukeltelumatkaa. Yhtälailla aurinkoinen viikonloppu kutsuu osan hiekkarannalle paistattelemaan auringossa kun taas osa valitsee lähteä samaiselle rannalle ystäväporukan kanssa pelaamaan beach volley:a.  Arvaatte varmaan kumpaan ryhmään tämä aina-niin-hoikka ystäväni kuuluu?

Luonnostaan hoikka ihminen (enkä nyt puhu enää ystävästäni vaan tapauksesta yleensä) on aktiivinen myös vapaa-ajallaan. Hän nauttii kesästä liikkuen mahdollisimman paljon ystävien kanssa. Hän nauttii ystävien kanssa (kevyistä) aktiviteeteista kuten keilailusta tai vaikka pesäpallosta . Ensisijaisesti nämä tekemiset eivät ole hänelle kuitenkaan liikuntaa, vaan tapa viettää laatuaikaa ystävien seurassa.

En sano ettäkö tämä luonnostaan hoikka ihminen harrastaisi myös ”ihan oikeaa liikuntaa” mutta näillä arjen valinnoilla on sata varmasti enemmän merkitystä kuin muutamilla hikisillä jumppatunneilla viikossa. Toki harrastetun liikunnan määrällä on merkitystä, mutta kärjistettynä esitetyssä ajatuksessa on ideaa. Jossain on ollut myös tutkimus siitä kuinka edes viisi kertaa viikossa harjoitettava jumppailu ei nollaa istumatyöstä aiheutuvan liikkumattomuuden haittoja.

hyötyliikuntaa

Arkiset valinnat

Paitsi liikkumisten suhteen niin luonnostaan hoikka ihminen tiedostaa myös arjen ja juhlan välisen eron ja tekee fiksuja valintoja ruokalautasella. Seuratessani ruokavalintoja, ovat ne hyvin tyypillisesti paljon kasviksia sisältäviä, perusfiksuja ja annoskooltaan useimmiten kohtuullisia. Kun turhat kaloripommit jäävät arjesta pois, ei ruokavalion tarkkaileminen vaadi kummempia vippaskonsteja. Sitä paitsi, kun arkiliikuntaa kertyy niin myös energian, eli ruoan, tarve lisääntyy ja painonhallinnan kannalta kaikki on hitusen helpompaa.

Luonnostaan hoikan ihmisen ruokavaliossa ei olekaan kyse siitä, miten vähillä kaloreilla hän pärjää tai että voiko hän olla aina ja ikuisesti syömättä suklaata. Herkutellakin saa, mutta sille on olemassa oma paikkansa. Ja vaikka kävisikin niin että aktiivieläjä lähtisi löhölomalle, niin yhden tai kahden viikon poikkeus 52:n viikon seassa ei muuta yhtään mitään.

hoikan vartalon salaisuus

 

Hoikan vartalon salaisuus

Yhteistä kaikelle yllä esitetylle ovat pienet muutokset päivittäisissä tekemisissä. Ja päivittäiset tekemiset muodostavat elämäntavan, johon erilaisia poikkeustilanteita varmasti tulee. Jos siis joku kysyy minulta mikä on hoikan vartalon salaisuus niin vastaan lyhyesti että päivittäiset valintamme, joista muodostuu meille elämäntapa.

Kurkkaa aihetta sivuten myös postaukset Liikuntaa vai Hyötyliikuntaa sekä Mistä aikaa liikunnalle

Repsahdus vai hallittu herkkuhetki

Kirjoitin alkuviikosta viikkopäiväkirjassani esimerkin kahdesta erilaisesta tavasta syödä ohi ruokavalion: suunnitellusta sekä sunnittelemattomasta. Toisinsanoen sallitusta ja hallitusta herkkuhetkestä sekä repsahduksesta. Kuten huomaa, on niihin suhtautumisessa eroa vaikka käytännössä tilanne on sama.

repsahdus

Repsahduksella on ikävä maine ja jo pelkkä termikin kuulostaa negatiiviselta. Repsahdus tapahtuu kun jostain, usein käsittämättömästä, syystä syö ohi ruokavalion. Usein tätä yksittäistä tapahtumaa seuraa vielä se että “kun on kerran jo syömään alettu, syödään sitten kerralla”. Tällainen kaikki-tai-ei-mitään ajattelu on usein turmiollista, ja uskallan ilman mitään sen suurempaa tutkimusta väittää, että se on myös usein monen epäonnistuneen dieetin kohtalo.

repsahdus

Elämää ilman repsahduksia

Vaan entä jos ei olisi lainkaan repsahduksia? Tämä ei tarkoita sitä että ei koskaan herkuttelisi tai söisi ohi täydellisen ruokaympyrän (tai ruokakolmion tai sellaisen lautasmallin, minkä nyt ikinä tunteekaan täydelliseksi). Ilman repsahduksia selviää kun ei kiellä ruokavaliosta mitään. Kun kaikki on sallittua, ei tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä että söikin kakkupalan kahvin kanssa.

Ihan jokapäivä ei palaa kakkua kannata kuitenkaan ruokavalioon sisällyttää vaan suunnitella herkkuhetket jo ennakkoon. Joskus niitä voi olla yksi viikossa, joskus useampi ja toisinaan taas harvemmin. Huomista (tai lauantaita tai..) on paljon helpompi odottaa kuin ajankohtaa, minkä olemassaolosta ei vielä edes tiedä.

hallittu herkkuhetki

Edelliset esimerkit olivat psykologisia ja usein se onkin nimenomaan se mieli, minkä niitä herkkuja tekee mieli. Harvemmin nyky-yhteiskunnassa nälkä on se mikä kohti epämääräisempää syömistä ajaa. Mutta silloin kun niin käy on tämäkin kompastuskivi helposti taklattavissa: syömällä tarpeeksi. Jos et ole vielä huomannut niin kylläisenä on paljon helpompi vastustaa mielitekoja, mitä ainakin allekirjoittaneella ne turhat herkuttelukerrat usein ovat.

Kumman sinä siis valitset: Repsahduksen vai Hallitun herkkuhetken?

Kurkkaa myös tämä aihetta sivuava postaukseni: Nälästä ja näläntunteesta