Hae
My Project Is Me

Vertaistukea painonhallintaan

Julistan tarjoavani vertaistukea painonhallintaan mutta onko se niin. Onko minulla normaalipainoisena, paljon liikkuvana ja vailla näennäisiä elämänhaasteita oikeus puhua painonhallinnasta tai vielä radikaalimmin laihduttamisesta? Olenko liian hyvässä kunnossa voidakseni tarjota vertaistukea painonhallintaan, kun on olemassa heitä, joille lihavuus on ihan oikeasti terveysriski?

vertaistukea painonhallintaan

 

olen Lievästi ylipainoinen

Tiedän että moni ajattelee painonhallinnan olevan minulle varmastikin helppoa. Tämä on sanottu minulle itseasiassa ihan suoraankin kertomalla että ”Hyvähän sinun on kun.. ”. Mutta voin kertoa ettei se oikeasti ole helppoa minullekaan. Jos se olisi, en ehkä kymmenen vuotta blogini aloittamisesta kirjoittaisi aiheesta edelleen. Tai saattaisin toki kirjoittaa mutta pudotettavaa minulla tuskin olisi.

Olen painoindeksin mukaan itseasiassa edelleen lievästi ylipainoinen, siitäkin huolimatta että olen pudottanut painostani nyt himpan vajaa viisi kiloa eli noin 6%. Ja tämä pudotus ei ole ollut helppoa, ainakaan siltä kantilta katsottuna, että sitä on työstetty syyskuusta 2020 lähtien eli jo puolen vuoden ajan. Toki, matkassa on ollut ajanjaksoja, kun en ole aktiivisesti asiaa työstänyt ja silloin paino onkin lähtenyt nousuun. Painonhallinta tai pudotus ei siis ole minulle helppoa enkä pysy näissä mitoissa ”tekemättä mitään” vaikka kuinka niin haluaisinkin.

vertaistukea painonhallintaan: keskivaratlolihavuus

 

Painoindeksiin ei voi luottaa

Arvaan, että on joku, joka miettii ettei painoindeksiin ei voi luottaa sillä se ei huomioi kehon lihasmassaa. Ja tämä on aivan totta. Jos lihaksikas henkilö kirjaa painonsa BMI-laskuriin on tulos varmasti jonkinasteinen lihavuus, sillä vanhan sanonnan mukaisesti lihas painaa enemmän kuin läski ja painoindeksi huomioi yksinomaan painon suhteen pituuteen. Newsflash! Minä en ole niin lihaksikas.

Painoindeksin sijaan, olenkin käynyt ottamassa itsestäni kehonkoostumusmittauksia suhteellisen säännöllisesti. Kehonkoostumusmittaus kertoo nimensä mukaisesti, paljonko siitä kehosta on sitä rasvaa, lihasta ja kaikkea muuta. Ja vaikka minussa lihasta onkin, niin sitä ei kutenkaan ole niin merkittäviä määriä että tulosta voisi syyttää täysin virheelliseksi. Lisäksi rasvan osuus on edelleen erityisesti keskivartalossa korkea. Keskivartalorasvan tiedetään olevan erityisen haitallista terveydelle ja siinä piilee useampienkin lähteiden mukaan suuri terveysriski. Olen nyt viime aikoina kuunnellut muutamankin äänikirjan, mistä viimeisimpänä terveystieteiden maisterin ja laillistetun ravitsemusterapeutin Pirjo Saarnian Syö oikein, sammuta tulehdus –nimisen teoksen, missä asia nostettiin monta kertaa esiin. Vaikka siis vatsamakkarat keskivartalolla eivät itseä häiritsisi ja elämänlaatu olisi hyvää niidenkin kanssa, voi terveyden vuoksi olla hyvä ainakin pyrkiä välttämään niiden tahallista paisuttamista.

vertaistukea painonhallintaan: laihdutus normaalipainon sisällä

 

vertaistukea painonhallintaan

Ymmärrän hyvin, etten kaikkien mielestä ole oikea henkilö tarjoamaan vertaistukea painonhallintaan ja se on ihan ok. Toivon kuitenkin että ymmärretään myös se, että painonhallinnan haasteita voi myös olla normaali-, tai lähes normaalipainon sisällä. Tiedän etten ole tarpeeksi lihava inspiroidakseni runsaan ylipainon kanssa kamppailevia mutten myöskään tarpeeksi timmi, inspiroidakseni tiukasta kasipäkistä haaveilevia. Haluan kuitenkin uskoa, että myös minulla on mahdollisuus, ja ennen kaikkea oikeus, tarjota vertaistukea painonhallintaan koska tiedän että se ei ole aina helppoa.

vertaistukea painonhallintaan: laihdutus normaalipainon sisällä

Lisää rehellistä pohdintaa siitä, kuinka se aloittaminen ei aina ole helppoa tai vastaavasti siitä, miten  edes imetys ei pudottanut painoani vaikka ’kaikkihan laihtuu imettäessä’. Kuten huomaat, se ei todellakaan ole aina niin helppoa täälläkään.

4 kommenttia

  1. Eea kirjoitti:

    Ihan mielenkiinnosta kysyn että mikä on sinun tavoite painon hallinnassa? Onko se tietty numero, BMI:n alle pääseminen, hyvä olo vai mikä? ?

    • myprojectisme kirjoitti:

      Kiitos kysymyksestä, mikä on itseasiassa yllättävän vaikea. Vaikeaksi vastaamisen tekee se, että tavoitteet saattavat matkalla muuttua ja en tässä vaiheessa pysty niin kovin konkreettisesti tietämään että mitä se voisi lopulta tarkoittaa.

      Ensisijaisesti haen hyvää oloa, minkä olenkin osittain jo saavuttanut. Haen sellaista tapaa olla ja elää että painoni pysyisi kurissa ja hyvä, energinen olo läsnä. Tavoittelen myös normaalia, tervettä rasvaprosenttia ja erityisesti viskeraalisesta rasvasta eroonpääsemistä.

      Se mitä tämä tarkoittaa esimerkiksi kiloissa, on paljon vaikeampi kysymys. Luulin aikanaan, siis vuosia tai jopa vuosikymmeniä sitten että minun tavoitepaino on 50kg. Sittemmin olen todennut että näytän itseasiassa paljon paremmalta ja terveemmältä noin kymmenen kiloa siitä painavampana. Nyt kuitenkin tuo 60-kiloa tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta sekin ja olen hämmästynyt että näin lähes 70-kiloisenakin tunnen oloni näin hyväksi ja tarveeksi vaikka pudotettavaa siis kuitenkin edelleen on.

      Tällä hetkellä luulen että se minun tavoitepainoni voisi olla noin 65 kiloa mutta etenen kilo kerrallaan tunnustellen sitä omaa hyvinvointia ja jaksamista. En takerru kiloihin jos muu eteneminen tukee tavoitteitani terveydestä ja hyvästä olosta.

      Kuten huomaat, ei ollut niin helppo kysymys vastata vaikka toisin voisi kuvitella.

  2. Emilia kirjoitti:

    Moi. Seurasin sua silloin kymmenen vuotta sitten ja muistan vielä, kuinka vertasin itseäni suhun? Sillain hyvässä mielessä. Olin silloin vajaa 3kymppinen ja hyvässä kunnossa. Sit tuli lapset ja nyt kamppailen oman kehonkuvani ja jonkinlaisen identiteettikriisin kanssa.

    Oon aina aiemmi pitänyt itseäni atleettisena ja huomaan vertaavani itseäni yhä siihen 10 vuoden takaiseen minääni. Ymmärrän että en pääse enää niihin mittoihin, mutta voin olla timmi nelikymppinen 🙂
    Mutta kyllä itsensä kunnossa pitäminen vaatii näillä kilsoilla jo paljon:)

    • myprojectisme kirjoitti:

      Moi! Ja hei, ihana kuulla tällaista kommenttia melkein kuin kaukaa historiasta <3 Sait mut hetkeksi miettimään oikein noita aikoja tuolloin; Kuinka erilaista bloggaaminen oli ja kuinka tosiaan pienessä kunnossa olin. On oikeastaan aika hassua ajatella että tuolloin, kaiken alku oli omasta mielestäni katastrofaaliset 65 kiloa ja nyt se voisi olla jopa tavoite 🙂

      Tunnistan kyllä tuon tarinassasi mainitun jonkinlaisen identiteettikriisin. Onhan elämä ja kroppa tässä vaiheessa tosiaan nähnyt ja kokenut paljon enemmän eikä se kunnossa pysyminen ole ihan niin helppoa kuin ennen. Yhdessä kohti tervettä ja timmiä nelikymppiskuntoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *