Hae
My Project Is Me

Perheen kesken

Jos minulla ei olisi lapsia, en ehkä tänään olisi päässyt kohtaamaan omia pelkojani. Olen viimeksi käynyt huvipuiston hurjemmissa laitteissa vuosia sitten ja vaikka vatsanpohjasta kutitettulu kivalta tuntuukin niin erilaisia laitteita olen vältellyt vuosikausia. Esikoisemme on kuitenkin melkoinen hurjapää, mitä laitteisiin tulee, ja kun poika ilmoitti että nyt mennään Linnanmäellä Salaman kyytin niin ennenkuin edes huomasinkaan, olin jo jonossa. Ja ei hitto se oli hauskaa, hurjaa, mutta hauskaa. Itseasiassa se oli niin hauskaa että seuravaaksi kipusin Kingin kyytiin ihan yksinäni ja siitä poistuessani mietin että nyt viimein olin voittanut omat pelkoni mitä hurjiin laitteisiin tulee (vaikka kyllä minua edelleen ajatus Kingin kyytiin kipuamisesta aiheuttaa pientä sykkeennousua).

Ja juuri näinhän sen pitääkin toimia, omasta perheestä tulee saada voimia, tukea ja turvaa – mihin tarkoitukseen sitten ikinä. Perheen kesken jokaisella on oikeus olla juuri sitä mitä on. Perheen kesken ei kenenkään tarvitse esittää muuta kuin on ja lapsia seuratessa tämä on jotenkin erityisen ihanaa seurattavaa; Lapset kun ovat niin aitoja asioissaan. Lapset ovat aidosti ylpeitä kaikista saavutuksistaan, tekemisistään ja taidoistaan – vaikka ne eivät olisi ihan sitä mitä niiden aina välttämättä (jonkun standardin mukaan) pitäisi olla. Lapsilla kaikki mahdollisuudet ovat auki ja he voivat olla ihan juuri sitä kaikkea mitä vain itse haluavat olla. He uskovat omiin unelmiinsa eivätkä näe mitään estettä niiden saavuttamiseksi. Ja jos jokainen meistä aikuisista olisi tässä asiassa edes yhtään enempää lapsenomaisempi, me pystyisimme kaikki pieniin ihmeisiin hitusen paljon helpommin.

Tätä kuvaa katsoessa tulee mieleen se asia mistä ylle kirjoitin. Katsomme siinä yhdessä vauvani kanssa kohti tulevaa. Kohti sitä aikaa, mikä voi olla ihan mitä tahansa ja mistä tulee juuri sellainen kuin me itse siitä teemme. Jossain vaiheessa tämä pieni ihminen siirtyy sylistäni pois ja omilleen mutta takin alla on aina tilaa tulla takaisin. Ja niinhän se on ihan oikeassakin elämässä: Jossei koskaan kokeile, ei koskaan voi onnistua. Minä onnistuin tänään ja olen selvästi ylpeä uskaltautuessani viimein hurjempiin huvipuistolaitteisiin. Mistä sinä olet viimeksi ollut ylpeä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.