Salitreenit raskausaikana

Raskaus ei missään nimessä estä treenaamista mutta raskauden edetessä treenimuodot ja mahdollisuudet muuttuvat tavanomaisesta. Joitain lainalaisuuksia treenien suhteen on, mutta vain odottava äiti voi tietää mikä on hänelle hyväksi. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, on osattava kuunnella omaa kroppaansa sen suhteen mikä tuntuu hyvältä ja muistaa että jokainen raskaus on erilainen.

Odotan itse kolmatta lastani ja jokaisella kerralla olo, jaksaminen ja tuntemukset ovat olleet erilaiset. Erilaiset “raskausoireet” ovat kohdallani pahentuneet jokaisella kerralla ja erinäiset “vaivat” olleet havaittavissa kerta kerralla aiemmin. Hyvänä ohjenuorana voi kuitenkin aina pitää toteamusta että niin kauan kuin se tuntuu hyvältä (=ei aiheuta kipuja) antaa mennä vain. Raskaus ei kaikesta huolimatta ole sairaus vaikka ääritapauksissa osa odottajista joutuukin lääkärin määräämään vuodelepoon. Tällöin on tietysti toteltava asiantuntijaa ja muistaa että kyse on kuitenkin vain lyhyehköstä ajanjaksosta jos mieli edes tuossa vaiheessa treenaamaan tekisi mieli.

Jos kävely tuntuu hyvältä, suosittelen sitä yhtälailla odottajille kuin kelle tahansa muullekin. Omalla kohdalla pitkät ja reippaat kävelylenkit eivät loppuraskaudessa ihan aina ole olleet mahdollisia, ikävien liitoskipujen vuoksi. Kävely on kuitenkin hyvää, peruskuntoa ylläpitävää tekemistä ja tarjoaa mukavasti raikasta ulkoilmaa. Sensijaan, salilla olen pystynyt treenaamaan melkein kuin ennenkin vaikka toki pieniä muutoksia treenini ovatkin saaneet kokea.

Olen jo hyvän aikaa sitten saanut sanoa hyvästit raskaille kyykyille, erilaisille vatsalihastreeneille, hypyille ja jalkoja eri suuntiin “repiville” liikkeille kuten pakarapotkut taljassa. Mikään näistä edellä esitetyistä ei yksinkertaisesti tunnu hyvältä. Viimeistään viimeisen kolmanneksen aikana on viimeistään hyvä siirtyä raskaasta treenistä hieman kevyempään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että viimeisten pakkotoistojen sijaan, lopettaa sarjan siinä vaiheessa kun vielä menisi muutama. Treeni saa toki tuntua mutta se ei saa olla liian raskasta ja itse olen siirtynyt myös toistoiltaan pidempiin,15:n toiston sarjoihin.

Kuten kuitenkin alussa totesin, on jokaisen odottajan olo erilainen ja tärkeintä on tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä ja luontevalta. Jokainen tuntee oman kehonsa parhaiten ja uusien juttujen sijaan, on yleisesti parasta pysyä tutussa ja turvallisessa  – ellei nyt sitten satu harrastamaan vaikka uimahyppyjä.