Hae
My Project Is Me

Se kuuluisa pieni päätös päivässä

Vaikka sanonta kuuluu että kissa kiitoksella elää, niin minä haluan silti osoittaa kiitollisuutta. Haluan kiittää jokaista teistä, jotka kävivät katsomassa lievästi ylipainoisen naisen bikinikeimailut. Kuvat on nimenomaan toteutettu pieni pilke silmäkulmassa, itsevarmana ja iloisena sillä eihän kauneuden tai hyvän olon kuulu olla hetkenä ja tässä vaiheessa päästään toiseen kiitokseen, jonka haluan osoittaa jokaiselle kommentoijalle. Jokaisella menestystarinalla tässä historiassa on ollut tukijoukkonsa eikä ilman niitä yhtään menestystarinaa luoda tulevaisuudessakaan. Elämä kaikkine ylä- ja alamäkineen on joukkuelaji ja te olette tässä tapauksessa minun joukkueeni.

P1050125

Ei kukkakaan kasva yksin vaan tarvitsee riittävästi valoa ja vettä kukoistaakseen

Aloitin tämän kaiken myötä lukemaan Patrik Borgin kirjaa rennommasta painonhallinnasta ja yksi asia on jäänyt mieleeni ylitse muiden: Jos se ei tunnu hyvältä laihduttaessa niin miten ihmeessä sen muka pitäisi tuntua hyvältä loppuelämän? Toki, muutos vaatii yleensä astumista epämukavuusalueelle mutta muutosten pitäisi kuitenkin olla sellaisia, joiden tekeminen ei vaadi aivan tavattomia ponnisteluja. Oma virheenihän on usein ollut se että vietän viimeisen päivän ennen dieetin aloitusta syöden tuplasti. Kun seuraavana päivänä jokin sitten menee pieleen, niin sama kaava toistuu ja loppujen lopuksi energiaa saadaan reilusti yli tarpeiden. Tai tämä on ehkä yksi niistä virheistä, joita ei välttämättä tehdessään edes huomaa mutta näin jälkikäteen on helppoa olla viisaampi. Pointtina Borgin kirjassa on kuitenkin se että jos sattuu elelemään vaikka jollain huuhaa-dieetillä, joka kestää 5vkoa, niin ohjelman loputtua lihotaan melko äkkiä takaisin. Ellei sitten ole toki opittu jotain elämäntapaa mutta tuskin ollaan.

Minä noin 8vkoa sitten

Minä noin 8vkoa sitten

Sinällään en ole pahoillani lihomisestani vaan enemmän siitä että lihoin minulle räätälöidyn laihdutusvalmennuksen aikana. Jos kelataan hieman taaksepäin, niin minullahan tosiaan oli 12 viikon kestoinen painonpudotusprojekti 24 Fitness Onlinen kanssa, jonka tuloksia en nyt pääse esittelemään. Tulosten puuttumisesta en voi syyllistää valmentajaa tai valmennusta sillä alussa muutokset olivat huikeita. Sain myös sellaista tukea että koin olevani aidosti tärkeä ja tuntemuksieni mukaan valmennuskehykseen tehtiin muutoksia. Keskelle valmennusta osui kuitenkin lomamatka, jonka jälkeen paluu ohjelman pariin oli haastavampaa kuin kuvittelin. Samassa tahdissa kuin ohjelman myötä lähteneet sentit (ei niinkään kilot) olivat kadonneet, tulivat ne nyt takaisin. Ruokavaliossa tai treenissä ei missään nimessä ollut mitään vikaa mutta noudatin kaikkea liian orjallisesti, vaikka kaiken tarkoituksena oli ohjata vain tietynlaiseen makrojakaumaan ja energiamäärään. Olisihan se nyt toki hienoa esitellä vatsalihasrivistöä tämän keissin sijaan.

Minä joskus viime viikolla

Minä joskus viime viikolla

Kuten eräs teistä lukijoistakin totesi: Virhe ei ole virhe kuin vasta siinä vaiheessa, kun siitä ei ole oppinut mitään. Ja ehkä kaiken tämän jälkeen minä kuitenkin olen viimein sisäistänyt sen että mitä pienellä muutoksella tarkoitetaan ja valmis elämään sen mukaan, matkasta ihan todella nauttien.

P1020909

10 kommenttia

  1. Emppu kirjoitti:

    Ei hitto! Mulle kävi just noin. Ostin valmennuksen puoleksi vuodeksi, ensimmäiset 3kk meni hyvin, dieetti oli kyllä tiukka ja olin kiukkuinen yms mutta tuosta tuli. No puolessa välissä oli 2vk matka. No miten kävi? Ei enää kiinnostanut syömiset eikä liikkumiset. Herkuttelin viikoittain jne vaikka maksoin koko ajan, siis mitä ihmettä! Ja myös minä olen aiemmin syönyt varmaan 10000 kaloria juuri dieettiä edeltävänä päivänä. Olen oppinut myös sen, että dieetit ovat turhia koska jokainen tietää ettei aio jatkaa aamulenkkejä aina ja kituutella nälässä. Kyllä tuloksia tulee mutta itse syön joka dieetin jälkeen niin että ne tulokset olivat sitten siinä.

    Mutta tsemppiä sulle! Ihana huomata että joku muukin kamppailee samojen asioiden kanssa. Onneksi olen itse niistä jo oppinut, mutta edelleen makeanhammasta kolottaa vähän turhan usein.. Mutta jos alan totaali kieltoon niin se kostautuu. Viikon päästä tai kuukauden päästä.

    • jennie kirjoitti:

      ”Mutta jos alan totaali kieltoon niin se kostautuu. Viikon päästä tai kuukauden päästä” Tässä on se kaikki viisaus, joka jokaisen pitäisi ymmärtää ja ehkä minäkin olen sen viimein oppinut.

  2. NannuskaKoo kirjoitti:

    LOPETA tollaset ihme kuurit ja elä ihan normaaliarkea.se siis tarkoittaa että lautaselle SAA kuulua myös vehnää sisältäviä tuotteiita ja kananmunat voi syödä kananmunina ilman että tarvitsee kaivaa keltuainen pois,sillä se ei ole se mikä lihottaa. jos liikaa keskittyy siihen kuinka haluais painon tippuvan ja kuinka haluais lisää lihasmassaa niin se ei synnytä kuin stressireaktion ja vaiket sitä itsellesi myönnä,niin sulle on täytynyt käydä. oletko kuitenkin aivan varma ettet ole raskaana? niin tasaisen pyöreän vauvamasun oloinen massu on.

  3. Finonna kirjoitti:

    No mutta, hyvin sä vedät. Meni niin tai näin, niin olet päässyt tosi pitkälle lähtötilanteestasi! On ollu kiva lukea mite sä olet onnistunut, ja eikös sitä muutenkin sanota että ero menestyjän ja epäonnistujan välillä on se, että menestyjä uskaltaa epäonnistua ja yrittää aina uudelleen.

    Jos yhtään lohduttaa, niin aikamoista vatulointiahan tuo tuntuu olevan muillakin (lue: minullakin). Tiedän kyllä miten pitäisi syödä, mutta just nyt joka päivä tekee sokeria mieli – mistä tämä repsahdus taas tuli?! Ja on niin helppoa panostaa täysillä tai repsahtaa täysin, vaikeinta tuntuu olevan sen normaalin, tasapainoisen arjen löytäminen ja kiireetön eteneminen treenien kanssa. Just tänään tämä elämäntaparemontti tuntuu kamalan rankalta, ehkä innostuin vähän liikaa juoksemisestakin. Mutta pari päivää lepoa remonteerauksesta, ja sit jaksaa taas, toivottavasti. Tänään vaihtui salitreeni suklaaseen :O Miksi ei ruokavalioihin kirjoiteta sisään pientä kiintiömäärää suklaata tai lakritsia? Miksi pitää yrittää vetkutella kokonaan ilman, kun se ei onnistu kuitenkaan?!

  4. Pikkis kirjoitti:

    Nykyinen Fitness-hapatus ei aina mene minkään järjen kanssa yksiin oikean fysiologiamme ja aineenvaihduntamme kanssa ja kaikenlaisen hifistelyn luullaan olevan jotenkin merkityksellistä ja toimivaa.

    Totuus on, että enimmäkseen niillä imetään ihmisiltä rahat ja saatetaan sivutuotteena pilata terveys. Pitkäkestoinen krooninen stressi, jonka kaikenmaailman dieetit aiheuttavat usein kovine treeneineen, saattavat aiheuttaa ihan oikeita terveysongelmia. Jopa pysyviä.

    Ihmiset rakkaat, palatkaa palkkareiden ja protskujauheiden ja lisäravinteiden viidakosta välillä ihan juurillenne! Kaupasta löytää kyllä ihan oikeana ruokana kaiken tarvittavan. Vihanneksia, juureksia, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä, öljyä, laadukasta lihaa ja kalaa, maltillisesti maitotuotteita ja täysjyväviljaa, jos kroppa niitä kestää. Pysähtykää kuuntelemaan kehoa, se usein kertoo mitä se tarvitsee (et himoitse omenoita ja parsakaalia yks kaks ihan muuten vain. Mäkkärin himo on vain limbisen järjestelmän juoni). Jättäkää ne kaiken maailman synteettiset pulverit ja patukat hyllyyn huonolaatuisine ravinteineen ja pääskää yli ”lihasmassa katoaa” hysteriasta ja loputtomasta proteiinin pupelluksesta.

    Terveisin biologi

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos, toivottavasti tämän tektsin lukee itseni lisäksi myös mahdollisimman moni muu. uskon, ja toivon, että jokaisella fitnessharrastajalla (ja toki muillakin) on peruspalikat kunnossa ennen lisäravinnepurkeille säntäämistä. Lisäravinteet ovat siltikin mielestäni hyvä lisä kun treenataan oikeasti kovaa, enkä nyt suinkaan puhu itsestäni.

      • Pikkis kirjoitti:

        Osa lisäravinteista on varsin perusteltuja ja tukevat niin treenaavan kuin ei-treenaavankin elimistön funktionaalisuutta. Jos taas huomaat popsivasi pilleriä ja kapselia toisensa perään, jauhetta sitä jos sun tätä ja mitälie proteiinipatukoita kaupan päälle päivittäin, niin voit laskea 1+1=hakoteillä ollaan. Lisäravinteetkin on nykyään oikea piinkova bisnes. Eri aineiden yhteisvaikutuksista ei lisäksi ole riittäviä toksikologisia tutkimuksia. Joskus määrät, jotka eivät yksin tee mitään, vaikuttavat toisiaan tai toinen toista vahvistaen eikä lopputulos ole aina positiivinen. Etenkin jos annostus on pitkäaikainen.

        Palautusjuomaan tai pariin viikossa ei elämä ja terveys taatusti kaadu, eikä siihen proteiinilisäänkään joskus ja silloin ja tällöin. Mutta miksipä ei korvaisi niitäkin, aina kun voi, ihan vaan ruualla, oikealla ravinnolla?

        Elimistö menee loppujen lopuksi aika helposti kaikenmoisiin epäharmonisiin tiloihin, jossa jotakin erittyy liikaa tai liian vähän, reseptorit on tukossa ja vielä kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, pahimmillaan käsissä on varsinainen domino-efekti.

        • jennie kirjoitti:

          Huomasin nyökytteleväni täällä kun luin tätä kommenttia. ”Joskus määrät, jotka eivät yksin tee mitään, vaikuttavat toisiaan tai toinen toista vahvistaen eikä lopputulos ole aina positiivinen. Etenkin jos annostus on pitkäaikainen.” Tätä ei varmasti moni tule edes miettineeksi kun lukee esimerkiksi siitä että tietty aine X auttaa asiaan Y, jonka vuoksi annostusta lisätään reilusti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *