Toinen näkökulma
23
Moi,
Tästä asiasta on yllättävän moni ollut kiinnostunut ja niinpä otinkin nyt ihan tehtäväkseni siitä kirjoittaa – eli miten tähän minun elämäntapaprojektiin on suhtauduttu perheen ja ystävien puolesta.
Oman äitini silmissä olen aina ollut kaunis eikä vartalossani ole koskaan ollut mitään vikaa. Hän olikin äärettömän hämmästynyt lukiessaan IL:n artikkelin ja nähdessään tuon surullisen ”ennen”-kuvan. Hän sanoi täysin rehellisesti, ettei ole koskaan ymmärtänyt että olen ollut senkin verta tuhdissa kunnossa ja onnitteli muiden lomassa saavutuksesta. Samaan kategoriaan menee varmasti isoisäni, jonka vastaus on aina kohteliaasti ”Et ole yhtään liian lihava, ehkäpä jopa liian hoikka”. Vastaus on siis poliittisesti korrekti ja varmaan yli 80:n ikävuoden aikana opittu tapa keskustella naisen kanssa 🙂
 |
| Jennie teinivuosinaan pulskassa kunnossa |
Tämä saa kuitenkin miettimään sitä minkä takia on hyväksyttävämpää ruotia henkilön hoikkuutta kuin mahdollista liikapainoa. Itseäni lukuun ottamatta kukaan ei ole koskaan minulle sanonut että muutaman kilon pudotus voisi olla paikallaan mutta hoikimmillani ollessani olen kyllä kuullut epäilyksiä siitä syönkö lainkaan. Tähän kysymykseen sain vastata useasti kaikille läheisilleni sukulaisia ja ystäviä myöten. Vastaus oli ja on edelleen että kyllä.
Kuten kuitenkin itsekin jossain vaiheessa totesin, olin ehkä vähän turhan hoikassa kunnossa tuolloin joulukuussa, jolloin paino oli alhaisimmillaan. Teiniminäni olisi ollut tuosta näkemästään iloinen mutta koska itse peräänkuulutin urheilullisennäköistä vartaloa, oli jotain tehtävä. Nyttemmin en ole enää kuullut epäilyksiä syömisistäni tai syömättömyyksistäni mutta se saattaa johtua osittain myös siitä että muutos ei ole enää ollut niin huomattava vaan tilanne on melko vakiintunut.
 |
| joulukuulta 2011 |
Työpaikalla on ollut helppoa, sillä jostain kumman syystä suurin osa työkavereistani on myös terveellisen ruokavalion kannattajia ja niinpä herkuttomuus ei ole heitä hätkähdyttänyt. Jokainen muutos kuitenkin huomataan ja aina jos satun töissä ottamaan kahvia, niin heti joku on kyselemässä että mistä lähtien minä olen kahvia juonut!? Hauskaa.
Omassa lähipiirissäni on se hyvä puoli että kaikkien omia valintoja kunnioitetaan ja se että ravintolassa syödessä tilaan salaatin ja pyydän kastikkeen erikseen, ei ole aiheuttanut sen enempää ihmettelyä. Ainahan en edes ole kieltäytynyt herkutteluista, joten senkään puolesta turhaa ihmettelyä ei ole tullut ja varsinkin juhlatilaisuuksissa, olen syönyt siinä missä muutkin.
Nyt kun painoa on tuo muutama kilo enemmän kuin kaikkein hoikimmillani ollessa, olen saanut paljon kehuja ja kiitosta hyvin tehdystä painonpudotustyöstä. Epäilyjä siitä syönkö vai en, ei ole enää kuulunut. Terve ja urheilullinen ovat tällä hetkellä ehkä niitä adjektiiveja, joilla olen itseäni kuullut kutsuttavan kun se ennen oli hoikka. Nyt kun projekti on periaatteessa ohi, kuulen enemmän vain onnitteluja jos se joskus matkalla olikin ihmettelyä ja kummastelua. Vaikka jonkin verran olenkin siis saanut kuulla projektistani, niin helpollahan minä olen pääosin päässyt, kiitos ihanien ystävieni ja sukulaisteni.
 |
| ehtii sitä näköjään salillakin poseeraamaan 😉 |
Kiitos tästä postauksesta, oli mielenkiintoista luettavaa! 🙂 Hoikkuutta tosiaan on helpompi kommentoida kuin pulleutta, siksi olenkin ollut aika hämmästynyt kun nyt raskaana ollessa saan paljon kuulla näitä ”sä olet taas paljon isompi kuin viimeksi!!” 😉 Mutta kaipa tuollaisilla kommenteilla ei pahaa tarkoiteta. Hyvää kesän jatkoa sulle! 🙂
Minusta ainakin se pinkeä ja kasvava pallovatsa on mitä ihanin <3
Olet kertonut nyt liikkuvasi vähintään 8 tuntia viikossa, lenkkeilyä ja salia. Silloin kun etä vielä käynyt salilla, niin liikuitko lenkkeillen kuitenkin tuon saman verran ajallisesti viikossa? 🙂 Usein painotetaan lepopäivien merkitystä, oletko itse ajatellut että tarvitsisit niin sanotun lepopäivän viikko ohjelmaasi?
Jos mahdollista niin taisin ennen salilla käyntiä liikkua määrällisesti vielä enemmän. Pyrinhän viikotasolla vähintään 14:ään tuntiin. Kävelin päivittäin kaksi lenkkiä ja lisäksi tein puolentunnin lihaskuntoharjoittelut kotona dvd:n parissa. Tämä siis arkisin. Viikonloppuna lenkki saattoi jääsä yhteenkin ja nuo dvd:t saattoivat jäädä pois. Tuolloin päivittäinen tekeminen tuntui hyvältä ja sen oli tarkoitus ollakin vain kausiluontoinen juttu, kunnes lumi tulee maahan. Sitähän sitten kestikin odotettua kauemmin;) Ajattelin aina että kun treenin intensiteetti kasvaa, alan kaivata virallista lepopäivää. Ihan näin ei taida vieläkään olla sitäpaitsi tuo kävely ainoana liikuntamuotona on tällä hetkellä enemmän palauttavaa ja venyttelyille lämmittävää liikuntaa kuin hullua sykkeenkohotusta. Kyllä, edelleen hengästyn hieman mutta se on tarkoituskin. Toisinaan välipäiviä tulee ihan tarkoituksella, toisinaan pakon edessä ja saavathan eri lihasryhmät pääsääntöisesti vähintään 48h tauon.
Oli kyllä kiva postaus. 🙂 Itsekkin tälläistä olen varmasti väsäämässä, kun pääsen tavoitteeseeni ja myös pysyn siinä, eli siihen saattaakin mennä usemapi vuosi, haha!Sulla on tuuria tuossa kyllä, että on noin ymmärtävä suku ja läheiset.. mullakin tosiaan kyllä on tukijoita mun matkalla kohti terveellisempää elämää, mutta joiltakin meinaa ymmärrys välillä loppua kesken. :DMun matkaa voit kurkata täältä jo kiinnoistaa: http://kilot-kuriin.blogspot.fi/
Kiitos linkistä ja kommentista, tulen ehdottomasti tutustumaan 🙂
Hei, Löysin blogisi muutama viikko sitten ihan sattumalta ja hausin vaan onnitella hienosta blogista ja upeasta saavutuksesta. Todella inspiroivaa lukemista. Kiitos!
Kiitos itsellesi mukavasta kommentista 🙂
Sun blogiin löytäminen oli viimeinen silaus päätökseen tavoitella itsekin itselleen täydellinen sporttinen kroppa. Kiitos kivasta blogista!
hih, kiitos itsellesi 🙂
Moikka! Löysin blogisi iltalehden sivuilta jokunen aika sitten ja siitä asti olen alkanut tätä ahkerasti lukea joka päivä ja nyt vihdoin sain joka ikisen postauksen luettua sana sanalta ja kuva kuvalta! Ja täytyy kyllä sanoa, että olet todella motivoiva, kaunis ja kaikinpuolin jotenkin elämäniloinen ja piristävä persoona! Olen itse siis pian 17 vuotta täyttävä neitokainen ja pitkään on jo haaveissani ollut ns. ”rantakunnon” saavuttaminen. Blogisi ansioista pääsen viettämään aikaa rannalle jo ensi kesänä! Et tiedäkään kuinka täällä kotona iloitsen puolestasi siitä, mitä olet saavuttanut. Tämä blogi nousi lempi blogiksini jo ensimmäisen postauksen luettua! Ja ota huomioon, luen ainakin kymmentä muuta blogia… Olen todella iloinen puolestasi ja toivotan kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!-Iiris-
Oi että, sinustahan se iloisuus tarttui <3 Ihan huippua, tervetuloa vain mukaan seuraamaan!
Tuo on totta, että ihmiset tuntuvat herkemmin kommentoivan laihuutta kuin lihavuutta.Itse sain koko lapsuuteni kuulla siitä kuinka laiha olen ja en vissiin syö kunnolla. Kilttinä tyttönä olen sitten yrittänyt tehdä työtä käskettyä, ja nyt tosiaan 20 ikävuoden paremmalla puolella kiloja on alkanut kasaantua, ja alkaa oma itsetunto soimaamaan että pitäisi laihtua. Koko laihdutus/kesäkuntoon pääsy/hyvään kuntoon pääsy on siis ihan uusi juttu minulle, jonka ei ole koskaan ennen tarvinnut katsoa syömisen perään tai miettiä paljonko liikun viikossa. Suurin herätys kuitenkin tapahtui tänä keväänä, kun huomasin että olin puolen vuoden aikana saanut 5 kiloa lisää vyötärölle. Okei, olin edelleen normaalipainon rajoissa, mutta kun lukioajoista on painoa kertynyt yli kymmenen kiloa lisää, aloin jo huolestua.Sun blogista on ollut sen verran hyötyä, että innostuin taas itse käymään salilla. Varsinkin nuo postaukset missä kerrot mitä sarjoja teet sai minut motivoituneeksi. Hankalin este taitaa silti olla minulla ruokavalion muutos, ja tuoreiden hedelmien ja vihannesten lisääminen. Mutta aion yrittää 🙂
Pienillä päätöksillä eteenpäin, aikanaan aloitin sillä että oikeasti päätin että ruoan kanssa tulee aina syödä salaattia. Jollekin ehkä itsestäänselvyys, ei silloiselle minulle 😉
Äsh, vastasin jo kerran mutta taisi kadota jonnekin eli jos tulee tuplana niin tiedätpähän miksi :)Niin siis pienillä päätöksillä on iso vaikutus, aikanaan päätin vakaasti että ruoan kanssa kuuluu syödä salaattia. Jollekin ehkä itsestäänselvyys, ei silloiselle minulle 😉 Tsemppiä siis hurjasti!
Ah, voisin papattaa tästä aiheesta vaikka kuinka! Oon koko ikäni ollut erittäin hoikka (177 cm/55-58kg) ja oon lapsesta saakka kuunnellut huomautuksia kuinka en varmaan syö kunnolla (enpä!) ja kuinka olen hongankolistaja/kukkakeppi/jäätynyt pulkannaru. Otin kommenteista nuorempana todella paljon itseeni. Kaikkein vahvimpana mieleeni on jäänyt 3. luokan terveystarkastuksessa, kun terkkaritäti kysyi onko minulla anoreksia. En tiennyt mitä hän tarkoittaa, mutta jälkikäteen olen ollut pöyristynyt tuosta. En tajua miksi hoikkia ihmisiä on oikeus piikitellä, tosin en ymmärrä pyöreämpien ihmisten pilkkaamistakaan.Nyt oon tosin ensimmäistä kertaa elämässäni oikean haasteen edessä, sillä iän myötä on noussut painokin ja en pidä ulkomuodostani tippaakaan. Matkalla ollaan siis 7-kymmenen lukemista 6-kymppiselle, joten jään innolla seuraamaan projektiasi ja etsimään inspiraatiota!
Kiitos kun kävit kertomassa kokemuksistasi, on aika hurjan suoraa puhetta ollut terkkarilta silloiselle pikkutytölle, josta kuitenkin kaikesta päätellen on kasvanut vahva ja itsetietoinen nainen :)Tsemppiä sinulle kadonneen peilikuvan etsimiseen.
Moi Jennie! Mahtavan suorituksen oot kyllä tehnyt ja tosi kiva blogi! 🙂 Ihan vaan jos saa kysyä, että minkä ikäinen olet? Kun tässä itse havainnut, että mitä vahnemmaksi tulee, sitä hankalammin noi pläskit lähtee vaikka mitä tekis 🙂
Jaa, ainoa arkapaikkani – ikä 😉 Lohdutuksesi, en ole enää ihan niin nuori kuin todennäköisesti oletat, vaan jotain 25-30-vuoden väliltä 🙂
Tossa bikinikuvassa lukee joulukuulta 2012 😀
ja tämä tulevaisuuden aikamatakailu on nyt korjattu 😀 Kiitos.
Sulla on upee kroppa! Maanantaina oon päättänyt itsekin pistää ruokavalion remonttiin. Liikunnan oon onneksi jo saanut kohtuulliseen 3 krt viikossa määrään. ( On ollut pitkä kausi kun treenaaminen on ollut erittäin satunnaista). Tietty enemmänkin liikuntaa voisi harrastaa! Tämä blogi toimii inspiraatioinani :)Toivottavasti itsekin näytän vuoden päästä noin hyvältä 🙂
Varmasti näytät vielä moninkertaisesti paremmalta 🙂 Tsemppiä sinulle hurjasti ja mitä suurimmat kiitokset mieltälämmittävästä ja -kohentamasta kommentista.