Pyhittääkö tarkoitus keinot?

Onko sinusta Caesar-salaatti terveellistä? Tai onko sitä ok syödä jos haluaa vähän keventää? Uskoisin että aika moni pudistaa tämän kysymyksen kohdalla päätänsä. Caeasar-salaatti on tunnetusti melko ravintorikasta ruokaa siitäkin huolimatta että kyseessä on salaatti. Runsas kastikemäärä yhdistettynä parmesan-lastuihin ei kuitenkaan välttämättä ole se kaikista terveellisin saati kevein vaihtoehto ja samasta syystä moni ehkä pudisteleekin päätään alussa esittämäni kysymyksen kohdalla.

Vaan entä jos asiaan otetaan toinen lähestymiskanta. Entä jos tämä olisi ainoa tapa, millä henkilö suostuisi syömään kasviksia. Olisiko silloin enemmän okei syödä tämä salaatti ja opetella ehkä tykkäämään kasviksista hieman enemmän.

Caesar-salaatti on ehkä hieman kärjistetty esimerkki mutta löysin itseni yllättävästä tilanteesta, missä en ehkä syönyt kasviksia niin paljoa kuin olisi hyvä. Vuosiin tällaista ongelmaa ei ole ollut enkä ihan heti myöntänyt sitä itselleni itsekään. Ei minulla mikään kasviksia vastaan ole, mutta jotenkin niitä ei vain ole tullut syötyä samaan tapaan kuin ”parempina aikoina”. Ja sitten keksin salaatinkastikkeet. Kyllä niissä on sokereita mutta olkoot. Jos se saa minut syömään salaattia reiluja määriä niin hyvä – tavoite on silloin saavutettu.  Pyhittääkö tarkoitus tässä tapauksessa siis keinot? Minusta ainakin.