Hae
My Project Is Me

Fitnessmisusta Kuulantyöntäjäksi

Moi,

Aion tänään kirjoittaa aiheesta, joka ainakin koskettaa itseäni. Mieleni on tähän tehnyt mieli paneutua mutta olen toisinaan hieman ajatellut onko aihe sovelias lainkaan yleisesti julkaistavaksi vai tulenko totaalisen väärin ymmärretyksi. Niinpä ennenkuin aloitan, saatte pienen pohjustuksen jotta vältytään suurimmilta mahdollisilta väärinkäsityksiltä.

Olen enemmän kuin onnellinen tulevasta pienokaisesta. Minusta vauvamaha on yksi kauneimpia asioita ja onnellinen odottava äiti kaunis. Mitään en vaihtaisi raskausajasta pois, en mitään. Silti on pakko kuitenkin todeta että tämä hetki, ennen varsinaista masua on hivenen ärsyttävä ajanjakso. En muista että olisin edelliskerralla ollut näin turvonnut tai “iso” ja kasvava vaatekoko hieman siis häiritsee, niin luonnollinen ja ihana asia kuin se onkin.

Kaiken hyvänhän ymmärtää usein vasta jälkikäteen, kuten nyt. Törmäsin tuossa kuvien pelastusoperaation aikana joihinkin vanhempiin otoksiin ja jaan niistä osan täällä kanssanne. Osa kuvista voi olla tuttuja blogin historiasta mutta suurin osa on epäonnistuneita otoksia, jotka kuitenkin näin jälkikäteen katsottuna ovat, kasvoja lukuunottamatta, lähtökohtaisesti loistavia. Nyt keskitytään vatsaan.

Hoikimmillani vatsa, ja koko neiti, oli loppuvuodesta 2011. Painoahan oli alimillaan vain hieman päälle 51kg. Sain alituiseen kuulla läheisiltäni ulkonäöstäni ja syömisistäni oltiin jopa hieman huolissaan. Periaatteessa ruokavalioni ei poikennut nykyisestä, periaatteessa. Herkkuhetkiä oli ehkä hieman harvemmin ja lisäksi osittainimetin poikaani. Liikuntaa kertyi lähtökohtaisesti 2,5h päivässä, josta 2h reipasta kävelyä ja 30min kotijumppana Jillian Michaelsin johdolla.

Kyllä se vyötärö vain löytyy

Mikään ei roiku, mikään rytisty..
Tässä olin omien sanojeni mukaan turvoksissa.. hmmm..

Työt alkoivat ja uudenlainen arki kutsui. Liikuntamäärät putosivat ja harjoittelu vaihtui saliin ja jossain vaiheessa mukaan astui vielä iltakävelyt. Ruokavaliopuolella ei varsinaista muutosta tapahtunut mutta pieni lisäys saatiin palautusjuoman muodossa salitreenin yhteydessä. Lisäksi työpaikan palaveripullat ja muu tarjoilu ehkä saivat sortumaan hieman useammin mutteivät kuitenkaan liikaa. Kuvat ovat touko-kesäkuulta ja ehkä tässä vaiheessa minulla on omaan silmääni ollut se paras vartalollinen hetki. Kuten jollekulle joskus sanoin, olen ollut elämäni kesäkunnossa viime vuonna ymmärtämättä sitä itsekään!

Vyötärö on ehkä jonnekin kadonnut ja tilalla on melko suora malli..

Jos viime kesäisiä tekstejä lukee, saattaa siellä törmätä ajatukseen lihomisesta tai muusta höpöhöpöstä. Painon kyllä nousi 4-5 kiloa vuoden vaihteeseen verraten mutta tämä massa asettui ehdottomasti oikeisiin paikkoihin. Vyötärön ympärykseni kasvoi myös jonkun verran mutta vaatteet istuivat silti täydellisesti. Mikä ihana olo se olikaan kun istuessa vatsa ei rullautunut makkaroille, jenkkikset eivät tursunneet mistään eikä vatsaa tarvinnut imutella sisään litteämmän olemuksen toivossa! Pinnallista, tiedän.

Ei jenkkiksiä tai pelastusrenkaita
Edes tiukat jumppatrikoot eivät kiristä..


Aikaa on jälleen kulunut ja ihan yhtä huomaamatta kuin vatsamakkarat katosivat, ovat ne tulleet takaisin. aljonko on raskauden aiheuttamaa ja paljonko itseaiheutettua, en tiedä. Kuten siis todettu on tämä kaikki muutos, niin hyvään kuin huonoon, tapahtunut niin huomaamattomasti ettei itsekään ole ymmärtänyt. Tällä hetkellä olen huomattavasti epävarmempi omasta vartalostani kuin vaikka kolme kuukautta sitten. Olo tuntuu isolta, varmasti isommalta kuin todellisuudessa onkaan.
Tiedän että tulevaisuuden minä katsoo myös tämän hetkistä tilannetta ihmetellen mistä valitan mutta kun on ollut selkeästi paremmassakin kunnossa, harmittaahan se vähän. Ruokavalio on jälleen hieman höllääntynyt ja vaikka muka olen tehostanut harjoittelua en sitä kehitykseen nähden varmasti ole tehnyt tarpeeksi. Juuri nyt ei oikeastaan edes ole, eikä tietenkään tarvitsekaan olla, mitään tehtävissä muutosta koskien.

Palaan varsinaiseen raskauden aikaiseen liikkumiseen ja ruokavalioon tarkemmin joku toinen kerta mutta tässä vaiheessa haluan jo nostaa esiin muutaman omakohtaisen seikan. Juuri nyt, en ole enää uskaltanut edes yrittää uusia ennätyksiä salilla esimerkiksi keskenmenoriskin vuoksi, olen vain todennut että seuraavat kuukaudet ovat tasantarkkaan ylläpitoaikaa. Ja mitä ruokavalioon tulee, niin kuten jossain vaiheessa väläytetty, olivat ensimmäiset kuukauden äärettömään haasteellisia mielitekoineen. Näistä kuitenkin tarkemmin joku toinen kerta.Tämä viimeisin kuvat ovat muutaman viikon takaiset, jolloin oikeastaan vasta tajusin että turhahan tässä on enää odottaa parempaa aamua kuville, eivät ne vatsalihakset sieltä ainakaan paremmin enään esiin tule viikkojen edetessä 😀

Ehkä tämän tilityksen opetuksena olkoon että vaikka toisinaan tuntuu että mitään muutosta ei tapahdu niin totuus on oikeasti toinen. Lihominen tai yhtälailla laihtuminen/kiinteytyminen ei ole yhdessä yössä tapahtuvaa toimintaa tai välttämättä vaadi suunnattomia ponnisteluja onnistuakseen. Muutokset ovat kiinni pienistä asioista, kuten siitä onko herkkupäivä kerran viikossa vai kaksi kertaa viikossa; Syötkö päivittäin yhden ylimääräisen välipalan omaan energiankulutukseesi nähden; Uskallatko haastaa itsesi liikunnoissasi oman kehityksen myötä yhä uudestaan ja uudestaan. Kun vain työtä tekee sinnikkäästi, palkitaan ponnistelut ihan joka kerta vaikkei sitä huomaisikaan kuin vasta jonkin ajan kuluttua. Pieni päätös päivässä, ei muuta.

ps. Pahoittelen edelleen layout-haastettani, täytyy yrittää tutkia mistä johtuu tässä joku kerta..

Jaa jaa, oli kommentointimahdollisuus jäänyt pois mutta lisätty nyt. Samalla otsikko vaihtui kuvaammaksi, tai ainakin omia ajtuksia kuvaavaksi. 

29 kommenttia

  1. Miltsi kirjoitti:

    Ymmärrän hyvin tunteesi ja ajatuksesi. En kritisoi yhtään tuntemuksiasi, vaikkakin näytät hyvältä noissa muutaman viikon vanhoissa kuvissakin! Eihän se kiva ole kun koko kasvaa, mutta tiedät sen johtuvan muusta kuin omasta repsahtamisesta. Olet niin sitkee mimmi, että karistat raskauskilot ja pääset takasin timmiin kuntoon nopeasti, kunhan vauvveli on päässy maailmaan.Loppu oli mukava tsemppi 🙂 Tällaisia tarvitaan, kiitos!Mukavaa odotusaikaa.

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos. En varsinaisesti huolissani olekaan etten saisi painoa takaisin toivotunlaiseksi mutta tämä hetki, juuri tässä, tuntuu ärsyttävältä.

  2. Anonymous kirjoitti:

    Oiva teksti! Rehellistä pohdintaa, arvostan.

  3. Jossu kirjoitti:

    Ajatuksia herättävä, fiksu teksti, kiitos tästä <3 Itse sinnittelen juuri samojen ajatusten, tosin en nyt raskaus-masun, kanssa: huomaan selvästi, miten itsetunto tippuu kun paino hieman nousee ja kroppa tuntuu löllömmältä kun se aiemmin oli, eli ei omalta. Nyt itseä niskasta kiinni (kunhan selätän flunssani ensin..) ja sitten töihin: jos kroppa näyttää ja tuntuu hyvältä omasta mielestä, näkyy se myös ulospäin 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Voi että, paranemisia sinne! Ja olen ehdottomasti kanssani samaa mieltä siitä että hyvä olo näkyy myös ulospäin, todellakin 🙂

  4. Anonymous kirjoitti:

    Niin totta! Oman lihomisen tajusin joskus vanhoista valokuvista ja vasta siinä vaiheessa kun olin jo ihan muuten vaan löytänyt kipinä liikkumiseen ja laihtunut takaisin. Olen aina ollut normaalikokoinen tai hoikan puoleinen, joten se ajatus jotenkin säilyi vaikka painoa pääsi kertymään. Jotenkin sitä ei vain huomannut. Ennenkin ollut esillä, että normaalin painon rajoissa taiteileminen on aika haastavaa. Jos on reilusti ylipainoa tähtäin on tavallaan selkeä, en sano että se on välttämättä helppoa. Mutta kun kikkailee lihastenkasvun (=painon nousun) ja rasvanpolton (=laihduttamisen) kanssa, menee jo vaikeammaksi. Välillä kavahtaa turhaan tulleita kiloja, välillä taas kenties liiaksi uskooo kaiken olevan vain lihasta. Olen monessa muussakin asiassa huomannut, että vasta jälkeen päin ymmärtää hyvät ja ehkä joskus huonotkin asiat. Ihan niinkin pientä asiaa mietin tässä töissä, että voi kun jo pienenä olisi ymmärtänyt mikä nautinto on saada nukkua päiväunet 😀 Tai välitunnit! Mikä mahtava tilaisuus päästä välillä ulos ja muihin puuhiin. Kannatan molempia työpaikoille!! Tietyssä vaiheessa sitä alkoi kamppailla molempia vastaan. Oli jo liian vanha päiväunille ja koulussa oli vapaus kun sai jäädä välitunniksi sisälle.Olet ihanan rehellinen! -E-

  5. eccp kirjoitti:

    Okei,pakko myöntää,että näytät aivan supertimmiltä noissa aiemmissa kuvissa!! Mutta et kyllä niin terveeltä.. Itsekkin ihailen niitä kuvia,joissa itselläni näkyy hurjat vatsalihasrajat (ja luita..),mutta se on tosi asia,että en ollut onnellinen silloin. Jatkuvaa herkuista kieltäytymistä ja himotreenausta,jo oli pinna kireellä! Nyt olen onnellinen ja kymmenen kiloa painavampi,mutta kuitenkin vielä ihan normaalipainoinen ja urheilullisen näköinenkin,olettaisin. Ei sitä itsensä rääkkäämistä loputtomiin jaksa. Mielummin ottaa vähän rennomman asenteen elämää (mut kohtuullisuus kuitenkin) niin elämää hymyilee 🙂 Sitä paitsi,näytät hyvälle noissa nykyisissäkin kuvissa!:) Ja ennen kaikkea sinulla on maailman ihanin syy saada lisää painoa:) Ehdit kyllä vielä urheilemaan mielin määrin sittenkin,kun lapsesi ovat vanhempia!

    • Tanja kirjoitti:

      Mä pystyn niin samaistumaan tähän! Vaikka kuinka treenaisi veri suussa ja kieltäisi itseltään kaikki houkutukset, niin tavoitteet vaan kasvaa tehdessä, eikä sitä loppujen lopuksi vaan koskaan ole siltikään tyytyväinen. Välillä tulee haikeana katseltua vanhoja kroppakuvia, mutta kyllä mä huomaan olevani nykyään onnellisempi ja parempi vaimo ja äiti (vaikkakin vähän löysäkroppaisempi kuin ennen), kun en enää stressaile kropan suhteen samalla tavalla, vaan on aikaa keskittyä niihin oikeesti tärkeisiin asioihin. Toki omasta kunnostaan on tärkeä pitää huolta ja niin teen edelleen, mutta enää en ota siitä samanlaisia paineita.

    • jennie kirjoitti:

      Harva voi varmaan sanoa olevansa koskaan ”valmis”. En kyllä muista että olisin tuolloin kesä-aikaan jäänyt mistään paitsi, vaikka toki nykyistä tiukemmalla linjalla tulikin elettyä. Tässäkin on varmasti pitkälle tottumiskysymyksestä mutta hyvä on muistaa että perhe on kuitenkin aina etusijalla. Oma hyvinvointi on toki tärkeää mutta hyvinvointi ja ”fitnesselämä” ovat tosielämässä kaksi erillistä asiaa vaikka niiden yhdistelmällä onkin mahdollista olla ja elää. Olette molemmat kyllä ihan huippuja!

  6. Katarina Klinge kirjoitti:

    Mun mielestä noi sun kuvat on ihan sairaan upeita! näytät just siltä, miltä mä haluaisin näyttää, ja nyt olenkin ottanut ruokailun suhteen ihan uuden linjan. Koska tulokset perustuvat 75% ruokavalioon ja vain 25% liikuntaan. Ja liikuntaa harrastaneena totesin että vika on enimmäkseen ruokavaliossa. Mä todella toivotan sulle onnea uudesta tulokkaasta! varmasti turhauttaa, kun on ensin saanut itsensä kovalla työllä timmiin kuntoon ja sitten vauvan myötä tämä tulos hieman repsahtaa. Mutta olet kuitenkin saavuttanut tuon kropan ennenkin, niin mikset saisi itsees kuntoon tämänkin pienokaisen jälkeen! Pidä se mielessä kun ahistaa 🙂 Tsemppiä ja voimia! kohta masu on jo niin selkee vauvamasu, ettei kukaan enää kuvittele, että olisit muuten vain lihonut.

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos 🙂 En itsekään (ainakaan tällä hetkellä) epäile ettenkö palautuisi takaisin ja lopullisena tavoitekuvana varmasti onkin tuon ”kesäkunnon” saavuttaminen vuodelle 2013. Sen verta ihaillen omaa vartaloani näin jälkikäteen katson. Kerrankin on aikaa tavoitella haluttuja tuloksia :DKuten tuohon yllä vastasinkin niin en tosiaan itse muista mistään erityisesti kieltäytyneeni vaikka herkkuhetkiä olikin harvemmin tarjolla. Kuten kirjoititkin niin suhteessa ruokavaliotottumuksilla on valtavasti suurempi merkitys kuin liikunnalla. Tsemppiä siis sinulle!

    • jennie kirjoitti:

      niin, siis tietenkin 2014. tässähän menee jo vuosissakin sekaisin:)

  7. Eli kirjoitti:

    Onnea odotukseen! 🙂 Odotan mielenkiinnolla minkälaista raskauden aikaista ruokavalio-liikunta-asiaa tulet kirjoittamaan! 🙂

  8. Tea kirjoitti:

    Näytät kyllä mielettömän hyvältä noissa parin viikon takaisissa kuvissa. Mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat tuolla, että itse tuntee olonsa aivan erilaiseksi kuin mitä todellisuus sitten ehkä onkaan. Mulla tää konkretisoituu vähän toisin päin kun sulla, sillä kun muut näkee mut he usein kehuvat kuinka hoikalta nykyisin näytän. Ja siis tiedostanhan minä itsekin, että -24kiloa kyllä näkyy (ja tuntuu), mutta toisinaan peilistä edelleen katsoo vastaan se lihavampi ihminen. Muiden on helppo sanoa mitä näkevät, mutta itse sen usein tuntee omassa olossaan milloin on hyvä tai ei. Toki liiallisuuksiinkaan ei saisi mennä ja kuten itsekin sanoit joskus sen todellisen tuloksen näkee vasta jälkikäteen. 🙂 Rohkeasti kirjoitettu, ja luulenpa ettet ole ainut nainen joka noin ajattelee.

  9. Tziku kirjoitti:

    Kiitos tästä tekstistä! Se tuli niiiiin tarpeeseen. Itsellä loppui treenaaminen heti plussaamisen jälkeen, ensin oksentelun, sitten huimailun ja nyt ennenaikaisten supistelujen vuoksi (joiden takia olen jo ollut yli kk:n sairaslomalla ja levossa). Välillä ahdistaa oikein suunnattomasti tämä vartalo ja tuntuu, että viime kevään treenikuvat on otettu jostakusta muusta. Raskaus oli siis ihan suunniteltu ja haluttu ja aivan intona olen siitä, että olen raskaana, mutta tämä vartalo vain välillä ahdistaa… Onneksi mies lohduttaa, että tietää, että pääsen takaisin kuntoon, sillä viime kevään treenaamisella ja ruokavaliolla näytin itselleni, että sitä itsekuriakin löytyy.Toivottavasti sinun raskautesi on helppo ja pystyt treenaamaan ja nauttimaan siitä loppuun asti. Tsemppiä! =)

    • jennie kirjoitti:

      Varmasti pääset, olit todellakin kadehdittavan hyvässä kunnossa! Nyt vain lepäät ja nautit niiltäosin kuin voit tästä tilanteesta, kyllä se rääkkitreeni sieltä sitten seuraa ;)Ensimmäinen raskaus sujui ongelmitta ja oireitta, tästä toisesta ei voi oireiden osalta sanoa samaa.

  10. Anonymous kirjoitti:

    Miten sulla muuten on ollu pahoinvointia? Oot päässy liikkumaan etovasta olosta huolimatta? Muistelen ku ite oli raskauden alussa 1,5v sitte, niin mulla pahaolo oli aina iltasin ja alko kellon tarkasti klo 18.. joka ilta. Sillon en ollu vielä löytäny aamusalia, joten mulla jäi liikunnat vain kävelyyn ja satunnaisiin jumppiin, ku kaikki ok olot meni töissä. :)Noista kuvista. Sä oot saanu oman vartalon noin mahtavaan kuosiin raskauden jälkeen (mulla itellä on jääny sellanen ihomakkara vaikka normaalipainonen oonki) joten etköhän sä saan sen vatsan omien standardien mukaiseen kuosiin uudelleen. 😀 Nauti raskaudesta ja kyllähän se masu sieltä taas esiin tulee..-cathy

    • jennie kirjoitti:

      Pahoinviontia ja väsymystä eiintyi mutta se on nyt onneksi helpottanut. Kellonajalla ei varsinaisesti ollut merkitystä mutta pahimmillaan se oli aamulla (se minun ainoa treenimahdollisuuteni vuorokaudessa). Pääsääntöisesti pakotin itseni salille sillä olo ei ollut niin huono että olisin uskonut oksentavani. Kovin tehokkaita eivät kaikki treenit olleet, se on myönnettävä.

  11. Tirppu kirjoitti:

    Mä ymmärrän sua niin hyvin! Itse olen himen raskaudessa sua jäljessä (nyt 10+3)ja kovasti mietin tuota painonnousua. Olen aina urheillut paljon ja jonkin aikaa sitten laihdutin myös onnistuneesti. Nyt huolettaa ihan hirveesti että mitä raskaus tuo tullessaan ja miten osaan tämän edetessä suhtautua nousevana painoon. Lapsi on minulle ensimmäinen joten aikaisempaa kokemusta ei ole. Näytät kyllä mielestäni edelleen todella hyvältä edellisissä kuvissa 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos ja onnea itsellesi yhtälailla! Raskausaika on mielestäni ihanaa, on oikeasti ja siitä pitääkin nauttia. Ensimmäisen kohdalla varsinkin kaikki on vielä uutta ja raskauteen voi oikeasti keskittyä joten lupaathan tehdä niin. Ymmärrän kyllä huolesi paremmin kuin hyvin. Paino nousee pakostikin mutta ihan yhtälailla se myös pakostikin laskee kun saat aikanasi pienokaisen syliisi. Tämä välivaihe, ennen ihanan kiinteää ja pyöreää vauvamasua on se ärsyttävä vaihe. Kyllä se helpottuu, meillä molemmilla.

    • Anonymous kirjoitti:

      Jospa painoa Tirppu maltilla tulee, niin kyllä se nopeesti pois lähtee. Mulla tuli + 12 kg. Synnytyssaliin jäi 6 kk ja loput lähti imetyksen aikana (imetin 7kk). Olin samassa painossa 4 kk synnytyksessä ja en alottanu KUNNON liikuntaa vasta ku 2,5kk synnytyksen jälkeen. 🙂 Mut mahamakkara tosiaan jäi ja sitä yritän saada nyt kuosiin ennen pikku kakkosen yritystä. ;)-cathy

    • Anonymous kirjoitti:

      ..siis 6 kg ei 6 kk. :)-cathy

    • Tirppu kirjoitti:

      Lupaaan minä 🙂 Odotan ihan hirveästi että maha kasvaa kunnolla, nyt vielä töissä yritän tätä turvotusta peitellä kun en vielä halua kertoa :)Toisaalta tuntuu ihanalta kun painon nousulle on syy ja ihan sellainen. Jotenkin vaan pitää yrittää muistaa pitää itsestä huolta odotusaikana eikä ”syödä kahden edestä”. Onneksi pahoinvointia ei ole ja pääset treenaamaan aika hyvin 🙂 Ja sä oot hyvänä mallina mulle urheilusta odotusaikana.

    • Tirppu kirjoitti:

      Vielä unohtui sanoa että olisi tosi kiva jos (edelliseen tapaasi) jakaisit vinkkejä ruokavaliostasi, otan kaikki vinkit erittäin mielelläni vastaan 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Kyllä se sieltä kasvaa 🙂 Hyvä muita lohdutella kun itse painii saman asian kanssa.. 😉 Ja ruokavaliosta varmasti tulee vielä asiaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *