Eroon vehnästä
8
Moi,
Minulla on ollut ”erittäin kevyttä lomalukemista” eli vehnän ja käytännössä muutkin viljat pannaan asettava Eroon vehnästä. Olen kirjasta kuullut muutamaankin otteeseen tässä kevään varrella mutta vasta nyt pääsin tutustumaan siihen vähän tarkemmin.
Kirjasta ja sen kirjoitustyylistä huomaa hyvin että alkuperäisteos on kaikkea muuta kuin suomalainen. Moni asia väännetään rautalangasta ja vielä useaan otteeseen ja jossain vaiheessa minua melkein alkoi jo ärsyttämään tieto että vehnää on muuallakin kuin leivässä. Sensijaan se tieto mikä minusta oli yllättävää niin vehnää voi olla esimerkiski ihonhoitotuotteissa ja meikeissä sekä esimerkiksi purukumissa. Tämä sai minut miettimään että oliko gluteeniton kokeilunikaan sittenkään gluteeniton- mitä jos joku meikki sisälsikin vehnää? Muutoin olin kyllä tarkka mutta myönnän, ihonhoitotuotteita en tutkinut.
Toisaalta taas osa asioista oli esitetty niin syvällisesti ja tarkasti että minä melkein tulkitsin sen tieteelliseksi. Keskittymiskykyäkin siis tarvittiin enkä ole siltikään ihan varma menikö kaikki luettu perille. Kokonaiskuvana kuitenkin perustelulle miksi välttää vehnää (sekä oikestaan kaikkia viljoja) on hyväksi, tuli selväksi. Pelkkä gluteenin välttäminen ei kirjan mukaan tosiaan riitä sillä gluteeniton tuote on terveydelliseltä näkökannalta tarkasteltuna jopa hullumpi vaihtoehto kuin varsinainen vehnä. Tämä perustellaan sillä että nämä gluteenittomat tuotteet nostavat verensokeria vielä vehnääkin nopeammin ja korkeammalle ja juuri tässä pilee koko ongelman ydin. Kun verensokeri nousee korkealle insuliinin eritys alkaa ja kun sitä (insuliinia) tuotetaan koko ajan ja liikaa lihomme. Ja lihomisen lisäksi esitetään sen sata muuta terveydellistä vaikutusta aina ihosta aivoihin. Vehnätön ruokavalio voi kirjan mukaan parantaa aknen ja kadottaa sentit vyötäröltä sekä saada aivot skarpimmaksi.Ja kaikellel öytyy kirjasta myös tosielämän esimerkki sekä toki tutkimuksellista tietoa (mitä nyt tietysti löytyy nykyään ihan mistä haluaa löytää).
Itsellä ei sinänsä ole syytä epäillä kirjan sanoja vaikken ihan kaikkea sellaisenaan uskoisikaan. Mieleeni jäi erityisesti jonkun tosielämän naisen tarina sittä kuinka hän ei vain voi lopettaa vehnää sisältävien tuotteiden syöntiä. (Samassa hetkessä näen itseni loputtoman leipähimoni kanssa). Syy ei kirjan oppien ole huonossa itsekurissa vaan vehnässä. Vehnän (ja muiden viljojen) lisäksi kirja esittelee melko kattavan listan muita vältettäviä ruoka-aineita, joiden joukossa on muunmuassa rahka ja hedelmät. Loppujen lopuksi kirjan lopputulema on jotain paleotyyppisen ruokavalion sekä vähähiilihydraattisen ruokavalion välimaastosta – ainakin minun mielestäni. Kirjanmukainen ruokavalio ei ehkä ehdottomasti kiellä maitotuotteita tai laske hiilihydraatteja tarkasti mutta vähemmäksi ne jokatapauksessa jäävät. Senverta kirja kuitenkin sai ajatuksia päähäni että jäin miettimään hiilihydraattien vähentämistä ruokavaliostani. Tai että pitäisikö gluteenittomalle ruokavaliolle antaa uusi mahdollisuus.
Joku muukin on varmasti kirjan lukenut. Mitä ajatuksia teille on tullut?
ps. Eikö tällaista kirjaa kuulukin lukea vehnäkeksi kädessä 😉
Heippa,
PIkkuvinkkinä, kantsii vielä miettiä tuota hiilareitten karsimista, etenkin jos tuntuu että paino jumittaa yms.. itsellä nimittäin toimi niin että kun vähensin protskun syöntiä ja lisäsin hiilareita, alko olemus sutjakoitumaan ja paino tippumaan! Aineenvaihdunta jotenkin pelannut paremmin.. Ja mäkun ainakin yli vuoden ajan ajatellut että vhh on se mikä sopii mulle parhaiten!
Jos se leivän syönti menee aina överiksi, kokeile esim mysliä jonkun rahka-aterian tilalta..? tai sitten leipää, mutta siten että teet muutaman voileivän valmiiksi, pussi pakasteeseen ja tiukka päätös pysyä rajoissa 🙂
tsemii!!
Heippa Anniina! Mulla kävi juuri samoin kuin sinulla eli proteiinin vähentämisellä ja hiilareiden lisäämisellä kiinteydyin! Proteiinin liiallinen saanti aiheutti itselläni tukkoisen ja turvonneen olon, nyt on parempi. Hiilareita täytyy kyllä jonkin verran jokaisen kehon sietää, ne ovat tärkeä ravintoaine siinä missä protskut ja rasvatkin. Itse ajoin oman kroppani tukkoon vhh:lla niin henkisesti kuin fyysisestikin. Aivot ja lihakset tarvitsee toimiakseen hiilareita. Nyt en voisi kuvitellakaan olevani ilman 🙂 Treeni kulkee, peilistä katsoo slimmimpi tyttö ja aivotoiminta on ennallaan haha 😀 ja mikä parasta, mun olo on mahtava!
Kaikkeahan kannattaa kokeilla,eikö vain? On totta että toisinaan olen miettinyt asioiden johtuvan liiasta proteiinistaja toisinaan liiasta hiilarimäärästä. Totuus voi kuitenkin olla ihan jossain muussa (kuten yleisessä ylensyönnissä) mutta kirjaa luettuani aloin enemmänkinmiettimään omaa historiaani jasitä,miten söin silloin kun painoani pudotin- vähemmän hiilareita ja myös herkkuja. Olisiko näillä kahdella kuitenkin jokinmaaginen yhteys, kuten kirha esittää – saattaapi olla.
Huomautuksena että kaikille ei sovi sama ruokavalio. Urheileva tarvitsee hiilareita ja laihduttajaa yleensä ainakin auttanee hiilareiden vähentäminen.
Totta puhut ja ei ole kauaakaan kun erään ravitsemusintoilijan kanssa keskutelimme siitä että hienoinen hiilaritason nosto voisi olla minullehyväksi. Se mikä itseä kuitenkin eniten houkuttaa, on ajatus siitä että erinäisiä ruokahimotuksia voisi olla vähemmän jos/kun jotain (kirjan mukaan vehnää) söisi vähemmän. Voisiko tässä piillä jokin suuri salaisuus kyltymättömän ruokahaluni taltuttamiseksi?
En ole tuota kirjaa lukenut, mutta tuli tästä mieleeni, että jos et ole vielä lukenut, niin suosittelen Nilsson Mats Ericin kirjaa ”Petos Lautasella”. Ei nyt varsinaisesti liity vehnään, mutta muuten kyllä mielestäni erittäin mielenkiintoista ja järkeenkäypää luettavaa ruoasta! Sillä Nilssonilla on toinenkin kirja ”Aitoa Ruokaa”, mutta tuo petos lautasella on mielestäni paljon parempi.
Mutta näin vehnään palatakseni, kuten ehkä aikaisemminkin olen maininnut niin itse huomasin kyllä eron viljattomassa ruokavaliossa juurikin painon putoamisessa/turvotuksen vähenemisessä, mielialat pysy tasasempana ja iho myös parani. Kaikista merkittävin parannus oli kyllä se etten tullut läheskään yhtä helposti kipeäksi. Tyypilliset syys ja kevätflunssat pysyi loitolla! En kyllä koskaan vienyt viljatonta niin pitkälle, että alkaisin kyttäämään hammastahnaani tai shampootani onko siellä jotain gluteiinijuttuja 😀 Ehkä se menis jo vähän liian neuroottiseksi… Niin ja siis minun viljattomaani kuului kaikki: vehnä, ruis, ohra, kaura, maissi… mitä nyt näitä on…koska gluteiinin lisäksi viljoissa on sitten muitakin onkhelmia (paleo ideologia).
Viime aikoina kuitenkin viljaton vakaumukseni on lipsunut huomattavasti ja sen kyllä huomaa fyysisesti ja henkisesti. Paino nousee, turvottaa, vi*uttaa ja naama kukkii iloisissa väreissä. Ei hjuva 😀
…Paheeni on siis tuore rapsakka tuoksuva patonki sopivalla kerroksella espanjalaisia juustoja ja jamonia… nam 😛
Vilja-addiktiota/riippuvuutta komppaan ihan sataprossasesti!!
Sit vielä lopuksi pakko sanoa, että vähän harmittaa kun monet yhdistää viljattomuuden ehkän turhan suorasukaisesti hiilarittomaan tai vähähiilariseen. Hiilareita kun mielestäni saa muualtakin kuin just siitä leivästä tai pastasta. Itse paleokausillani olen mussuttanut melko paljon bataattia, joskus perunaakin ja sitten tietysti ihan vaaleeta riisiä (ravinneköyhäähän se on, mutta muuten niin sanotusti ”turvallinen”. Tummaan riisiin tai täysjyvätuotteisiin en siis koske). Kasviksia menee todella runsaasti ja välillä hedelmiä siinä sivussa. Kyllä siinä mielestäni saa hiilareita itselleen kasattua jos haluaapi.
Ehkä se paras lähestyminen johonkin viljattomuuteen (kuten moneen muuhunkin asiaan) on se, että kaikkea kohtuudella. Ehkä ne vehnät mitä omaan kiintiöön haluaa sijoittaa, kannattaa ottaa vaikka sen kroisantin muodossa kerran viikossa sunnuntaibrunssilla. Tai näin mä ainakin tekisin ihannetilanteessa!
Tosi hyvä kommentti Mimosalta. Itse unohdin kokonaan mainita omassani, että hiilareita voi tosiaan ottaa muistakin lähteistä kuin viljasta kunhan niitä siellä lautasella on! 🙂
Muistan kyllä kehusi kirjoista (ja aikanaan taisin heti erään keskustelun päätteksi painella ostamaan niistä toisen, sen uudemman – kumpi sitten lieneekään). Tästä tapauksesta onkin jo ehtinyt muutama vuosi vierähtää 🙂
Ihan hyvä että otit puheeksi tuon yleisen harhaluulon hiilarittomasta ruokavaliosta sillä kyllähän tietyt kasviksetkin kerryttävät grammoja mukavasti, jollei niiden määriin kiinnitä huomiota (enkä edes puhu pelkästä perunasta tai bataatista tai edes hedelmistä). Koskaanhan en itse ole hiilareita laskenut mutta vierestä seuranneena on niistäkin jotain tullut opittua. Samalla periaatteella kanssasi siis siinä että kasviksia voi syödä vapaasti (ja asiasta sen enempää tietämättömänä en usko että ”vihreät kasvikset” ovat ketään koskaan lihottaneet..). Enkä kyllä usko että hedelmätkään, jos nyt sille linjalle lähdetään.
Kirjasta tosiaan sen verta ainakin minulle jäi mieleen että mielellään peruna ja bataatti, riisit ja hedelmät saisivat jäädä elämään omaa elämänsä jossain muualla kuin ruokalautasella. Samoin maitotuotteet, paitsi juusto. Tätä kaikkea en mene ihan täysin vannomaan oliko kaikki kuinka jyrkästi ”kieltolistalla” mutta jollain lailla rajoitettua kuitenkin. Samalla toki korostettiin kokoajan että rasvaa ei tarvitse pelätä. Hiilarittomaan siis suurimpana erona minusta se että niitä ei lasketa eli kasviksia (ja marjoja) saa syödä vapaasti. Ja nyt jos jonkunmielestäolen ymmärtänyt kirjasta jotain tavattoman väärin niin saa toki korjata.
Mutta tuo vehnäaddiktio, sitäkö se onkin? Voisiko vastaus olla niin yksinkertainen? Olen tunnistanut leipäaddiktion joten olen ehkä valmis uskomaan tämän väitteen. Ehkä.