Hae
My Project Is Me

Suklaaholistin tunnustuksia – kannattaako överit?

Aivan loppuraskaudesta olin innoissani, sillä minusta tuntui että olin viimein oppinut herkuttelun suhteen kohtuukäyttäjäksi. Meillä saattoi lojua kaapeissa kaikenlaista hyvää ja herkkua mutta minä saatoin syödä muutaman tai olla kokonaan syömättä. Olin jopa aikeissa kirjoittaa tännekin kuinka olen viimein tainnut oivaltaa jotain suurta. Vaan onni etten kirjoittanut sillä tilanne on kääntynyt sittemmin aivan päinvastaiseksi. Voisin elää höttöhiilareilla ja erityisesti suklaalla. En ole iha varma onko vauvan syntymän jälkeen kulunut päivääkään ilman suklaista nautintohetkeä. Olen sortunut vanhemmuuden synneistä suurimpaan ja herkuttelen salaa, piilossa lapsilta.  Haluan uskoa että tämä on vain ohimenevä vaihe mutta entä jos näin ei olekaan?

P1170337

P1160955

Olen kyllä pyrkinyt vähentämään mutta toistaiseksi tuloksetta. Olen pyrkinyt pitämään huolen siitä että syön oikeaa ruokaa tarpeeksi ja että juon tarpeeksi vettä. Lisäksi olen pyrkinyt pitämään huolen siitä että syömäni ruoka sisältää riittävästi ravinteita, hiilihydraatteja ja kyllä, rasvaa. Proteiiinia en viitsi edes mainita sillä sen riittävä saanti ei ole itselle ongelma koskaan ollutkaan ja edelleen nautin sitä määrällisesti melko paljon, jokaisella aterialla.

Vähentämisen sijaan kokeilin toista lähestymistapaa, suklaaövereitä. Tieteellisempien tutkimusten mukaanhan tämänkaltainen lähestymistapa on silkkaa itsepetosta eikä tuo toivottua lopputulosta (herkuttelun vähenemistä) mutta omiin kokemuksiini perustuen tämä on toiminut. Kun kerralla syö niin paljon kaikkea että mitään ei todellakaan tee mieli ja lopputulemana on oikeastaan jopa hieman huono olo ei moiselle moskalle tarvitse uhrata ajatustakaan. Sen sijaan, jos jokaisella syöntikerralla jää hieman kaipaamaan lisää, on kierre valmis – ainakin siis omalla osallani. Tämä toimi kohdallani siis jälleen ja mieleni tekee ihan tavallista, yksinkertaista ruokaa.

IMG_1116

P1170238

2 kommenttia

  1. Suvi kirjoitti:

    Minullakin tuo herkkujen kulutus lisääntyi vauvan syntymän jälkeen. Etenkin illalla, kun pääsi hetkeksi levähtämään, niin sitä olevinaan palkitsi itsensä vetämällä herkkuöverit. Omalla kohdallani nuo överit eivät kyllä tuo haluttua lopputulosta. Suklaata tai herkkua ei tee kyllä mieli niin kauan, kun on huono olo, mutta heti kun olo helpottaa niin johan taas maistuisi… 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *