Sairastaminen ei koskaan ole kovin kivaa mutta lasten kanssa kotona ollessa se on todellakin kaikkea muuta. Vaikka oma mieli ja keho kaipaisi lepoa, on ympäristön suhteen oltava alati valppaana ja pidettävä huoli siitä että ruokaa on tarjolla. Itse voisin siis vain maata sängyssä ja olla mieluummin syömättä kuin vaivautua laittamaan ruokaa – jos siis sellainen vaihtoehto olisi tarjolla. Näin sitä taas muistaa kuinka hienoa on olla terve ja jaksaa tehdä ihan tavallisiakin asioita. Josko se jo tästä alkaisi helpottamaan  niitä parempia päiviä odotellessa.

Tähän aikaaan vuodesta, joululahjatoiveluetteloita kirjoitetaan kynät sauhuten. Tämän talon kiltit lapset ovat vielä senverta pienempiä, että kynän sijaan tartuttiin mainospostin mukana tulleisiin lelulehtiin, saksiin ja liimaan.

Toivelistan lomassa juttelimme itse toivomuksista ja äidillekin annettiin mahdollisuus esittää kaksi toivomusta. Tehtävä osoittautui yllättävän vaativaksi ja kun listalta jättää pois sellaiset mahdottomuudet kuten lottovoitto tai uusi auto, oli mietittävä ihan todella. En halunnut tuhlata toiveitani myöskään mihinkään turhuuksiin, kuten uuteen paitaan, jollaista en ihan välttämättä tarvitse juuri nyt. Enhän edes tiedä minkälaisen haluaisin. Ja silloin totesin että minulla on oikeastaan asiat aika hyvin. Kaikilla ei suinkaan ole ja heitä voi auttaa esimerkiksi oman paikallisen seurakunnan Joulupu-keräyksen tai Hope-yhdistyksen kautta. Hope avaa tänäkin vuonna kauppakeskus Itikseen 3-17.12 väliselle ajalle pisteen lasten joululahjatoiveita varten. Pidetään siis yhdessä huoli ettei yhdenkään lapsen tarvitse jäädä ilman ainokaista joululahjaansa.