Hae
My Project Is Me

Pitkästä aikaa perinteinen maanantaipaino

En olekaan käynyt vaa’alla sitten kesäloman loppuni eli elokuun alkupuolella. Kesän aikana kävin vaa’alla viikoittain ja oli ilo seurata pienenevää lukemaa. Parhaimmillaan vaaka toimiikin painoa pudottaessa hyvänä motivaattorina tekemisille ja ohjaa toimintaa oikeaan suuntaan. Samassa täytyy kuitenkin muistaa että vaaka ei ole ainoa etenemisestä kertova mittari ja ilman pieneneviäkin lukemia, muutosta voi tapahtua. Usein se kuitenkin tuppaa menemään niin että ne asiat, mihin kiinnittää huomiota ja mihin panostaa, tapahtuvat. (kurkkaa asiasta juttua täältä)

maanantaipaino

toisenlaisia valintoja

Tiedän etten ole välttämättä elänyt painonpudotustavoite mielessä vaan elänyt elämääni siten, kuin se on milloinkin parhaalta tuntunut. Välillä se on tuntunut siltä, että tilanne on tarvinnut tai ainakin halunnut enemmän suklaata ja välillä on mennyt montakin päivää ohi ilman että suklaa on edes käynyt mielessä. Suklaan tilalle voi kuvitella myös leivän tai minkä nyt kukin kokee omakseen. Treenaamassa olen kuitenkin aktiivisesti käynyt, pääsääntöisesti neljästi viikossa. En tosiaan treenaa ulkonäkökeskeisesti mutta olisihan toki mukava että treenin tulokset jossain joskus näkyisivät. Tämä toki vaatisi sitten taas keskittymistä enemmän jo tuohon ensiksi mainittuun, eli ruokavalioon ja tämä kaikki on ehkä toisen postauksen paikka.

kuntosalilla

Vaa’alle meno jännitti

Vaikka tiesin jokseenkin mitä odottaa vaa’alle astuessani niin myönnän että se silti hieman jännitti. Ihan niinkuin jännitti tämän kaiken kirjoittaminen ylös myös julkisesti. Ei niinkään siksi että lukema itsessään minua harmittaa vaan ennemminkin se, että olen antanut sen nousta. Taas. En olekaan se täydellinen esimerkki, joka voi syödä mitä vain ilman että se alkaa jossain vaiheessa näkyä vyötäröllä. Toisaalta taas, tämän auki kirjoittaessani mietin että miksi ihmeessä tätä jännitin, tai jännitän edelleen En koskaan ole ollut mikään luonnostaan hoikka ja kuten monella muulla, vaatii painonpudotus sekä -hallinta myös minulta paljon työtä. En ole siis mikään poikkeus.

Ja kaiken tämän jälkeen, se maaginen lukema on siis 69,2g. En ole pettynyt, en yllättynyt. Se on se lukema, mikä on seurausta valinnoistani tässä elämäntilanteessa.  Se on minun painoni tänä aamuna ja jos jostain syystä haluan, voin tehdä sille jotain. Mutta vain jos niin haluan – mitään erityistä tarvettahan ei ole.

Kurkkaa ihmeessä myös postaukseni Apua, olen lihonut // Kehonkoostumusmittaus oli pettymys // En ole niin hoikka kuin miltä näytän

4 kommenttia

  1. CT kirjoitti:

    Ihana postaus ja tutun kuuloista pohdintaa!
    Kävin viime viikolla vaa’alla, ja edellinen kerta oli tammikuussa. Vaaka näytti enemmän mitä olisin osannut arvata. Olen ottanut sentit joka kuukausi ja ne ovat huvenneet tasaisesti. Olo on ollut hyvä ja balanssi tuntuu löytyneen. Peilikuva on ollut aivan mukavaa katsottavaa ja vaatteet istuvat kivasti. Mutta mitä ihmettä tapahtui pään sisällä kun kävin puntarilla enkä meinannut uskoa isoa lukemaa! Ihan kaikki hyvät ajatukset itsestä katosivat ja peilistä katsoo taas plösö. Miksi oi miksi menin rikkomaan tämän illuusion!!!??? Yhdyn ehdottomasti tuohon lippukirjoituksen ajatukseen: voin tehdä pianolleni jotain, JOS haluan. Mutta myönnän, etten halua. Sen sijaan haluan taas rakentaa omakuvaani paremmaksi tuon kohtalokkaan vaa’alla käynnin jälkeen! Tsemppiä siis sinnekin. 🙂

  2. Ninnukka kirjoitti:

    Hyvä postaus! Kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.