Hae
My Project Is Me

Anteeksi että olen olemassa

Kaikki eivät pidä lapsista. Kaikkien ei myöskään tarvitse pitää lapsista mutta kaikesta huolimatta tässä maailmassa on, ja tulee aina olemaan, lapsia. Olen itse kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti ja lyhyen ajan sisään joutunut todistamaan kuinka epätoivottu seura olen ollut – vain ja ainoastaan siksi että olen ollut liikenteessä lasten kanssa.

poika

kiiepilyteline

Viimeisin tapaus sattui eilen suojatiellä kun kaksi lapsista istui rattaissa ja kolmas seisoi seisomalaudalla. Rattaat eivät ole tällä kokoonpanolla mitenkään kevyimmät kuljettaa ja äkkiä laskettuna massaa on noin kuutisenkymmentä kiloa. En siinä hetkessä saanut käännettyä rattaita nuorten edestä ohittaakseni heidät, jonka seurauksena sain päälleni melkoiset moitteet. Nämä nuoret joutuivat siis väistämään minua ja antoivat sen kyllä kuulua. Pyysin anteeksi vaikka mielessäni vertasinkin tilannetta hekilöauton ja täyslastillisen rekan liikkumisesta – toinen niistä on vain ketterämpi.

On muuten pakko todeta että Suomessa (ronskisti yleistäen) on aina sen toisen vika että jotain sattuu. Skotlannissa ollessani huomasin että virheen ajatellaan johtuvan omasta toiminnasta ja jokaisesta vahinkotöytäisystä tai muusta pyydetään anteeksi. Jos edellä esitetty olisi sattunut siellä, olisivat molemmat osapuolet pyydelleet kilpaa anteeksi aiheuttamaansa, vaikka eivät olisi niin ehkä oikeasti ajatelleetkaan. Se on kohteliasta ja molemmille olisi jäänyt tapahtuneesta päällimmäisenä hyvä mieli. Tällä kertaa minulle jäi syyllinen, anteeksi että olen olemassa – tyyppinen tunne.

 

paita

takaa_poika

Olemassa oloani sain pyydellä anteeksi myös taannoin tapahtuneella ravintolareissulla, jossa mukanani oli vauva. Oli arki-ilta ja pöytävaraus oli tehty kuudeksi. Viereiseen pöytään istuutui pariskunta, joiden varauksessa oli ollut jotain epäselvää. He kuitenkin saivat pöydän ja talo tarjosi lasilliset shampanjaa siksi aikaa kun he päättäisivät jäävätkö syömään vai eivät. He eivät jääneet ja saimme vauvan kanssa tuona lyhyenä hetkenä useammankin julman mulkaisun. Toivon että emme olleet se ainoa syy päätökseen poistua.

Ymmärrän toki ettei ole kaikista mieluisinta saada ravintolassa viereensä lapsiperhettä. Jokainen taitaa myös toivoa ettei lomalennolla olisi koneessa lapsia. Eikä kovinkaan moni riemastu kun työmatkalla bussiin lappaa lauma päiväkotiryhmäläisiä. Olen itse ihan samanlainen – rakastan hiljaisia hetkiä (erityisesti nyt kun niitä lapsia on ja ne hetket ovat harvassa) mutta tiedän myös sen etteivät nämä lasten kanssa liikkuvat vanhemmat tai muut hoitajat liiku lasten kanssa ”ihmisten ilmoilla” kiusallaan. Ja ihan yhtä ikävää mahdollinen lasten mekkalointi on heidän korviinsa kuin läsnäolijoiden, eikä siihen auta yhtään näiden muiden syyllistävät katseet tai sanat.

Pojan paita //Mothercare

Housut// H&M

Kengät //Mothercare

12 kommenttia

  1. Satu kirjoitti:

    Itse neljän lapsen äitinä olen monesti huomannut, että Suomessa ei tykätä lapsista. Näin TODELLA kärjistetysti. Tai tykätään, kunhan ne on hiljaa ja paikoillaan. Muuten ne on huonosti kasvatettu. Ravintolaan niitä ei saisi viedä, kaupassakin olisi parempi käydä ilman. Omat lapset on jo sen verran vanhoja (14v, 12v ja 2 x 9v), että kauppaan niitä ei tarvitse enää raahata -ja yleensä käydäänkin ilman, koska kyllä tuonkin ikäiset mankuu aina jotain ostettavaksi =D.

    Olimme keväällä Espanjassa ja söimme italialaisessa ravintolassa, jossa meidän lapset (myös teini) huomioitiin, nuorimmat saivat jopa pienet lahjatkin, kun lähdimme pois. Ruoka oli hyvää, palvelu oli hyvää ja paljon lapsiperheitä. Rento meininki, viereisen pöydän pienet hermoitkut saanut vauvakin rauhoiteltiin tarjoilijoiden avulla.

    En tiedä, juontaako tämä meidän ”tyyli” sota-ajoista/ aiemmista ajoista vai mistä. Välillä pistää kyllä ärsyttämään =D.

    • jennie kirjoitti:

      Ihana kokemus Espanjasta, tuli oikein hymy huulille kun ajattelin tilannetta koska voin todella helposti samaistua siihen. Kulttuuri on kyllä huomattavan paljon erilainen osassa maita, varsinkin mitä tulee lapsiin suhtautumiseen. Ehkä se on se eteläisempi perhekeskeisyys, mikä tässäkin esimerkissä kumpuaa. Ehkä.

  2. Eikku kirjoitti:

    Inhottavaa :/. Mun siskon lapsien kanssa kun oon liikkunut, niin ymmärrän hyvin miltä tuntuu. Kukaan ei toivo kiihkeämmin sen huutavan lapsen rauhoittuvan kuin sen hoitaja ja muut ihmiset mulkoilee kiukkuisesti ikään kuin syyttäen hoitajaa. Mä yritän itse siksi suhtautua hyvin empaattisesti näihin tilanteisiin, kun jollain on hankalaa lasten kanssa.

    • jennie kirjoitti:

      Ymmärrän toki vastapuoltakin mutta kuten kirjoititkin niin ”kukaan ei toivo kiihkeämmin sen huutavan lapsen rauhoittuvan kuin sen hoitaja”. Tai näin ainakin koen itse.

  3. Jenna kirjoitti:

    Ohoh, olipas ikävä kohtaaminen. Itse kun näen että on lapsia liikenteessä niin olen valmiina väistämään, kun se nyt vaan on mulle helpompaa kuin sillä äidille ja lapsille.
    Kyllä joskus ärsyttää, varsinkin jos lapsi käyttäytyy kuin hirviö ja mukana oleva aikuinen ei tee mitään sen eteen että huono käytös korjaantuisi. Jos taas aikuinen tekee jotain sen eteen että huono käytös loppuu niin mielessä on vaan että hyvä kun et anna periksi, ja on säännöt. Jokainen lapsi nyt kun ei vaan aina käyttäydy, koska ne on lapsia ja kokeilee rajoja sekä vasta oppii.

    • jennie kirjoitti:

      Tottakait ärsyttää. Ja erityisesti silloin kun mukana oleva vanhempi/huoltaja ei tee asialle mitään (en kyllä äitinä ymmärrä ihan näitä vanhempiakaan).

  4. Sann kirjoitti:

    Minulla ei ole lapsia, mutta tämä postaus kyllä pysäytti ajattelemaan meidän kulttuuria.

    Se on kyllä kurjaa, että osa ihmisistä ei kykene sietämään ja ymmärtämään toisia. Jotenkin tuolla kaupungilla, kaupoissa ja liikenteessä tuijotellaan ihan liikaa omaa napaa ja ollaan niin häiriintyneitä, jos vaikkapa pitää väistää jota kuta. Ihmisten pitäisi huomioida toisensa ja olla joustavia. Ei pidä ajatella vain itseään, kun ympärillä on muitakin. En tiedä kommentoinko tätä nyt aivan aiheen ohi, mutta kun mielestäni meidän kulttuurissa vaan ollaan aika välinpitämättömiä muita kanssaeläjiä kohtaan – oli heillä sitten lapsia tai ei. Onneksi kuitenkin välillä tulee niitä mukaviakin kohtaamisia ja tietää, että joillakin sydän on vielä paikallaan.

    http://jokamaanantai.blogspot.fi/

    • jennie kirjoitti:

      ”Tee toiselle niinkuin haluaisit itselle tehtävän” – ajatus toimii edelleen nykymaailmassa. Ja kuten kirjoititkin, niin mukavia kanssakohtaamisia tulee yhtälailla, sekä lasten kanssa liikkuessa että ilman. Onneksi 🙂

  5. Sanna kirjoitti:

    Mulla on lapsia ja mä olen niistä superylpeä. Jos jollain on ongelma siinä, ettei kestä meitä vaikka ravintolassa niin se on sitten hänen ongelma. Meidän lapset osaa käyttäytyä hyvin (no ei tietenkään aina mene ihan putkeen, mut peruskäytös on 4- ja 7-vuotiaille oikein mallikasta.) ja mä koen, että kyllä teinit ja joskus muut aikuisetkin käyttäytyy joskus hyvin ala-arvoisesti ja mä olen monta kertaa joutunut selittämään lapsille miks joku aikuinen käyttäytyi huonosti tai käytti rumaa kieltä.. Jos jonkun kanssaihmisen käytös häiritsee mua, niin mä teen siinä kohtaa arvion, että kumpi painaa vaakakupissa enemmän: se, että haluan jäädä paikkaan vai se etten halua olla ko. henkilön lähettyvillä. Aina tietysti ei voi päättää, mut jos se käytös ei jotenkin kohdistu suoraan mihin tai mun perheeseen niin en mä koe oikeutta mennä puuttumaan siihen. Kuitenkin jokainen kantaa vastuun omasta tekemisestä.

    Mä en koe, että mun pitäisi mitenkään pyytää anteeksi omien lasten olemassaoloa, mulle tuli vähä kurja mieli postauksessa kun ajattelin, että ei meidän äitien pidä niin ajatella. Jos jollain on ongelma niin olkoot. Sitä paitsi siinä on hyvät puolet että on lapsia, oppii suodattamaan paljon kaikkea taustahälyä pois ja sit voi pikkusieluilun sijaan nauttia hetkestä yksin kun sellainen sattuu kohdalle. Vaikka olis minkälainen lapsikatras ympärillä 😉

  6. Silja kirjoitti:

    Mun kokemuksen mukaan tosi moni lapsellinen on usein vaatimassa sitä, että muiden on vain hyväksyttävä heidän lastensa aiheuttama mahdollinen häiriö, ja muiden pitäisi olla aina joustamassa. Mulla on itsellä lapsi, mutta olen silti sitä mieltä, että ei oo oikein muita kohtaan, että meitä lapsellisia pitäisi kohdella jotenkin erikoisesti. Esim. häissä tms. tilaisuuksissa korpeaa suunnattomasti, jos vanhempi ei vie kiukkukohtauksen saanutta lasta ulkopuolelle rauhoittumaan, vaan lapsi saa rauhassa huutaa, ja koko tilaisuus menee kaikilta ohi. Sama juttu esim. ravintolassa. Toki jonkin verran kitinää pitää jaksaa, mutta esim. sitä, että lapsi tulee toistuvasti nykimään naapuripöydässä päivällistä syövien hihoja, ei tarvitse sietää. Että kyllä niitä huonosti käyttäytyviä lapsiperheitäkin on, eikä kaikessa tarvitse ottaa ensimmäisenä lasta huomioon (esim. ruokajonoissa etuilevia). Kyllä lapsen pitää osata jaksaa jonottaa siinä missä muutkin. Pointtina siis on, että käytöstavat ja muiden huomioiminen koskevat kaikkia, eivät vain lapsettomia.

    • jennie kirjoitti:

      Kiva että tämäkin puoli nousi esiin, koska varmasti näin päin tapahtuu yhtälailla. Kuten joku tuossa ylempänä kirjoittikin niin jos kaikki meistä huomioisivat toisiaan vähän enemmän, olisi jokaisella varmasti hieman mukavampaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *