Hae
My Project Is Me

Eksyksissä dieettiviidakossa

Moi,

Nytkun tässä on päästy tähän ”dieettaamisen makuun” niin omiin ajatuksiini onkin aina silloin tällöin eksynyt kaikenmoista laihdutushifistelyä ja muuta mukavaa. Tämä kaikki on johtanut siihen että olen alkanut oikeasti ihmettelemään diettiimaailman viidakkoa ja sen loputtomuutta. Nykyiselläänhän tietoa, tutkimuksia, väitteitä ja vastaväitteitä on niin julmetunmoinen määrä että ihan siinä menee pää sekaisin. Jos minut umpimetsästä vedettäisiin painopnpudotusprojektiin niin saattaisi olla enemmän kuin vaikeaa ensin selvittää miten kiloja vastaan kannattaa ryhtyä taistelemaan.  Ja nyt en edes viitsi ajatella miten paljon tähän samaiseen kategoriaan löytyy erilaisia valmisteita tukemaan prosessia – ja Suomessa uskoisin markkina-alan olevan vielä kohtuullisen pientä verrattuna suurempiin maihin. Ihan oikeasti, dieettiviidakko on aivan järjetön, vai onko joku kanssani muka eri mieltä.

Loppujen lopuksi, ja hyvin kärjistetysti, näissä kaikissa tavoissa on kuitenkin yksi yhteinen piirre: Jotain suusta sisään menevää asiaa rajoitetaan. Kalorien laskennassa rajoitetaan ylimääräisiä kaloreita, karppauksessa ylimääräisiä hiilihydraatteja ja painonvartijoissa se rajoitus koski rasvoja  (pisteytys pohjautui melko pitkälti rasvan määrään kyseisessä tuotteessa). Eikä rajoituksen tarvitse edes olla näin suurpiirteinen vaan se voi kohdistua johonkin tiettyyn aineeseen, kuten viljat tai pelkkä gluteeni. Tai ääritapauksissa karsitaan pois paljon kaikkea ja syödään vain ruoka-ainetta x.

Viimeistä lukuunottamatta, kaikissa on omat hyvät puolensa ja kuten alussa mainitsin, kaikista löytyy varmasti tutkittua näyttöä niin puolesta kuin vastaan. Jokainen ylläolevista (sitä viimeistä luukunottamatta) voidaan myös toteuttaa terveellisesti tai epäterveellisesti; Onnistuneesti ja epäonnistuneesti (niin terveellisyydellä kuin painonpudotusonnistumisellakin mitattuna). Ja jotta asia ei olisi vielä liian vaikeaa niin elimistömme käyttäytyvät eri tavoin ja tarpeet ovat erilaiset. Toiselle sopinee paremmin karsia hieman enemmän rasvoja kun taas toiselle sopii karsia hieman enemmän hiilihydraatteja. Ja painoarvo sanoille hieman sillä täysin rasvaton ei ole missään nimessä optimaalinen elämäntila sen enempää kuin täysin hiilihydraatitonkaan. Sen sijaan se mikä on oikea määrä kullekin, on sitten asia erikseen.

Ei siis ihme että dieettiviidakkoon eksyy niin helposti. Ja usein vielä mitä enemmän asioita alkaa tutkia, sitä syvemmälle joutuu ja sitä hankalammaksi ”totuuden” selvittäminen käy. Käytän totuutta lainausmerkeissä koska sellaista ei varmaan ole olemassakaan. Kannattaako sitten vain levätä laakereillaan ja vaipua epätoivon suohon ja todeta että kilojensa kanssa on sitten vain elettävä? No ei kannata eikä tarvitse! Painonpudotus on ihan yhtä mahdollista kuin painnonnousukin, joskin vaatii ehkä hieman enemmän työtä. Ja jotta en kuulostaisi liian mahtiponttiselta niin lupaan, en enempää enkä vähempää, kuin paljastaa varman tavan pudottaa painoa pysyvästi heti seuraavassa jaksossa 😉

6 kommenttia

  1. Krista kirjoitti:

    Tosi hyvä kirjoitus! 🙂

  2. Linda kirjoitti:

    Todella hyvin jäsenneltyä pohdintaa!

    • jennie kirjoitti:

      kiitos, aina harvakseltaan ajatus juoksee järkevällä tasolla ja muuntuu vielä selkäksi kirjoitusasuksi (olisiko tästäkin kiittäminen niitä paremmin nukuttuja öitä ;))

  3. Salla kirjoitti:

    Aivan! Homma on helppoa sitten kun sen oikean tavan löytää, ja useimmiten on kiinnitettävä huomiota kaikenlaisiin ”pikkujuttuihinkin” kuten riittävään uneen ja stressin välttämiseen. Mistä sitä omaa tietä sitten lähtee hakemaan…sympatiaa kaikille jotka ovat tiensä alussa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.