Hae
My Project Is Me

Järki ja tunteet

Moi,

Mitä mieltä te olette, voiko esimerkiksi laihduttaja saavuttaa parhaan mahdollisen tuloksen jos hän syö ja ja liikkuu oikein mutta hänen sydämensä ei ole hommassa mukana? Tai yhtälailla esimerkki voisi koskea lihastenkasvattajaa. Itse en usko vaan olen sitä mieltä että tähän peliin tarvitaan sekä järki ja tunteet. Näin loman jälkeen kun pidin itsekseni oikein Suurin pudottaja maratonin (=katsoin kaikki väliin jääneet jaksot nauhalta) niin asia nousi taas itselläni ajankohtaiseksi. Näitä kisaajia, kuten kisaajia missätahansa muussakin elämäntapamuutosohjelmassa, katsoessa huomasi sen että heille ulkoinen muutos heijasteli sitä sisäistä paloa, halua ja onnea, jota erityisesti tulosten ylläpitoon. Toki asiaa voi katsoa toiseltakin kantilta ja huomata muuttuvan jonkinlaisen kamppailun itsensä kanssa ja muuttumaan paitsi ulkoisesti myös sisäisesti positiivisemmaksi, itsevarmemmaksi ja kaikenkaikkiaan tasapainoisemmaksi persoonaksi.

Olen itse ollut viimeaikoina hieman negatiivinen ja pyydänkin sitä nyt viimein anteeksi kaikilta teiltä. Kaiken tämän tasutalla on elämä, josta tämä blogi sisältöineen tarjoaa yhden puolen enkä ala sen syvemmin näihin muihin asioihin täällä puuttumaankaan. Totean vain että toisinaan elämä on.  Täällä blogin puolella tämä kaikki on näkynyt ennenkaikkea turhautumisena vaa’alla sekä melkoisena itsenä piiskaamisella; Keppiä on tarjottu kokolailla enemmän kuin porkkanaa. Tiedän ja tiedostan että minun ei tarvitsisi olla näin ankara itseäni ja tätä omaa projektiani kohtaan, jota voisi varmaan tässä vaiheessa alkaa kutsua harrastukseksi. Harrastustenhan kuuluu olla mukavia eikä minullakaan oikeastaan ole mikään tätä vastaan vaan hieman turha kiire. Kuten josksu väläytetty olen melkoinen ”kaikki tai ei mitään”- tyyppinen ihiminen ja siitä ajatusmaailmasta minun olisi opeteltava erkaantumaan. Samassa kategoriassa painivat ajatukset ”Kaikki mulle tässä ja nyt” , tiukkapipoisuus sekä vastaavasti turha vaatimattomuus omia saavutuksia ja onnistumisa kohtaan. En siis todellakaan ole ollut se kaikista positiivisin kaikkina päivinä mutta nyt niitä onnenhippusia aletaan jälleen metsästää.

Nytkun olen asian täällä maininnut, on jälleen helpompi hengittää. Eikö se niin ole että ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel ja se on nyt otettu. Eikä se minunkaan elämäni ole oikeasti yhtään hassumpaa, vietänhän päiväni tehden minulle rakkaita asioita, minulle rakkaiden ihmisten parissa.

IMG_9173 (1024x683)

12 kommenttia

  1. Inkku kirjoitti:

    Vielä siihen seleeni asiaan. Tosiaan seleeni poistaa lihaskireyttä, katsoin vielä netistä, kun jäi itseänikin vaivaamaan. Normaali (ei imettävän) tarve täyttyy kahdesta(!) parapähkinästä päivässä. Yleisesti ottaen suomalaiset ei kuitenkaan saa sitä riittävästi ravinnosta. Magnesiumin lähteenä muuten toimii tosi hyvin kuivattu kookoslastu, ne on tosi hyviä vieläpä. Luulisin, että esim. Punnitse ja säästä -kaupoissa on näitä myynnissä. Sen lisäksi, että kookoksessa on magneesiumia, siinä on sen imeytymistä tehostavia ainesosia. M tulisi nauttia illalla, ennen nukkumaan menoa, koska sillä on unta parantava ja lihaksia rentouttava vaikutus. Tuli heti mieleen, tämä näkökulma, kun kirjoitit, ettet aiemmin ole lihasjumeista kärsinyt. Imetys voi niellä ison osan sun hivenaineista. Kookoslastuja on muuten Lidilin erikoismyslissä (sininen pussi). Se mysli on parasta ikinä. Siinä on mukana siemeniä ja pähkinöitäkin. Syön itse sitä joka aamu marjojen kanssa noin 45g.

    Saanko kysyä kärsitkö univajeesta? Miten nukkuminen vauvan kanssa sujuu?

    Mukavaa päivää sulle! Oon seurannut sun blogia pitkään ja kommentoin tokaa kertaa.

    • jennie kirjoitti:

      Ja tänään aamulla tajusin muuten myös että minullahan on ollut monivitamiinit loppu jo muutaman viikon ajan. Tarkoitus oli ennen reissua jo ostaa.. Sitten reissunpäältä ja näin Se on unohtunut. Olet siis varmaan oikeilla jäljillä vaikka varmasti iällä, venyttelyn puuttumisella ja lasten jatkuvalla sylittelyllä onkin oma osansa..

      olen itse kausiluontoinen mysliherkuttelija joten Lidlin herkku laitetaan korvan taakse 🙂
      Niin ja nukkumisesta – hiljalleen paremmin (ainakin toivottavasti) viime yönä heräsin vain kerran, toissayötä en halua edes laskea;) Se onnekis alkaa olla jo harvinaista, siis jatkuva herääminen (kunnes tulee kohta hampaita..)

  2. Merja kirjoitti:

    Moikka!
    Isosti tsemppiä sinne arkeen! Aina ei elämä ole helppoa, eikä siitä tahdo sitä saada, vaikka miten haluaisi. Itselläni oli jokseenkin (melko paljonkin) hankalaa aikaa toisen lapsen syntymän jälkeen ja otti aikansa, että pääsin taas omaan itseeni kiinni… Vauva- arki ei ole helppoa, vaikka ne rakkaat paljon iloa tuovatkin. Yritä päästä tekemään itsellesi hyvää mieltä tuottavia asioita! Iso rutistus voi kanssa auttaa! Syliin on välillä hyvä päästä… 😉

    • jennie kirjoitti:

      Allekirjoitan täysin, varsinkin hyvin oikukkaan uhmaikäisen kanssa saa päivään kuin päivään hieman lisähaastetta.

  3. miuku kirjoitti:

    toi fitspokuva: ”when your legs get tired – run the trail to your house and rest”
    kroppa varmaan osaa kertoa, kun väsyttää ja pitäisi levätä. tommonen fitspiration ei saa ku mielen sairaaksi ja olon tuntuun aiempaa turhautuneemmalta, koska ”ei muka ole onnistunut”.
    nuo kuvat on täynnä erikoista syyttelyä ja ovat omimpiaan nostamaan tunteita riittämättömyydestä.

    porkkanan ja kepin on oltava tasapainossa. kroppaki jaksaa taas mallikkaasti, kun muistaa ottaa sitä LEPII.

  4. Inkku kirjoitti:

    Postauksen ekaan kappaleeseen liittyen. Ihminen voi treenata liikaa tai liian vähän. Sopivalla määrällä tulee tulosta. Sama pätee lepoon ja ruokaankin. Kaikki kolme yhdessä tuo tulosta. Kaiken tämän voi tehdä todella rennosti. Stressaamatta. Ja samalla panostaen täysillä elämän muihin osa-alueisiin. Itse ainakin kehityn tällä reseptillä, vaikka urheilu ei pääroolia näyttelekään. Tänään työkaveri kysyi olenko laihtunut, kun näytän niin pieneltä? Olenko laihduttanut? En vastasin ja kerroin käyneeni vain 3 krt vko salilla, vaaka näyttää samaa, kuin ennenkin (normaali paino). Lihasta on tullut ja voimaa, kuntokin on kasvanut. Joskus muinoin treenasin liikaa ja söin liian vähän. Joskus söin liikaa ja treenasin liian vähän. Näistä oppineena LEPÄÄN riittävästi, syön ja liikun sopivasti. Lihas kasvaa levossa ja kunto kohenee, kun palautuu riittävästi välissä (aerobinen kunto) Mä tiedän, että sä tiedät kaiken tän, mutta silti muistutan. Jo pelkkä yövalvominen ja liika treeni voi vesittää kaiken. Jos nyt tuntuu tolta lisää reippaasti lepopäiviä. Kolme urheilukertaa viikossa voi tuoda paremmat tulokset, kuin kuusi.

    • jennie kirjoitti:

      Tieto ei ole tae taidosta 🙂 Ja teoria sekä käytäntö ovat kaksi eri asiaa, varsinkin kun näissä asioissa ei yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa/määrää/todellisuutta, jokainen kun joutuu etsimään sen itselle sopivimman tavan olla ja elää.

      Vaikka siis minun henkilökohtainen stressini onkin ihan muualla kuin näissä treenimäärissä tai treeneissä itsessään, niin se että lisääkö tämä ikuisuusprojektini sitä entisestään, on hyvä kysymys. Kuten kirjoitettu, on tämä minulle omanlaisensa harrastus ja mitä liikkumiseen tulee, liikun koska haluan ja kaipaan sitä. Niinpä siis ainakin nyt edetään vielä viimeisimmän suunnitelmani mukaan. Se miten se muuttuu käytännössä jää seurattavaksi.

    • jennie kirjoitti:

      Niin ja kiitos aktiviisesta kommentoinnista viimepäivinä 🙂

  5. Linda kirjoitti:

    Välillä on hyvä flow kaiken syömisen, treenaamisen ja elämisen suhteen, ja välillä taas tuntuu että kaikki on toivottoman vaikeaa eikä saa itseään motivoitua edes terveelliseen syömiseen. Patrik Borg kirjoitti asiasta hyvin (hot/cold empathy gap):
    http://patrikborg.blogspot.fi/
    Hyvää viikonloppua!
    -Linda

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos linkistä, itselläkun tuntuu olevan aika kortilla niin lukeminen on jäänyt vähän taka-alalle ja kaikki tällainen linkkivinkki oon enemmän kuin tervetullutta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.