Hae
My Project Is Me

1h < 30min

Moikka,

Otsikossa on nyt kaunis matemaattinen ilmaisu viimeaikaisille ajatuksilleni. Olen omasta mielestäni melko hyvä ajankäytönhallitsija ja saan pääsääntöisesti päiviini mahtumaan yllättävän paljon, joskaan en aina tarpeeksi. Tarkastelen tätä asiaa nyt liikuntatavoitteideni valossa – 8h/viikko.

Määrä ei sinänsä kuulosta paljolta, vaivaiset 8h, eli hieman reilu tunti päivää kohden. Kyllähän tällaiseen pitäisi pystyä itse kunkin vaan ei, vaikeaksi se on mennyt. Tähän on oikeastaan kaksi, selityksen maulla, varustettua syytä. Ensimmäisenä sääolosuhteet; Tuolla lumisateessa, tuulessa ja tuiskussa sekä ennenkaikkea auraamattomilla teillä ei vain ole mielekästä lähteä lykkimään rattaita eteenpäin. En usko että se on mikään mahtava kokemus myöskään rattaissa matkustajalle.

Järkyttynyt maanantailenkkeilijä 😀

Tästä päästäänkin kätevästi seuraavaan selitykseen, eli rattaissa matkustajaan. Kyseinen nuori herra on nyt siinä vaiheessa että istuminen ei läheskään aina ole hänen intressien mukaista (ja tästä otsikkokin juontaa juurensa). Esimerkiksi eilen, olimme kyllä ulkona tunnin verran mutta matkaa kertyi vain muutaman kilometrin verran melko rikkonaisesti, jolloin liikuntasuoritus ei riitä kirjattavaksi.

Tavanomainen tilanne kesken lenkkeilyn

Omaksi onnekseni tämä ei ole ainoa mahdollisuus päästä liikkeelle sillä onhan minulla aamusali. Samasta syystä usein myös vetäydyn ensimmäisenä esitetyn syyn taakse todeten että olenhan jo tänään käynyt salilla/uimassa.

Tämä ei missään nimessä ole valitusvirsi, vaikka siltä saattaa hieman kuulostaakin. Tämä on osa tämänhetkistä elämää ja jonain vuonna tulevaisuudessa tulen kaipaamaan sitä. Yhtäaikaa olen kuitenkin miettinyt jo hieman lähitulevaisuutta ja tarkemmin sanottuna ensi kesää, jolloin talossa on omatahtoisen taaperon lisäksi pieni vauva (ja pudotettavia raskauskiloja). Itsehän en kuulu siihen onnelliseen ryhmään, joilla kaikki paino katoaa imettäessä ja itsekseen vaan jokaisen kilon eteen on tehtävä työtä. Tuolloin en kuitenkaan salilla pääse käymään ja jos lenkkeilykään ei onnistu niin liikuntamahdollisuudet jäävät melko vähiin varsinkin jos lapset vielä nukkuvat eri aikaan.. Omaksi lohdutuksekseni tästä todellisuudesta ovat selvinneet monet muutkin ennen minua ja eiköhän se arkirytmitys löydy tavalla tai toisella myös tuolloin.

Niin, ja vielä ennen väärinymmärryksiä, tämä on täysin yksipuolisesti ja itsekkäästi omaa napaa tuijottaen kirjoitettu teksti. Olen enemmän kuin onnellinen pojastani sekä uudesta tulokkaasta enkä vaihtaisi osaani mihinkään muuhun tässä maailmassa. Elämääni mahtuu siis kilotuskailujen lomassa paljon vilpittömän aitoa, ehodotonta, rakkautta. Elämä <3

15 kommenttia

  1. Anonymous kirjoitti:

    Meilläkin oli hetken tuo ”ongelma”, mutta sitten isompi alkoi pyöräillä ja pienempi oli vaunuissa/rattaissa! Sitten kun molemmat pyöräilee niin lenkit vaihtuu juoksu lenkeiksi:D

  2. hmmm kirjoitti:

    Vauva&taapero-vaihe on omalta osaltani onnellisesti takana (ja aika kullannut kaikki muistot).Lenkkeily 2-vuotiaan juostessa omia reittejään ja vauvan kitistessä rattaissa ei oikein vastannut esikoisen vauva-aikaan suoritettua 3 h/päivä vaunulenkkeilyä. Eikä oikein yksinkään päässyt liikkeelle. Kantoliinan kanssa olikin sitten kivempi karata isomman vipeltäjän perässä.Pyöräilyynkään ei kannata luottaa. Viime kesänä 3-vuotias meni potkupyörällään aina liiankin lujaa ja 5-vuotias kiukutteli ja talutti pyöräänsä… Mutta ehkä tulevana kesänä meilläkin pyöräillään 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Oih, Tämä kuulostaa juuri siltä mitä tällä hetkellä kuvittelen (tai pelkään) tuon kaiken olevan 😉

  3. Cathy kirjoitti:

    Meillä ei oo ku yksi lapsi (toista ei edes tulossa vielä) 1v 3kk ja mulla on jo nyt haasteita lenkkeilyn suhteen… Rattaissa ei vaan viihdytä.. kävely on vielä niiiin hidasta tai sitte toinen päättää vaan nukahtaa, joka taas laittaa koko päiväryhtmin sekasi. Saa nähä miten sitte kun joskus tosiaan on se toinenkin vauva…. Mut onneksi tää aika menee nopeesti, vaikka ei se siltä tunnu nyt… 😀

  4. Vilukissa kirjoitti:

    Meillä on vielä niin pieni tuo jälkikasvu että viihtyy vaunuissa, ja nukahtaa sinne oikeastaan heti kun liikahdetaan hiemankin 🙂 Ja kun on koira, niin on oikeastaan pakko lähteä päivällä ulos kävelylle, oli sää mikä tahansa! 🙂 Saas nähdä miten käy sitten kun poika siirtyy vaunuihin…

    • jennie kirjoitti:

      Niin ja lapsethan toki ovat erilaisia, toiset viihtyvät kyydissä tuntikausia vielä isompanakin..

  5. Adelheid kirjoitti:

    Mun mielestä toi 8 tuntia on todella paljon kuitenkin. Odotas kun on kouluikäiset lapset ja kaikki illat menee niissä lasten harrastuksissa juostessa.. Saan todella tehdä töitä ja aikatauluttaa menot että ehdin tehdä kuusi tuntia rasittavaa liikuntaa viikossa. Tulee siinä sivussa tietysti tehtyä joka viikko hyötyliikuntaa kun käy lasten kanssa luistelemassa tai uimassa, mutta omia liikuntatunteja ei oikein ehdi kerryttää enempää. Mutta pitää vain käyttää tehokkaasti hyödyksi kaikki käytettävissä oleva aika! Onneksi kohta alkaa taas pyöräilykelit töihin! =)

  6. Anonymous kirjoitti:

    Kuulostaa niin tutulta.. ja kuten lopussa ”selvensit”, aiheuttanut itselle samalla myös ajoittaisia tunnontuskia, tuo oma liikkuminen ja sen pähkäily tästä näkökulmasta.Itselle se liikkuminen vaan tuo niin paljon jaksamisista, henkistä ja fyysistä, että pidän siitä kynsin hampain kiinni. Toki samoista syistä olen itse ”joutunut” luopumaan jostain aiemmista tavoista juurikin tuon lenkkeilyn kohdalla.Meillä on siis kaksi lasta; kohta 4v. tyttö ja vajaa 1.5v. poika. Esikoisen kanssa juoksin/kävelin päivittäin 1-2h. Pojan syntyessä esikko oli uhmaikäinen, -ei-rattaissa-viihtyvä 2.5v., joka ei siis halunnut juurikaan rattaissa istua. Lenkkeilyjen kanssa alkoi olla hiljaista.Sittemmin seisomalauta-vaunut -kyydillä lenkkeilimme lähinnä hyötyliikuntatyyppisesti kauppaan/kirjastoon/puistoon n. 30min/pvä. Muuten olen voinut, kiitos mieheni, jatkaa mm.salilla käymistä lähes entiseen malliin. En tiedä, onko sinulla mitään kotikuntoiluvälineitä, mutta itsellä ”pelastus” ovat olleet crossari, kahvakuula, käsipainot, jumppapallo. Näillä olen voinut tehdä tarvittaessa kotijumppaa hyvinkin monipuolisesti lasten nukkuma-aikaan ja/tai miehen ollessa poissa.Nykyään treenejä saa suunnitella aiempaa tarkemmin ja monelta kantilta, koska toki haluan olla lasteni kanssa mahd. paljon. MUTTA tarvitsen myös omaa aikaa, ja minulle se on liikunta <3 (..ja tästä varmasti on montaa "koulukuntaa", mutta kukin tavallaan)Kaikkea hyvää odotukseen ja sen jälkeiseen elämään. Seuraan blogiasi säännölllisesti, toistaiseksi anonyyminä..-Salla-

    • jennie kirjoitti:

      Tämä on kyllä niin totta – olen itsekin törmännyt tapauksiin, joissa syyllistetään vanhempia Ihan-oman-ajan-ottamisesta, vaikka loppupeleissä vanhemman parempi jaksaminen on kaikkien eduksi. Toki osa vanhemmuutta on tuo tietynlainen luopuminen kaikesta siitä vapaudesta, jota joskus on ollut mutta ei minuutta tarvitse kokonaan unohtaa. Samoilla linjoilla siis olen kanssasi:)

  7. Anonymous kirjoitti:

    Hei, olet inspiraationa ainakin tänne! Mulla on ikää enempi ja lapsia 7 mutta samoista mitoista aloitan. Jospa napakoruun asti pääsisin 😉

  8. jennie kirjoitti:

    Olette olleet ihanan ymmärtäväisiä kaikki, arvasin että teihin voi luottaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.