Hae
My Project Is Me

Painokelvoton maanantai

Moi,

Ihan ensimmäisenä varoitan teitä vähäsen. Jos olet tänään herännyt uuteen viikkoon hyvällä tuulella, kannattaa lukeminen lopettaa jo tähän sillä en tiedä mitä tuleman pitää. On kulunut kaksi viikkoa minun nk. ”uutta elämäntapaani”, jossa painonputoamiselle on asetettu selkeät tavoitteet ja suunnitelma tavoitteiden saavuttamiseksikin on luotu. Kahdesta viikosta yksi on ollut onnistunut ja toinen ei. Ensimmäisellä viikolla paino putosi todella tiukalla tekemisellä (ei herkkuja paitsi yhtenä päivänä ihan vain vähän; maksimissaan 200g viljatuotteita koko päivänä, ei lisättyä rasvan käyttöä jne) 300g. Kun ajatusta höllensi ja herkkupäivä oli tyyliä mätä-mitä-vaan ja jatkui vielä seuraavana päivänä isänpäiväkahvittelujen merkeissä, nousi paino 1,9kiloa. Maanantaipaino tänään siis 60,6! (Ja minulla ei ole tähän kuin painokelvottomia ajatuksia).

Olkoonkin vain kertynyttä nestettä, tunnen sen kyllä itsekin että turvoksissa ollaan, mutta kun minun turvotuspöhötystenkään pudottaminen ei nykyjään tunnu oikein ottavan onnistuakseen. Nyt joku sielläpäässä miettii että noh, pitikö niitä herkkuja ahtaa sinne suuhun? Ei varmaan pitänyt mutta minä en vain millään haluaisi elää ajatuksen kanssa että seuraavat 50-60-70.. – vuotta elän ”fitnesskisaajan elämää” ilman niitä kisoja. Tämä mitä minä teen, on loppuelämäni ratkaisu, jonka oppeja aion kantaa mukana tuon loppuelämäni ajan. Ja taas tähän joku ajattelee että noh, sitten jos et mistään luovu niin  saat elää kilojesi kanssa tuossa koossa. Niin, jos en luovu mistään. Minusta minä olen ”luopunut” jo paljosta – liikun paljon ja vaikka siitä nautinkin niin se on aina jostain muusta ajasta pois. Joko nipistän yöunista tai sitten ajasta perheen parissa. Olen myös rajoittanut arkiruokailun melko tiukille ja luvannut itselleni sen yhden herkkupäivän viikossa – ei siis suinkaan jokapäiväistä syö-mitävain-filosofiaa. Jos se että syönkin kahtena päivänä yhden sijaan aiheuttaa minun kiloni niin alan ihan rehellisesti olla piakkoin sitä mieltä että taidan vain tyytyä sitten osaani.

Minua oikeasti ärsyttää! Ärsyttää todenteolla. Ärsyttää osittain siksi että tämän piti olla minulle tästä projektista se helppo nakki. Tiedän miten laihtua, olenhan laihtunut ennenkin oikein menestyksekkäästi vaan tällä kertaa se ei vain onnistu. Eväät ja ohjeet ovat ihan samat kuin silloin vaan mitään ei tapahdu. Ja vaikka viimeviikolla tulikin syötyä (mässäiltyä) kahtena päivänä ja paino nousi 1,9kiloa niin tuolloin kaksi vuotta sitten samanlaisin viikoin se paino olisi pudonnut jokatapauksessa. Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee mutta kun katsoo noita senaikaisia maanantailukemia niin vaikka edellisviikko olisi viitenä päivänä sisältänyt kaikenmoista herkuttelua niin ainavaan maanantaisin vaaka näytti vähemmän kuin edellisviikolla. Minua siis oikeasti ärsyttää!

Inhottavaa tässä on myös se että koen että blogiltani pettää tässävaiheessa ikäänkuin pohja alta kokonaan. Fokushan tässä on unelmakropan saavuuttamisessa ja jos minä en itse siinä onnistu niin miten muka voin luoda kehenkään uskoa että terveelliset elintapavalinnat kannattavat? Itse siis toivoisin ja haluaisin voida olla elävä esimerkki siitä että pienilläkin muutoksilla omissa tavoissa voi saada isoja muutoksia aikaan. Aikuisiällä ja lasten jälkeenkin oman ihannevartalon saavuttaminen on mahdollista eikä tarvitse vain tyytyä mammamoodiin ja sanoa nauttuvansa uusista pehmeämmistä mouodoista. Jonkun mielestä se on ehkä tosiasioiden kieltämistä mutta minä en sitä ihan niinkään näkisi. Jokaisen vartalo on jokaisen oma asia. Toiselle riittää vähempi kun taas joku toinen tavoittelee enempi ollakseen tyytyväinen ja tunteakseen olonsa hyväksi omassa kehossaan. Olen itse totaalikyllästynyt kiloihin mutten vain enää kohta tiedä mitä tehdä ja ensikertaa minusta oikeasti tuntuu ihan toivottomalta.

 

(Anteeksi, saatte myös tyytyä tekstiin ilman kuvia, ärrinmurrinärrin..)

52 kommenttia

  1. Anna-Maria kirjoitti:

    Saman kanssa painitaan täällä, tosin pudotettavaa olisi vielä vähän enemmän. Täällä kaksi lasta ja tuo nuorin jo 1v8kk 😀 Itsellä tippu eka 10kg suhteellisen helposti. nyt jumissa viimeisen 8kg kanssa (kohta 5kk ollut samassa jojoilussa ylös alas +-2kg) ja sama olo tuon mistä enää luopuisi ajatuksen kanssa…. Musta on ihana lukea näitä ”epäonnistumisia” matkalla, antavat voimia kun ei ole yksin toivoton. Vertaistukea parhaimmillaan. Kyllä se paino sieltä putiaa vielä molemmilla!!! 🙂 stremppiä ja voimia uuteen nousuun. 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Voi kiitos sinulle vertaistuesta. En (tai emme) varmaan tosiaan ole yksin ongelman kansssa vaikka s evälillä siltä tuntuisikin. Nyt vain voimia keräämään seuraavaan taistoon!

  2. Jenni kirjoitti:

    Kiitos kun olet niin rehellinen! Tätähän se laihdutus juuri on, välillä mennään ojasta allikkoon ja harmittaa niin vietävästi! Itse voin ainakin samaistua sun tilanteeseen, ja on ihana tietää etten ole ainoa jolla on hankaluuksia 😉 oo ylpeä siitä että oot saanut liikunnan noin hyvin rutiiniksi, vielä pienten lasten äitinä! Ja muista ne katoavat sentti lukemat myös!

  3. Linda kirjoitti:

    Jos se yhtään lohduttaa niin
    a) minulla melko hillittykin mässäily yhtenä päivänä kumoaa vähintään viikon miinuskalorit, koska pystyn syömään helposti 2000 kaloria extraa, ja tämä on tosiaan vielä ”hillittyä” mässäilyä
    b) painan n. 60kg, olen 168cm pitkä, ja olen sinua paaaljon fläsämpi, löysempi ja pursuilevampi mm. käsivarsista, reisistä ja mahasta. Sinä sen sijaan näytät kuvissa upealta ja timmiltä!

    Noh, ei ehkä lohduta… Mutta oikeassa olet siinä, että elämän ei pidä olla kitkuttelua fitnessdieetin kaltaisessa olotilassa. Mutta taas toisaalta joudun monesti muistuttamaan itseäni, että jos haluan pysyä hoikkana ja päästä timmimmäksi, minun ON kieltäydyttävä ja elettävä tietynasteisessa askeesissa, sekä urheiltava paljon. Kaikkea ei voi saada kun on kolmekymppinen toimistotyöläinen, jolla on hevosen ruokahalu mutta ei teinipojan aineenvaihduntaa…

    Olen jostain lukenut, minkä verran moni reilusta ylipainosta normaalipainoon laihduttanut syö. Ne määrät ovat oikeasti älyttömän pieniä, jotain 1500 kaloria joka ikinen päivä, ja tällä määrällä eivät liho mutteivät myöskään laihdu hoikaksi. Ollaan onnellisia ettei olla siinä pisteessä, ainakaan vielä 🙂

    Hyvää viikkoa huonosta alusta huolimatta! Tuo on kuitenkin vain vaakalukema 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Ainakin kommenttisi sai hymyn huulille, ja siis hyvässä mielessä kiitos seuraavan ajatuksen: ” Kaikkea ei voi saada kun on kolmekymppinen toimistotyöläinen, jolla on hevosen ruokahalu mutta ei teinipojan aineenvaihduntaa…” Tämä oli vain niin loistavasti kiteytetty ajatus 😀 ätähän se tosiasiassa on, sen oman optimaalin etismistä ja joskus se tarkoittaa enemmän kiletäytymisiö kuin sallimuksia ja joskus jotain muuta.

  4. Inka kirjoitti:

    Mielestäni olet hurjan hyvässä kunnossa kuvista katsottuna. Mä luulen, että sä saat kotijumpallakin kasvatettua lihaksia (=painoa), vaikka sitä joskus epäilitkin. Kannattaa myös muistaa, että kahden lapsen kanssa elämässä on enemmän stressiä ja univajetta kuin yhden lapsen kanssa. Ja se varmasti vaikeuttaa painon tippumista. Kaamosaika ei muutenkaan ole paras aika laihtumiselle. Olenkin ihmetellyt usein, että kuinka paljon saat unta vuorokaudessa, kun heräät kuitenkin hirmu aikaisin, jos siinä onkin syy. Toki notkahduksia voi tulla kaikesta huolimattakin kelle tahansa ja milloin tahansa. Itsellä on kovaa vauhtia kertymässä kaamosrengasta vyötärölle ja sohva kutsuu aivan liian usein. Mutta taistella pitää.

    Tsemppiä kuitenkin pohdintoihisi. Kyllä se siitä taas helpottaa.

    • henu kirjoitti:

      heippa!

      Tuli juuri ”oikeaan” aikaan tämä. sama fiilis täälläkin. paino ei vaan tipu , tiputettavaa on n 4 kiloa tämän tavoitejakson aikana. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni erittäin hyvin, painoa lähti 1,5 kiloa, mutta viime viikon aikana painoa on tullut enemmän kuin projektin aloitusvaiheessa. SUUTUTTAA. Tiedän,sorruin herkkuihin kahtena päivänä, mutta en usko, että se selittää yli kahden kilon eroa. Nestettäkin joo, mutta eipä se lohduta kun ei se lähde. tekis mieli hakata päätä seinään ja hakea lisää karkkia. Survoin viinirypäleitä pakkaseen ja toivoin, että ne auttaa tähän karkkipakoiluun. Lähden kohta salille, toivotaan että siellä saa purettua raivoa pois. Tsemppiä sulle ! et ole yksin 🙂

      henu

      • jennie kirjoitti:

        Henu: Taidan tunnistaa tunteesi ihan täysin! Olisin voinut hukuttautua suklaamereen murheineni eilen (ja itseasiassa vieläkin tuntuu vähän samalta..). Huoh.

    • jennie kirjoitti:

      Inka: Nyt, ehkä viidennen kerran kun asiasta mainitset niin otan opikseni ja yritän lisätä unen määrää. Yritetään ainakin ja jos ei aurta niin sitten katostaan taas uudestaan mitä voisi tehdä.

  5. inamaria kirjoitti:

    MoI!
    Ootko miettinyt kokeilla täysin viljatonta (myös peruna ja riisi mielellään pois) ruokavaliota? 🙂 Itse olen sitä noudattanut nyt jonkin aikaa (vatsavaivojen takia), ja olo on hyvä ja kevyt, vaikka kerran-pari viikossa herkutteleekin esim karkilla ja suklaalla sekä juustoilla. Paino on myös lähtenyt putoamaan, tosin hitaasti johtuen joidenkin herkkupäivien venähtämisestä 😀 Nyt päätin tiukasti pitää sen siinä 1 herkkupäivä/vk, katsotaan miten tämä tästä lähtee. Suosittelen lukemaan Kukka Laakson ja Sami Sundvikin blogeja, jos et ole jo niihin törmännyt aiemmin. En itse koe tuota ruokavaliotani hirveäksi hifistelyksi tai tiukaksi kuuriksi, vaikka jotkut jutut netissä antaa sellaisen kuvan tästä. Ja koska olen säilyttänyt ruokavaliossani maitotuotteet, on mielestäni valinnanvaraa runsaasti ja helposti toteutettavissa.

    • jennie kirjoitti:

      Vatsan vuoksi olen toisinaan häilyvästi itseasiasssa miettinytkin. Kokeilin aikanaan gluteenitonta ruokavaliota ja jo se toi minulle rauhallisemman olon vatsaan ja tässä aikojen kuluessa olenkin miettinyt että pitäisikö kokeilu notsaa uudelleen pöydälle.. Jotenkin ei kuitenkaan ole ihan täysillä ajatukseen jaksanut panostaa mutta nyt kun asian otit puheeksi niin ehkäpä sitä voisi ihan todenteolla jälleen harkita.

  6. Luana kirjoitti:

    Ootko miettinyt punnituspäivän vaihtamista esim. torstaille tai perjantaille?

    Mutta, kuten sanoit, nesteitähän nuo vain on. Tsemppiä! 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos 🙂 Punnitsin itseni muuten perjantaina 8vai lauantaiaamuna) eikä vaakalukema ollut sen pienempi kuin viime viikolla, eli jostain syystä pudotusta ei ollut siltikään tapahtunut. saattaisi toki henkiseltä kantilta olla fiksumpi vaihtoehto kuin tämä takana iänikuinen maanantai, jolloin takana yleensä on jotain hölläilyä..

  7. Suvi kirjoitti:

    Painoa ei kannattaisi seurata niin tarkkaan. Se voi viedä pahimmassa tapauksessa uskon projektin etenemiseltä. Yksi tai kaksi herkkupäivää ei vaikuta, kun kyseessä on terveelliset elämäntavat loppuelämäksi. Välillä elämään kuuluu myös herkuttelua! Projekti etenee ja hidaskin muutos on silti kokoajan muutosta parempaan, eikö? Näytät kuvissa niin terveeltä, hyvinvoivalta ja upealta 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos, Näinhän se tosiaan pitäisi ajatella että hidaskin muutos on parempi kuin ei muutosta ollenkaan. taidan vain olla heiman kärsimätön..

  8. anna kirjoitti:

    Aika lailla samoissa tunnelmissa mennään täälläkin. Reilu pari kuukautta sitten aloitin oman projektini, nyt on pudotusta tapahtunut n. 8kg, matkaa vielä 7kg tavoitteeseen. Viikonloput eli noin 2 päivää viikossa olen syönyt aika vapaasti ja silti paino ollut joka maanantai edellistä pienempi, mutta ei nyt. Tämän aamun vaakalukema näytti 1,3kg enemmän kuin viime maanantaina!
    Tämä kohta on se missä oikeasti tarvitaan sitä itsekuria, että jaksaa jatkaa eteenpäin. Tämä on vain yksi viikko muiden joukossa, eiköhän me kaikki mennä ensi viikolla taas vaakalukemissa alaspäin kun vain jaksetaan jatkaa! Tsemppiä ja jaksamista sinne! 🙂
    Kannattaa yrittää nukkua enemmän. Riittävä uni edesauttaa painonhallinnassa!

    • jennie kirjoitti:

      Sinulla se on ihailtava asenne! Ja hei, sinä olet jo projektisi puolivälissä, tai vähän yli joten onnittelut lienevät jollain tasolla paikallaan 🙂 Enköhän minäkin saa taas itseni kerättyä kasaan, hiljalleen.

  9. Karoliina kirjoitti:

    Älä ihmeessä vähättele blogisi merkitystä! Juuri tällaisena rehellisenä ja aitona siihen on mahdollista samaistua ja se nimenomaan tsemppaa. Jos sinä aina onnistuisit, niin minkä mallin se antaisi meille muille joille niin ei käy?
    Muistellen omia useampia noin viiden kilon laihdutuksia, niin jossain vaiheessa vain aina tuli hetkellinen stoppi ja tuskastuminen, mutta sitten saattoikin seuraavalla viikolla vaaka näyttää jopa kilon vähemmän. Älä murehdi, näytät nyt jo upealta vaikka vaaka sanoo mitä!

    • jennie kirjoitti:

      Tähän ei voi kyllä muuta sanoa kuin kiitos <3 Kiitso akuniista ajatuksista blogin suhteen, Kiitos kauniista ajatusksita jumittamisen suhteen ja kiitos siitä uskosta jonka loit paremmalle huomiselle. Kiitos.

  10. Heidi kirjoitti:

    Heippa!

    Ensinnäkin ei saa masentua siellä, olet tehnyt mahtavaa työtä ja kuntosi on (noista nesteistä huolimatta) kohonnut varmasti hurjasti tämän projektin ja Jillianin treenien avulla!

    Toiseksi aloin miettiä, onkohan ruokavaliosi sittenkin liian tiukka? Pudotin itse painoa vuosi sitten, eivätkä kilot meinanneet karista tuolloin millään. Ruokavalioni oli melko samanlainen kuin sinun, minkä lisäksi liikuin intervallityyppisesti. Treenini olivat juuri Jillianin videoiden kaltaisia, lyhyitä ja tehokkaita, ja jälkipoltto treenien jälkeen oli kova. Koska söin melko tiukalla ruokavaliolla ja kalorit olivat suhteellisen matalalla, sain viikonloppuisin uskomattomia herkkuhimokohtauksia ja mätin herkkuja kyllä sen tiukankin arkiviikon edestä. Kroppa kun huusi hiilareita.

    Kyllästyessäni painon junnaamisen päätin rohkeasti lisätä kaloreita kunnolla ja aloin syödä noin 1800-2000kcal päivässä. Pyrin syömään noin 5-6 kertaa päivässä ja söin joka aterialla monipuolisesti rasvoja, hiilareita ja proteiinia. Liikuntaa jatkoin normaalisti. Aluksi painoni humpsahti hieman ylöspäin, mutta pikkuhiljaa paino alkoi pudota kunnolla ja vaikka söin edelleen reilusti, paino jatkoi putoamistaan. Myös jaksamiseni parani kertaheitolla ja viikonlopun herkkuhimot olivat historiaa: nyt ei tarvinnut mättää enää suuhun kaikkea mahdollista, vaan pieni karkkipussi riitti viikonlopun herkutteluksi.

    Pudotuksen jälkeen olen pitäytynyt peruslautasmallista, syönyt aina silloin kun on nälkä, liikkunut monipuolisesti ja pyrkinyt lopettamaan painosta stressaamisen. Suosittelisinkin, että hellität vähäksi aikaa tiukkaa suhtautumista painoosi ja ruokavalioosi ja nostat hieman päivittäiskalorien määrää. Sitten voit rauhassa katsoa, miten lisäys vaikuttaa kehitykseesi ja muuttaa käyttäytymistäsi sen mukaan. Kropalla saattaa kestää vähän aikaa tottua suurempiin kalorimääriin, mutta tottumisen jälkeen painonpudotus voi lähteä kovaankin vauhtiin. 🙂

    Tsemppiä alkavaan viikkoon!

    • jennie kirjoitti:

      Kiitokset kattavasta kommentista, joka antoi ehdottomasti ajattelemisen aihetta enemmän kuin tarpeeksi. Ruokavaliossa on varmasti viilaamisen vara, en epäile sitä yhtään. Jo ihan ravinnepuolella saattaa olla kaikesta huolimatta jotain puutteita/vajaavaisuuksia ja kalorimäärissä yhtälailla. Joku tässä mättää nyt mutta mikä, on selvittämisen arvoista. Askel kerrallaan, ja tämä sinun esimerkki mielessä, edetään.

  11. mtp kirjoitti:

    Hei!
    Itselläni on lähes samanlainen elämäntilanne kanssisi, vauva vain vähän nuorempi (3kk). Itse liikun noin 10h viikossa ja pyrin viikot syömään hyvinkin terveellisesti, mutta silti paino ei tipu. Olen tullut siihen tulokseen, että imetyksen takia kehoni hormonit pistävät hanttiin laihtumiselle,jotta maitoa riittää. Esikoisesta nimittäin paino alkoi tippumaan vasta kun olin lopettanut imettämisen. Ja se tosiaan tippui ilman suurempia ponnisteluja.
    Imetätkö itse vielä? Oletko miettinyt, että siinä voi olla myös jonkilainen syy painon jämähtämiseeen?
    Jokatapauksessa olet jo tosi upeassa ja timmissä kunnossa!
    Semiä!

    • jennie kirjoitti:

      Tähän taannoin joku muukin otti kantaa; siis siihen että imettäminen sattaa olla esteenä painon putoamiselle. Vaikka pikkuneiti onkin jo aloittanut rintaruokinnan ohella myös kiinteät niin tosiaan imetn edelleen osittain. imettäminenhän on täysin hormonitoiminnan alainen asia ja saattanee siis hyvinkin olla että se omalta osaltaan vaikuttaa kroppaprojektiini. Mitenhän se meni viime kerralla.. Silloin toki pudotettavaakin oli minulla enemmän..

  12. Satu kirjoitti:

    Heippa! Älä ole turhan rankka itseäsi kohtaan, ihminen se sinäkin vain olet 🙂

    Oletko ajatellut että saatat syödä jopa liian kevyesti ja siksi läski ei lähde vaan keho alkaa varastoida sitä (vaikka pyh sinulle mitää läskiä edes ole)? Kun syö kevysti ja liikkuu vielä paljon niin kalorit saattavat mennä jopa reippaasti miinukselle, ilman että asiaa itse edes huomaa :/

    Itsellä(kin) parin päivän herkutteluista laihdutus otti takapakkia 0.5 kiloa, mikä toki harmitti aamulla vaa’alle astuttaessa, mutta senpä takia ajattelin olla tällä viikolla entistä reippaampi ja tiukempi herkkujen suhteen 🙂

    Tsemppiä!

    t. Satu

    • jennie kirjoitti:

      Tämä(kin) on toisinaan käynyt mielessä (vaikkakaan ei ihan viimeaikoina..) Kiitos siis muistutuksesta ja tsemppiä puolin ja toisin tulevaan viikkoon!

  13. Mimosa kirjoitti:

    Moikka!

    Terkkuja kampaajalta espanjasta 😉
    Miä suosittelen lämpöisesti, että heität ihan kaikki vanhat opit ruokailusta narikkaan, unohdat kaloreiden laskemisen ynnä muut jutut ja tutustut Paleo ruokavalioon. Oot vähintään eka 30pv tiukalla paleolla ja katot mitkä on fiilikset sen jälkeen. En oo koskaan voinu näin hyvin henkisesti ja fyysisesti, joten on pakko suositella. Tää juttu on kyllä kolahtanu meikäläiseen ja kovaa. Tuntuu järkevältä ja toimii! Ja mun painoa ei enää hetkauta jos sillon tällön sorrun johonkin kiellettyyn!
    Laita facessa viestiä jos haluut kuulla lisää mun hehkutusta, hehe 😀

    Jos enkku taittuu, niin enkuks löytyy paljon infoo. Suomes on Helsinki Paleo sivut, joista löytyy jonkin verran infoa ihan suomeks… Ja niitten podcastit on mielenkiintosta kuunneltavaa (kunhan pääsevät vauhtiin alkujaarittelun jälkeen), alota sieltä ekasta lähetyksestä 😉

    Voimia ja jaksamisia!

    • jennie kirjoitti:

      Hyvä se on sieltä Espanjan auringon alta huudella sateiseen ja pimeään Suomeen 😉

      Paleoon en itseasiassa kovin tarkkaan ole tutustunut vaikka perusperiaatteet ajautuksen tasolla tunnenkin. Paljonhan tätä on kehuttu, monessakin paikassa ja myös tästä olen kuullut paljon oman hehkutuksesi kaltaisia kokemuksia! En sano vielä mitään (sillä erityisesti maitorahkan kadottaminen omasta ruokavaliosta tuntuu katastrofilta) mutta saattaa olla että minusta kuuluu vielä 😀

  14. Maritsu kirjoitti:

    Paljon oletkin jo kommentteja saanut…ja tässä vielä lisää 🙂 Blogiasi jonkin aikaa seuranneena sanoisin, että olet a) liian ankara itseäsi kohtaan ja b) liian kärsimätön :))

    Oma nöyrä mielipiteeni olisi tämä: jatka normaalilla ruokavaliolla ilman mitään erikoisdieettejä tai vippaskonsteja, vaihda punnituspäivä perjantaiksi — ja hyväsy se tosiasia, että ihmiskroppa ei todellisuudessa (ainakaan välttämättä) pudota painoa määrää x per viikko vaikka mitä tekisit ! Se, että suositeltu painonpudotus viikolle on se puolisen kiloa, tarkoittaa sitä että kun vaikkapa puolen vuoden päästä projektin aloitettuasi katsot painokäyrää taakse päin, huomaat että pudotetu kilot & viikkojen määrä silloin jota kuinkin täsmäävät puoli kiloa/viikko…..mutta se paino putoa yleensä aivan randomilla ja vaihdellen, ei niin että pysyt rastittamaan joka viikko pois jonkun tietyn summan 🙂
    Kärsivällisyyttä, nainen 😀

    • jennie kirjoitti:

      hahhah, olet ehkä enemmän kuin oikeassa sillä allekirjoitan täysin kohdat A ja B 😉

      Nyt kysytään todenteolla kärsivällisyyttä JA asennemuutosta!

  15. sutu kirjoitti:

    Moi!!
    Vaikka tämä ei varmaan sun oloon auta, mutta : näytät tosi hyvältä!
    Luehan tämänpäiväinen MiniFitness:in kirjoitus!!
    Peukkuja!

  16. Foodie kirjoitti:

    Heippa,

    älä masennu! Tämä on just tätä, alamäkeä ja ylämäkeä.

    Mutta sitä olen miettinyt, että imetätkö vielä? Se nimittäin vaikuttaa joillakin ihmisillä erittäinkin paljon.

    Ja sitten se valvominen: ihan oikeasti paino ei putoa, jos on univelkainen.

    • jennie kirjoitti:

      Ja molempiin olen syyllinen; Liian vähään uneen (vaikka ehkä muuta toisinaan väitänkin) sekä imetykseen. Ja koska toiseen niistä voin vaikuttaa ihan itse tässä ja nyt, teen sen = herätsykello, olet hetkeksi historiaa!

  17. Anna kirjoitti:

    Voi Jennie!

    Mä pystyn niin samaistumaan suhun kun mullakaan ei onnistu nyt painonpudotus ollenkaan. Oikeastaan mitä enemmän yritän sitä enemmän tyrin koko homman ja itsekin bloggaajana koen että se on kovin vaikeaa kun tuntuu että pettää lukijat 🙁 Mutta olen myöskin ollut rehellinen kuten sinä ja aivan ihanista kommenteista päätelleen se taso on meidän omassa päässä, mihin pitäisi yltää. Lukijat hyväksyy meidät sellaisena kuin olemme ja oon esimerkiksi itse nyt antanut vähän armoa. En mä ehkä pudottelekaan painoa nyt sinne 60:iin kun ei se sinne mee! Tai ainakin et millä hinnalla, niin se on tässä elämäntilanteessa liikaa kun on taloprojektia ym.

    Mun mielestä sä oot kertakaikkisen upea ja myös fyysisesti sun kunto on ihaltava! Toivottavasti näet sen itsekin <3 Mä itse kirjoittelen välillä "aiheen vierestä" muistakin asioista joten oisko siitä sullekin apua? Jos työntäisi hetkeksi painonpudotusasian taka-alalle..? Vaikka päivistä pienen prinsessan kanssa ja isoveikan? Tms. Nautin sun muistakin aihepostauksista 🙂

    Muista että oot älyttömän ihana eikä kireydellä arvioida ihmisarvoa 😉

    T.Pulleroitunut Anna joka nauttii silti treenaamisesta

    • jennie kirjoitti:

      Luinkin tässä juuri että jotain samankaltaista on sielläkinpäin ollut havaittavissa. Sulle täytyy kyllä antaa kaikki pisteet kotiin positiivisesta asenteesta ja samalla tietysti myös kiittää sen jakamisesta meidän kaikkien kanssa. Kyllä se minäkin tästä taas piakkoin piristyn, kiitos sinun ja muidenkin mahtavien kommentoijien sekä kommenttien.

  18. Anna P. kirjoitti:

    Ymmärrän kiukkusi täysin, eikä siinä mielentilassa (ainakaan tuota kirjoittaessa) varmasti lohduttelut ulkonäöstä auta 🙁 Toki paino ei kerro kaikkea ja hetken päästä kaikki tähän asti saavuttamasi muutokset kropassa näyttää toivottavasti taas paremmalle 🙂 Kirjoitin varmaan jo aikaisemminkin, että oletko kokeillut/harkinnut Jutan dieettiä (+hiilarit toisellekin aterialle)? http://www.rasvanpoltto.info/dieetti/jutta-gustafsberg-dieetti/
    Yksi herkkupäivä kuulostaa ihan järkevälle eikä se kohtuuden rajoissa toteutettuna pilaa koko projektia. Olen kyllä edellisten kanssa samoilla linjoilla levon suhteen. Jos vähentäisit hieman treeniä? Pari lepopäivää viikossa treeniltä, niin elimistö saisi lepohetkiä muutenkin hektiseen lapsiperhearkeen. Minifitnessin postaus oli tosi hyvä!!

    • jennie kirjoitti:

      On myönnettävä että siinä missä toisinaan mietin että olenki liian tiukka niin toisinaan taas ajattelen että jos ensikertaa kokeilisin ihan tosissani yhden ”kuurin” – eli tässä tapauksessa vaikka tätä GFG:tä kuuden viikon ajan. Faktahan se on että kun on tiukkana niin kyllä ne kilotkin sieltä katoavat – dieetillä kuin dieetillä. Tämän etu on tosin siinä ettei se ei periaatteessa muuttaisi omaa ruokavaliotani juuri milläänlailla, kunhan vain asettaisi sille hieman tiukemmat rajat.

      Ja tosiaan nyt kun vastaan täällä näin jälkikäteen niin vähentämällä aion saavuttaa hieman enemmän. Tingin siis treeneistä unen kustannuksella ja katsotaan tuottaisiko jo se yksin toivottua tulosta.

  19. Hilla kirjoitti:

    Moikka!

    Munkin on tsempattava ja sanottava, että näytät kyllä hyvältä ja olethan sinä edistynyt. Mutta se ei varmaankaan nyt auta ärripurri oloon. 😀 Ei kannata olla liian ankara itselleen ja välillä on hyvä tuulettaa omia ajatuksiaan painon pudottamisen suhteen. Ajatuksilla ja stressilläkin on oma vaikutuksensa siihen, että paino alkaa jumittamaan. Positiivinen ajattelu on helpommin sanottu kuin tehty, mutta kilot kyllä lähtee helpommin kun ajatukset on myönteisiä. Tsemppiä, kyllä se siitä!

    t. http://cloudberryslife.blogspot.fi/

    • jennie kirjoitti:

      Olet kyllä niin oikeassa siitä että positiivisemmalla asenteella saa paljon enemmän aikaan kuin synkistelyllä ja nyrpistetyllä. Olet myös oikeassa siinä että se on helpommin sanottu kuin tehty, muttei suinkaan mahdotonta. Kyllä se vielä tästä.

  20. stiia kirjoitti:

    Jos yhtään helpottaa niin täällä on kohtalotoveri! Viimeiset pari viikkoa ollaan pyöritty myös päivällä alle 60 kilossa (ainoa punnittu aamupaino oli 59,6kg) ja tänään vaaka näytti 61.0kg. Ja mä sentään sanoin viikonloppuna salle houkutuksista ei! Että ottaa päähän :/ Noh loppuviikko kunnialla läpi ja sunnuntain juhlissa (huoh, sellaisetkin) yritin pysyä kohtuudessa..

    • jennie kirjoitti:

      Voi ei 🙁 Uskon että sinua harmittaa vähintään ytäpaljon kuin minua. Mutta toisalata jos ajattelee asiaa oikein järkevästi (joka harmistuneena ja kiukkuisena on vähintäänkin vaikeaa) niin kauaskantoisina seurauksian sillä että teit kuitenkin järkeviä ratkaisuja (yritit pysyä kohtuudessa ja kieltäydyit edes jostain) on varmasti oma etunsa siihen verrattuna että olisit haalinut kaksin käsin kaikki tänne ja tässä.. nimimerkillä en edes tied montako suklaapalleroa mahdoin syödä.. tai karkkia.. tai keksiä tai…

  21. drre kirjoitti:

    Hei!

    Tekstisi suunnilleen kiteyttää ajatukseni. Vaikka itselläni ei olekaa kyse raskauskiloista eikä edes varsinaisesta painon pudotuksesta olen täysin turhautunut siihen, ettei muutosta tunnu syntyvän vaikka kuinka rääkkään itseäni. Mulla on ongelmakohtana alavatsaani joskus 10 vuotta sitten kerääntynyt arviolta noin 2-3 kg rasvamassan koko kehon alueelta pudotuksen vaativa rasvakertymä. Tiedostan, etten voi hävittää vain tuota vatsarasvakerrosta kehostani vaan se häviää koko kropasta samalla tahdilla jos on hävitäkseen. Silti, en voi ymmärtää, että esim. käsieni ja jalkojeni ollessa ainakin silmämääräisesti rasvattomat vatsarasva on ja pysyy. Se ei lähde, ei millään, tekipä mitä hyvänsä. Olen pienentänyt kuppikokonikin tässä melko tehokkaasti rasvaprosentin pudotessa mutta ei, vatsarasva möllöttää tyytyväisenä paikoillaan. Itselläkin pyörii päässä usein ajatuksena se, että pitäisikö vain hyväksyä tuo pieni makkara joka vatsaan istuessa ilmestyy, sillä muuten olen melko tyytyväinen kehooni. Luovuttaa sen suhteen ja todeta, että siinä on ja pysyy ja keskitytään muihin asioihin. Toisaalta tiedän myös, että en voi olla 100% tyytyväinen tuloksiini näin. Masentavaa!

    • jennie kirjoitti:

      Ulkopuolisena olisi hyvä kommentoida tähän jotain lohduttavaa ja mukavaa mutta tiedän kyllä että se ei sitä omaa päätä pahemmin käännä. Sensijaan totean vain sen että olet varmasti upea pakkaus ja kukan muu tuskin tuota sinun ”ongelmaasi” edes huomaa. Itseään kohtaan on vain niin kriittinen (enkä minä ole mikään paasaamaan tästä aiheesta koska olenhan itsekin sellainen) ihan turhan takia. Ymmärrän kyllä täysin tunteesi ja turhautumisesi vaikken varmasti vastaasi huomaisikaan jso kävelisit kadulla vastaan 😉

  22. hansu kirjoitti:

    Tsemppiä. Täällä samaa menossa. Hirveä yritys menossa mutta mitään ei oikeastaan tapahdu.
    Hyväksy sekin tosiasia että jos on kovin lihava niin painohan putoaa niin helposti mutta auta armias kun pitäs pudottaa 2-3 kg niin ei millään! Huoh! 😀

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos! Tuo on kyllä myös niin totta että kun on tällainen kärsimätön luonne niin se että homma on h-i-d-a-s-t-a aiheuttaa myös omaa tuskaansa. Sellaista ihanaa alkusysäystäkun ei vain synny ja homma tuntuu takkuavan, vaikkei edes todellisuudessa takkuaisi.

  23. Tea H kirjoitti:

    Ihmiskeho- ja mieli on välillä tyhmiä! Pystyn niin hyvin samaistumaan sun ajatuksiin, oloa ei helpota se, että tuli syötyä isänpäivänä kakkua ja lauantain bileissä herkkuja ja maha on vieläkin turvonnut ja kun omaa vartaloa katsoo peilistä alkaa vaan vituttamaan.

    Ihan sama mitä tekee: viilaa ruokavaliota ja liikkuu paljon ni paino vaan nousee, mulla itellä menee helposti siihen, että jos paino ei tipu ja nousee niin alan nipistämään hyvinkin helposti päivän kaloreista osan pois, vaikka ei pitäisi.

    Katselinkin sun viikon treenejä ja täytyy sanoa, että oot tosi paljon saanut liikuttua, enemmän kun minä töissä käyvä lapseton ihminen!

    Laihdutus ajatuksista on hankala päästää irti kun tuntuu, että luovuttaa ja päästää irti kaikista niistä tavotteista, joita on asettanut. Tulee huono omatunto kun lisää ruokaa tai syö herkkuja. Pitäisi ihan itsekkin käydä niitä henkisiä keskusteluja itsensä kanssa ja yrittää sivuuttaa koko laihdutusaihe ja keskittyä hyvään oloon, ruokaan ja urheilemiseen, tää onkin helpommin sanottu kuin tehty.

    Täytyy muistaa positiivinen asia, pohjalta pääsee vaan ylöspäin!;)

  24. Asta kirjoitti:

    Heippa! Kuulostaa tutulta tuo ”elämäntaparemonttituska”. Itsellä puolitoistavuotta elämäntaparemonttia takana ja kiloja lähtenyt noin 17. Nyt tuskailen dieetin muuttamista takaisin ”normaalielämään”. Lupauduin dieetille 12 viikoksi ja nyt kuitenkin viikolla 10 olen tullut siihen tulokseen, että siinä alkuperäisessä elämäntaparemontissakin on vielä tarpeeksi opeteltavaa…. Kyllä se tekemisen ilo ja meininki sieltä vielä palautuu, usko pois! Aina ei tarvitse olla super, riittävän hyvä on joskus tarpeeksi 🙂 Omia tuskailujani voi lukea edellisestä postauksestani http://treenihulluksi.blogspot.fi/2013/11/dieetista-lipsuminen-vs-uuden.html

    Tsemppiä sinulle jatkoon!

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos linkistä ja ajatusten vaihdosta. Ja erityisesti tuosta ajatuksesta että joskus riittävän hyvä on ihan tarpeeksi. Olen sitä asiaa monasti miettinyt lenkkeillessäni että vaikka tänään ei syntyisi ennätysaikaa niin se on tälle päivälle se minun parhaani, ja se riittää.

  25. miku kirjoitti:

    Hei! Tuli miekeen, että vieläkö imetät vauvaasi? Itse sain syyskuussa toisen lapsen ja juttelin pt:n kanssa, kun sanoin, että ihmettelen, kun paino on jämähtänyt, vaikka liikkuu ja perusterveellisesti syö, turhat mätöt jätetty pois. Hän sanoi siihen, että se ei ole mikään ihme, kun imetät niin hormonitasapainot ei ole ”normaalit” ja yrittää pitää rasvasta kiinni varmistaakseen maidontuotannon. Esikoisen kohalla meni n.vuosi, niin olin normimitoissani, ihan vain sillä että liikuin ja söin perusterveellisesti. Joten muista myös armollisuutta, kroppa ja hormonit voi olla edelleen sekaisin mikä vaikeuttaa painon pudotusta. Tsrmppiä!

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos tästä, minähän tosiaan imetän edelleen ja kuten mainitsitkin niin hormonaalisista syistä tällä varmasti on merkitystä enemmän kuin olen suostunut itse hyväksymäänkään. Onneksi tästä maanantaista on jo kulunut tovi ja ajatuksentasolla tämä tovi tuntuu valovuodelta! Nyt jo paljon pirteämpänä ja ”valmiimpana” ollan matkalla omaan ihanteeseen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.