Hae
My Project Is Me

Voiko laihduttaminen olla kivaa?

Oli sinun vastauksesi mikä tahansa niin voin kertoa että laihduttamisen pitää ehdottomasti olla kivaa. Asiaa lähestytään ihan turhan usein negatiivisella asenteella. Mietitään kaikkea sitä mitä ei saa enää syödä. Mietitään sitä kaikkea hikipisaraa, jonka rasvanpolton eteen uhraa. Kuvitellaan että elämä muuttuu yhtäjaksoiseksi kituutukseksi, kunnes ollaan tavoitteissa ja sitten.. Oi sitten aurinko taas paistaa ja voi syödä ihan mitä tahansa. On dieetti, jonka aikana kaikki on tylsää, kamalaa ja kituuttamista sekä dieetin jälkeinen elämä, jolloin eletään kuin ennenkin. Vaikka moni vannoo että entisiin tapoihin ei ole unelmavartalon saavutettua paluuta, niin silti usealle käy niin. Näin on käynyt myös minulle. Olen elänyt liian tiukalla kurilla, vaikka ehkä toisin olen kuvitellut, ja tietyn tehojakson jälkeen olen löysännyt ja löysännyt vähän lisää kunnes huomaan taas että jotain täytyisi tehdä.

kuva on tuttu muunmuassa täältä

kuva on tuttu muunmuassa täältä

Jotta tällaista jojoefektiä ei pääse syntymään, täytyy jo itse dieetin olla niin kivaa, ettei edes huomaa dieettaavansa. (Ja nyt puhun ihan perusmimmin tai –kundin painonpudotusurakasta, en kisadieetistä jossa kyse onkin vain lyhyestä ajanjaksosta ja asialla on todellinen deadline). En itsekään ole aina ollut täydellinen esimerkki mutta minusta tuntuu että nyt olen taas oivaltanut jotain ensiarvoisen tärkeää, joista ensimmäisenä haluaisin mainita oman asennoitumisen. Sen sijaan että miettisi mitä ei saa niin miettii mitä saa. Jos valittu toimintatapa on oikeasti pitkällä tähtäimellä noudatettavissa, niin tarjolla on monipuolinen kattaus kaikkea – mukaan lukien satunnaiset herkutteluhetket.

Valitun metodin on oltava myös joustava – eihän omaa elämäämme ole käsikirjoitettu mihinkään eikä kaikkeen pysty aina itse vaikuttamaan. Toki, jälleen kuulutetaan sitä oikeaa asennetta mutta tietty sallivuus tekee elämäntapamuutoksesta huomattavan paljon mukavamman. Joskus on hetkiä, päiviä tai jopa viikkoja kun mikään ei huvita ja kaikenlaisia kissanristiäisiä tuntuu riittävän. Vaikka olisi kyse kokonaisesta viikosta, niin se on vain 1/52 osa koko vuodesta ja pienenpieni jakso koko elämästä.

Ja edellisessä lauseessa piili kolmas oivallus, eli kyseessä on koko elämää koskeva muutos. Ei riitä että kymmenen, viidentoista tai vaikka kahdenkymmenen viikon ajan tekee valintoja jollain tavalla jos sitä seuraavat taas tekee kuten aina ennenkin. Jossain vaiheessa tietyt valinnat eivät ehkä enää laihduta vaan ainoastaan ylläpitävät sitä olotilaa, jonka on siihenastisilla valinnoillaan tehnyt. Jos haluaa vielä jotain enemmän, on ehkä taas aika muuttaa jotain pientä.

Muutosten on tosiaan hyvä olla pieniä, ei koko elämää täysin mullistavia myllerryksiä vaan sellaisia, joita on oikeasti helppo toteuttaa. Tästä seuraa loppupeleissä se elämänkestoinen pinonhallintaprojekti, jossa vuoroin hieman kiristetään (arki) ja vuoroin höllätään (viikonloput, juhlat, lomat yms.). Kun tämä kaikki tapahtuu luonnostaan ei kyse enää olekaan laihdutuksesta vaan ylläpidosta – mutta toimintamallit ovat ihan samat, kuin laihdutusvaiheessakin.

IMG_3460

Oli kyse sitten liikunnan lisäämisestä, herkuttelun vähentämisestä tai ruokavalion monipuolistamisesta niin aloita jostain. Vaikka muutettavaa olisi paljon niin aloita yhdestä tai kahdesta helpoimmin toteutettavasta tavasta ja lisää muutoksia pikkuhiljaa. Aikanaan yksi hyvä esimerkki omalla kohdallani oli herkuttelu, jonka vähensin ensin päivittäisestä joka toiseen päivään ja loppujen lopuksi yhteen kertaan viikossa. Tämä muutos tapahtui hiljalleen ja oli helppo omaksua. Sama koski liikuntaa ja ensimmäisenä sohvaperuna alkoi kävelemään ja sittemmin siirtyi kotijumpista saliharrastuksen pariin.

Onnistumiseen tarvitaan ehkä hivenen tietoa ja taitoa mutta ennen kaikkea tarvitaan oikeaa asennetta – sinnikkyyttä, muutoshalukkuutta sekä pieniä päivittäisiä päätöksiä. Kuten sanonta kuuluu, ei Roomaakaan rakennettu päivässä ja mukaan mahtui monenmoista koettelemusta ja kokemusta. Muistetaan siis ennekaikkea nauttia matkasta sillä siten matka määränpäähän sujuu paljon nopeammin ja mukavammin.

Matka on sama mutta voit itse vaikuttaa kuljetko sen auringossa vai synkässä sumussa

Matka, ja erityisesti määränpää, ovat samat mutta voit itse vaikuttaa kuljetko sen auringossa vai synkässä sumussa

4 kommenttia

  1. Meri kirjoitti:

    Moikka! Tää teksti oli ihan kuin minunkin ajatuksia, hienosti olit pukenut sanoiksi! Mä yritin vuosi sitten ottaa ryhtiliikkeen ja saada pois kilot, jotka oli hiljalleen kertyneet. Noh, mitä kävi. Kiloja lähti pari, mutta syksyllä ne oli tulleet korkojen kera takaisin ja paino oli enemmän kuin ikinä ja olo ihan kamala. Sitten otin pienen ryhtiliikkeen ja korjasin ruokavaliota hieman. Tuloksia alkoi vihdoin tulla hitaasti, ja suht maltillisesti Tän vuoden maaliskuuhun olin saanut taas muutaman kilon pois. Sitten tuli loma ja viikon repsahdus, joka taisi jäädä päälle eli taas mentiin metsään… Sitten mietin, että ei hemmetti, ei tää voi aina mennä näin. Viitisen viikkoa sitten päätin, ettei tää voi olla näin vaikeaa ja kamalaa ja ikävää ja tylsää. Pistin ruokavalion oikeasti kuntoon. Luulin syöneeni terveellisesti jo pitkään, mutta kun todella aloin miettimään kasvisten määrää ja proteiinin määrä tajusin olleeni aika metsässä. Nyt oon viisi viikkoa syönyt varmaan enemmän kuin aikoihin, mutta ruoan laatu on ollut huomattavasti parempi eli vihanneksia ja marjoja kuuluu reippaasti. Ja mikä parasta, vuosien tauon jälkeen on kivaa tehdä ruokaa ja kivaa keksiä syömisiä ns. sallituista aineista. Eli todellakin olen miettinyt, mitä kaikkea kivaa voin kokkailla eikä mistä kaikesta juodun kieltäytymään. Tulokset ovat olleet kannustavia. Painoa on lähtenyt, ja ensimmäistä kertaa vuosiin paino alkaa vitosella (mulla pituutta 161cm). Lihas painaa enemmän kuin läski, mutta se selitys on kohdallani ollut ihan turha, sillä lisäkilot ovat olleet ihan puhdasta rasvaa ja luultavasti samalla myös menetettyjä lihaksia. Nyt vähitellen yritän palata liikkumisissakin vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin liikuin paljon. Hirveen pitkä selitys… Mutta tällä kertaa oma projekti on tuntunut kivalle ja siltä, että näin mä haluan tätä elämääni elää. En yrittänyt kitudieettiä, enkä hullua kuntokuuria vaan ekana kiinnittää ruoan laatuun huomiota ja liikkua just sen verran kun huvittaa. Noh, nyt alkaa liikkuminen huvittamaan jo enemmän. Mä muutes taisin n. vuosi sitten kirjoittaa ja silloinkin todeta, että sun teksti oli ihan kuin omani, ja että nyt otan ryhtiliikkeen.. Noh, vähän hitaasti ryhtiliike tuli 🙂 Tsemppiä sullekin projektissassi. Sun blogia on kyllä todella motivoivaa lukea 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Minusta on ihana aina saada näitä tosielämän tarinoita luettavaksi. Uskon että ne kannustavat itseni lisäksi myös muita lukijoita, joktka ovat enemmän tai vähemmän samassa tilanteessa, jatkamaan eteenpäin omassa ikuisuusprojektissaan. Koko elämä, ihan osakemaailmaa ja säätä myöten, koostuu nousu- ja laskusuhdanteista. Jossain välissä on pidemmän aikaa tasaista mutta sitten taas mennään johonkin suuntaan. Tulee loma, syödään. Loma loppuu, palataan taas arkeen ja odotetaan seuraavaa lomaa. Olen jonkun verran miettinyt sitä että mitä tapahtui syksyisen BC:n ja vuodenvaihteen välillä, ja totuus on että ajattelin koko ajan että huomenna taas loppuu kaikki. Huomenna taas on luvassa sitä ”tylsää” joten vietin jokainen päivä sitä viimeistä päivää mässäillen ja herkutellen. Ehkä vähän kärjistetysti mutta kuitenkin.

      Kiitos siis sinulle omasta tarinastasi ja toivotaan että se inspiroi muita yhtäpaljon kuin minua ja toki sinua itseäsi!

  2. Salli kirjoitti:

    Pakko oli tulla kommentoimaan, että toi viimeinen kuva ja sen kuvateksti ovat aivan loistavat! Kuvainnollistavat tekstin ideaa aivan täydellisesti ja saivat sen iskostumaan päähäni, KIITOS! 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Ainoa vain että kirjoitusvirhehän se sieltä pilkisti esiin 😉 Vaan täydellisyys olisi aika tylsää (mutta taidan silti korjata sen)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.