Maaliskuun mitat 2014
Moi,
Jos ehditte lukemaan sunnuntaisen tilitykseni niin voitte varmasti uskoa että tämänaamuinen punnitus ei houkuttanut. Kun katsotte kuvia alempana niin minusta tuo tunne on nähtävissä myös kuvien kautta ja tämä saikin minut miettimään sitä kuinka hyvä olo oikeasti näkyy ulospäin. Ihminen joka on sinut itsensä kanssa, koosta huolimatta, tuntee olonsa hyväksi, on ypeä itsestään ja nauttii elämästä säteilee myös kuvissa. Kiitos tässä vaiheessa myös kaikille teille, jotka jälleen minua kommentteinenne piristitte ja tuette tässä ahdingossani. Kevättä, aurinkoa ja valoisampia päiviä ollaan matkalla!
Aloitin helmikuun innosta piukeana, olinhan päässyt hyvään vauhtiin salitreenien kanssa ja todennut tuon reilun tunnin itselleni tavanomaisen tärkeäksi omaksi ajaksi. Tuossa vaiheessa viimeistään ymmärsin että liikunnan merkitys on minulle (vihdoin) suurempi kuin vain laihtumista tukeva keino. Liikunta on minulle tapaa purkaa stressiä, koota omia ajatuksia ja kerätä voimia arjen haasteisiin. Ihan liian monta vuotta ehti kulumaan ennenkuin olen tämän ymmärtänyt mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Alla oleviin kuviin voi hyvällä tuurilla törmätä eräällä ohjatulla kahvakuula-tunnilla 😀
Hyötyliikkuja olen ollut aina ja edelleen pyrin kulkemaan pienet (tai vähän pidemmätkin) matkat kävellen/pyörällä. Toisinaan turvaudun mukavsuussyistä autoon (onhan se nyt vain niin paljon näppärämpää käydä tekemässä viikon suurin ruokaostosreissu lasten kanssa autolla kuin kävellen) mutta onneksi en ole täysin hylännyt omia jalkojani. Jotain asenteestani kertoo ehkä se että podin oikein huonoa omatuntoa, tai ainakin minusta tuntui hölmöltä, kun kerran jouduin menemän salille autolla vaikka matkan olisi voinut ihan hyvin kävellä. Pelkkä hyötyliikunta ei kuitenkaan enää tunnu riittävältä ja tämän ymmärsin voimassaolevan ”pakkoloman” aikana. Loppuviikosta minun pitäisi taas päästä hikoilemaan salitreenien pariin.
Helmikuu kuitenkin eteni melkolailla tuloksetta mitä tähän projektiin tulee. Syy löytynee lautaselta sillä kun katsoo kuukautta taaksepäin niin olen out melko löyhämielinen mitä herkutteluun tulee. Olen myös kertonut tämän julkisesti mutten ole uskonut sillä olleen niin suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta – olenhan syönyt kuitenkin, sanottakoon 80%, ”oikein”. Tai ainakin kuvittelen näin.
Helmikuun hyvässä alussa aloitin myös ensimmäisten rasvanpolttovalmisteiden käytön, kiitos Leaderilta saatujen CLA- ja vihreä tee-kapseleiden. Toivoin että olisin voinut teille kertoa niiden toimivuudesta huikeiden maaliskuun mittojen valossa mutta näin ei siis nyt tule käymään. Vaikka erityisesti vihreälle teelle on monenkin tutkimusken valossa annettu tunnustusta sen rasvaa polttavan vaikutuksen ansiosta niin mikään tuotehan ei toimi ilman oikeanlaista ruokavaliota ja liikuntaa. Näistä viimeisin tuli ainakin todistettua. Hyödyt ovat siis marginaalisia mutta joissain tapauksissa ne saattavat olla kuitenkin ratkaisevia. Vaikka juuri nyt en siis pääse suitsuttamaan näiden valmisteiden tuloksia niin aion toistaiseksi jatkaa käyttöä ja kokeilla tapahtuuuko muutosta jos (KUN) löydän takaisin oikeille raiteille tämän projektini kanssa.
Tämän aamun tulokset ovat siis seuraavanlaiset (huomaatteko mihin viittasin ensimmäisen kappaleen epämiellyttävällä ololla):
NYT VIIMEKSI
Vyötärö: 72cm 71,0cm
Navanympärys: 78,0cm 80,0cm
Peppu: 92,0cm (korkeimmalta kohdalta) 91,0cm
Rasvaprosentti: 23,5% 23,0%
Plussanpuolella siis mennään (ja epäilen mittavirhettä viime kuulle koskien tuota napaa) mutta hämmästyksekseni melko vähäisesti mitä sentteihin tulee. Oma olotila sensijaan on huomattavasti muhkeampi, jotenkin tukkoisempi (kiitos varmastikin hikiliikunnan puutteen ja viimeviikkoisen syömäprotestin (minähän syön mitä haluan vain näyttääkseni pitkää nenää koko dieettiprojektille!)). Hikiliikunnan esteenä on ollut jalastani leikattu ”mummotauti” eli suonikohju. Jalka on parauntunut hyvin vaikka kosketusarka tuo operoitu alue on edelleen. Kovat tärähdykset tuntuvat ikäviltä mutta ensipäivistä on edetty jo huimasti. Vaikka tämä toipuminen onkin estänyt suuremman liikkumisen niin silti operointi nousee minulla ehdottomasti kuukauden parhaaksi asiaksi.
Kuten aina ennenkin, minä aion kerätä itseni kasaan, jälleen. Ilman stressiä, ilman sen suurempia tavoitteita tai aikarajoja. Itseasiassa olen harkinnut vakavissani myös vaakataukoa tuosta viikkomittauksesta eli jos oikein hurjaksi ryhdyn niin seuraavat vaakalukemat saattavat olla esillä vasta huhtikuun alussa.. Ensimmäisenä edessä on kuitenkin tutustuminen uusittuun Silja Serenadeen, josta varmasti luvassa juttua blogin puolella myöhemmin.
Minäkin olen suunnitellut kätkeväni vaa’an kaappiin, unohtaa asian hetkeksi ja katsoa sitten tosiaan vaikka kk päästä mitä lukemaa se näyttää. Sillä aikaa aion jatkaa normitavallista terveellistä ruokailua, kyttäämättä jokaista suupalaa, mutta heittäytymättä ihan hunningolle sekä jatkaa ajatuksellisesti rentoja salitreenejä. Katsotaan sitten mitä vaaka näyttää, jos lukema on pahasti plussalla niin pitää sitten, tarkkailla tarkemmin. Oletko HeiaHeiassa käyttänyt sitä paino”päiväkirjaa”. Itselläni se on käytössä ja siitä näkee hyvin viivadiagrammina mihin se paino on muuttunut. Itsellä tosin kun paino liikkuu melkopienellä alueella, niin kuvaajassa +/-2kg saa aikaan hurjan vuoristoradan 😛 Etenkin jos ottaa näkyviin kaikki vuodet.
Samanlaista sahalaitaa se olisi minullakin 😀 Kiitokset vielä erikseen sinulle tsempeistä ja ajatusten jakamisesta. uudella asenteella eteenpäin.
Kiitos itsellesi 🙂
Nuo kaikki kuvat ei muuten näy (testasin 2 konetta, kännykkää ja eri selaimiakin)
Ei näy kuvat minullakaan 🙁
Voi ei, minulla oli kyllä erinäisiä teknisiä haasteita niiden lataamisessakin. Jahka pääsen koneen äärelle (kotiin siis täältä risteilyltä) niin kokeilen niiden uudellee. Lataamista. Esikatselussa ne nimittäin näkyivät kaikki mutta käytäntö on sitten kuitenkin eri :/
//jennie
Noniin, tekniten ongelmien vuoki saattaa olla että joku kuva jäi nyt laittamatta joka täällä olisi aluneprin ollut MUTTA se tärkein näkyy nyt jokatapauksessa.