Hae
My Project Is Me

Huono esimerkki

Moi,



En edes ole ihan varma kehtaako, tai oikeammin että pitäisikö edes, alla olevaa materiaalia päästää päivänvaloon lainkaan mutta kokeillaan. Kaikki sai oikeastaan alkunsa perjantaina kirjaamastani päivityksestä, jossa pohdin luonnostaan hoikan vartalon salaisuuksia. Haluan vielä tässä kohtaa erikseen kiittää teitä kaikkia kommentoijia. On aivan äärettömän mielenkiintoista kuulla myös teidän muiden ajatuksia ja havaintoja. Toivottavasti olette muutkin tutustuneet myös kommenttiboksin puolella heränneisiin ajatuksiin aiheesta.  



Joka tapauksessa kommenttien seassa oli myös muutamia viittauksia henkilöihin, jotka tuntuvat pysyvän luonnostaan hoikkina tekemättä yhtään mitään. Haluan tässä välissä kertoa esimerkin tapauksesta, jonka uskoin aikanaan olevan juuri tuollainen; Minä itse.



Olen jossain vaiheessa maininnutkin aikaisemmin että työskennellyt hampurilaisravintolassa, Hesburgerissa. En koskaan kyllästynyt syömään tätä roskaruokaa ja alla on muutama ote nuoruudenaikojen ruokapäiväkirjasta. Kaikki sinisellä yliviivattu tarkoittaa sellaista ruokaa, jonka nauttimista tulisi rajoittaa.


Aika paljon sinistä väriä, vai mitä? Osallistuin lukioaikana liikunnan valinnaiselle fitness-kurssille ja kurssin alkuun piti täyttää muutaman viikon ajan ruokapäiväkirjaa. Löysin (onnekseni) nämä paperit kun siivosin hieman kaikenmoisia varastoituja aarteita.  Alla vielä hieman lähempää kuvaa muutamasta esimerkkipäivästä.

Pakko mainita että vaikka yllä olevalla ruokavaliolla elämä oli jatkunut jo jonkin aikaa, enkä pahemmin liikkunut niin silti rasvaprosenttini oli vain 20,3 ja painoa 56kg. Pituuttahan on siis siunattu se noin 162cm, joka oli kerätty jo tuolloin.  

Tilanne pysyi aina melko vakiona, sillä kuljin työ- ja koulumatkat pyörällä niin pitkään kuin vain mahdollista (kunnes tuli lunta). Muuta liikuntaa en  juurikaan harrastanut. Vaikutti siltä että voisin tehdä mitä vain ilman pelkoa turhista kiloista. Vaikka saatoinkin mättää kerralla järjettömiä annoksia ei kaloriensaanti välttämättä ollut päivittäisellä tasolla liikaa sillä eri päivinä ruokailut vaihtelivat hurjasti. Toisekseen, en kauhean paljon muuta ruokaa sitten edes syönytkään.

Viikottaisella tasolla tarkasteltuna syömäni/juomani määrät olivat kuitenkin varmasti hieman turhan paljon sillä pikkuhiljaa painoa alkoi kuitenkin kertyä. Pahintahan oli kun aikanaan sain ajokortin ja ostin auton. Auton kanssa kun kaikki oli helpompaa, niin se vähäinenkin hyötyliikkuminen jäi.  



Ruokailutottumukset olivat silti jääneet tiettyä kulutusta vastaavaksi ja paino jatkoi nousuaan, hitaasti mutta varmasti. Itse asiassa se nousi sen verta hitaasti, ettei muutosta edes itsekään ehtinyt huomata. Pikkuhiljaa vaatteet vain muuttuivat seuraavaan kokoon. Olin oppinut pahoille tavoille ruokailujen suhteen ja näistä pahoista tavoista eroon pääseminen vei oman aikansa.



Tästä tarinasta nyt on useita, useita vuosia ja väliin on mahtunut jos jonkinmoista painonpudotusprojektia. Se projekti, mitä elän tällä hetkellä, toivon pikkuhiljaa uskaltavani mainita olevan uusi terveellisempi elämäntapa.  Sinänsä tekstillä ei ole mitään moraalista arvoa mutta halusin vain jakaa kanssanne tämänkin vaiheen elämästäni, joka siis onneksi melko lailla eroaa nykyisestä.

9 kommenttia

  1. Anonymous kirjoitti:

    Hei! Olen lukenut pidemmän aikaa blogiasi ja ajattelin nyt kommentoida, kun luin aikaisemman tekstisi hoikan vartalon salaisuudesta. Olen itse huomannut elämäntilaiden muuttumisella olevan hyvin paljon vaikutusta painoon. Opiskelujen aikana kesätyön aikana painoni suorastaan putosi raskaan työn ja työmatkaliikuntojen takia, mutta sitten taas palatessa koulun penkille kulutus tippui, mutta syömistottumukset olivat jääneet työaikaan, joten paino alkoi heti nousemaan ja ruokailuun piti kiinnittää paljon enemmän huomiota. Työssä ollessa pystyi ihan hyvin syömään herkkuja paljonkin, mutta painossa se ei näkynyt ollenkaan.Tämä tietysti auttaa terveellisten ruokailu- ja liikuntatottumusten löytämisessä. Eihän huonot ruokatottumukset milloinkaan ole hyvät, vaikka pysyisikin hoikkana. Kiitokset innostavasta blogista! Blogisi motivoi itseäni terveellisten elämäntapojen löytämisessä ja liikunnannan harrastamisessa!

    • jennie kirjoitti:

      Voi että sinä ihana, kiitos 🙂 Voi ehkä olla että joudun lainaamaan tuota lausettasi vielä joskus: ”Eihän huonot ruokatottumukset milloinkaan ole hyvät, vaikka pysyisikin hoikkana”, tämä nimittäin ehkä kiteyttää kaiken sen mitä tulisi jokaisen muistaa. Tämä lainaus siis toki vain jos sen sallit.

    • Anonymous kirjoitti:

      Toki tuota lainausta saa käyttää. Hyvin osuvahan se on. Tietysti on niitäkin tapauksia, jotka ovat nuorena voineet syödä mitä vain, mutta iän myötä kilot ovat alkaneet kertyä. Toisaalta voi olla hyvä, että on joutunut aina vähän kiinnittämään huomiota mitä suuhunsa pistää niin painon alkaessa kertyä pystyy laittamaan itsensä ruotuun ja palaamaan terveellisempiin ruokailu- ja liikuntatottumuksiin.

  2. Haaskalintu kirjoitti:

    Niin se vaan on, että jos on töissä vastaavanlaisessa paikassa niin niitä kiusauksia on… Olin itse aikoinani töissä kahvilassa, jossa sain aina kotiin vietäviksi kaikenmaailman pullat, paninit ja leivokset työpäivien jälkeen. Kyllä köyhälle opiskelijalle maistui…ja se näkyi. Olisi minunkin sen aikaiset ruokapäiväkirjat olleet aikamoinen näky! 😀 Onneksi nykyään on jo vähän fiksumpi 😉

  3. ..in motion kirjoitti:

    Itsekin olen tässä noin vuosi sitten löytänyt terveelliset elämäntavat railakkaampien nuoruusvuosien jälkeen, joiden aikana kiloja kerrytti niin alkoholi kuin myös kaverien kanssa pizzalla ja purilaisella istuminen, sekä sipsi-leffaillat poikaystävän kanssa.. tuntuu kyllä ihan mielettömältä liikkua aktiivisesti ja huolehtia itsestään, mikä sunkin kirjoituksesta paistoi hyvin läpi 🙂 muutenkin kivan oloinen blogi, tervetuloa myös vastavierailulle http://inmotionblogi.blogspot.com/ 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Ihan mahtavaa että ”uusista” elintavoista on tullut nykyinen arki:) Tässä sen jälleen näkee että kaikki on mahdollista kun vain motivaatio on kohdillaan. Ihan huippua! Tsemppiä myös bloggailun pariin sinulle, yllättävän koukuttavaa puuhaa tästä(kin) tulee 🙂

  4. Anneli kirjoitti:

    Heh, aikamoinen ero nykyiseen elämäntapaasi… 😉 Kyllä se joskus pistää naurattamaan mitä kaikkea on tullutkaan aiemmin hölmöiltyä, mutta ilman noita hölmöilyjä et ehkä sinä tai minä oltais tässä pisteessä ja yhtä onnellisina kuin nyt. Siksipä siis turha katua mäkkiaterioita ja sohvaperunana vietettyjä iltoja 🙂 (No, tupakointia voisin kyllä ehkä ihan vähän väittää katuvani, mutta se on ehkä ihan sallittua ja toivottavaakin…)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.