Ajatuksia Painonpudotuksesta
5
Moi,
Pyynnöstä johtuen, otan hieman kantaa/kerron omia ajatuksiani laihduttamisesta. Samalla kerron siitä millaista suhtautumista olen muualta asian suhteen kokenut. Puhun aiheesta hyvin henkilökohtaisesti ja täysin omasta näkökulmastani sekä tuntumastani, joten mitään universaaleja totuuksia nämä eivät tietenkään ole.
Kuten ehkä mainittu olen käytännössä aina ollut normaalipainoinen sekä jonkinasteinen elämäntapalaihduttaja. Lähtökohtaisestihan sanasta laihduttaminen tulee mieleen ehkä hivenen negatiivinen mielikuva kaikkine kieltäytymisineen. Laihduttaminen ”diet – dieting” on toki alkuperäiseltä muodoltaan tietyntyyppistä nääntymistä ja näännyttämistä ja periaatteessahan kyse onkin juuri tästä. Kulutuksen tulee olla käytettyä energiaa pienempi, jotta olemassa olevaa vararavintoa (rasvoja) voidaan käyttää lisäenergiana. Liika kituuttaminen kuitenkin syö rasvan sijaan tehokkaasti lihasta eikä näin ollen ole suotavaa. Jotta saadaan pysyttyä aiheessa, en kuitenkaan paneudu tähän nyt.
Ideaalitapauksessa laihduttamisessa on kyse elämäntapaprojektista, jossa vanhat, lihottavat, tavat vaihdetaan uusiin terveellisiin vaihtoehtoihin. Näiden uusien elämäntapojen kanssa on sitten aikaa loppuelämä. Jotta uusiin elämäntapoihin pääsee kiinni, joutuu jostain vanhasta tavasta kieltäytymään. Vaikka en herkuttelua missään vaiheessa ole täysin lopettanutkaan niin on ollut lukuisia tilanteita, jolloin niin olen kuitenkin tehnyt.
| Kuva täältä |
Toisinaan tämä kieltäytyminen on aiheuttanut ihmetystä, varsinkin mitä pidemmälle projektissa on edetty. Kuten ainakin eräät teistä lukijoistakin niin myös minä olen saanut osani kommenteista että ”Eihän sinun tarvitse laihduttaa”, ”Sinähän liikut niin voit ihan hyvin syödä”, ”Sinähän imetät niin tarvitset energiaa”, ”Eihän yksi kerta haittaa” jne. Totuus on kuitenkin se että ainahan olisi olemassa jokin ”syy” syödä jos kaikkea yllä olevaa kuuntelisi. Se mitä ei ehkä aina tule ajatelleeksi on kuitenkin tuo mainitsemani seikka että muutosta elintavoissa on tapahduttava, jotta tuloksia voi syntyä. Ei painonpudotuksessa ole kyse sattumasta tai vahingosta, vaan tietoisesta toiminnasta jossa jokaisella valinnalla on merkitystä. No ehkei jokaisella, mutta päivittäisillä valinnoilla ainakin.
En sen enempää ala erittelemään missä tilanteessa näihin edellä mainittuihin kommentteihin olen törmännyt mutta usein ihmettelijänä ovat itselle melko läheiset ihmiset taikka sitten vastaavasti sen verta ulkopuoliset ”vihamiehet”, jotka kokevat oikeudekseen arvostella toisten tekemisiä negatiivisesti.
Omassa lähipiirissä on se hyvä puoli että yleensä he tarkoittavat vain hyvää ja heille asia on helposti selitettävissä. Hyvät ystävät ymmärtävät aina mutta sukulaiset ovat ehkä se haasteellisempi tapaus. Vanhemmat, isovanhemmat, tädit ja muut saattavat vaatia jo hieman enemmän selittelyä. Jos kyse on kuitenkin harvinaisemmasta kyläilystä tai tapaamisesta ei haittaa mitään jos hieman herkutteleekin. Tämä toinen puoli taas voidaan jättää kokonaan omaan arvoonsa. Se että joku tietoisesti, tai tietämättään, toivoo toiselle pahaa, on ikävää mutta sellaista vain valitettavasti sattuu. Omia epäonnistumisia tai turhautumisia on helppo purkaa muihin, varsinkin niihin jotka tuntuvat onnistuvan jossain johon ei itse pysty.
Parhaiten herkkukieltäytymisen ymmärtävät jokseenkin samassa elämäntilanteessa olevat ihmiset. Jokainen joka on koskaan painoaan pudottanut tietää mitä se vaatii. Reilusti ylipainoista, tai yleensä ylipainoista tapausta tämä normaalipainon sisällä tapahtuva kiinteytyminen kuitenkin tuntuu häiritsevän tavallista enemmän. Tästä johtuen en esimerkiksi itse keskustele omista projekteistani näiden henkilöiden kanssa lainkaan, vaan keskityn täysin heidän projekteihinsa. Tiedän miltä tuntuu kun joku itseään selkeästi timmimmässä kunnossa oleva tapaus harmittelee olemattomia rasvojaan tai minun silmiini täysin olematonta ongelmaa. Usein kuitenkin käy niin että laihduttamisen edetessä sitä huomaa itsessään sellaisia yksittäisiä kohtia, joihin ei alunperin ole edes kiinnittänyt mitään huomiota. Tämä on juuri se syy, miksi myös normaalimitoissa olevilla, omiin silmiin ihan täydellisillä, ihmisillä on usein päällä myös jonkinasteista projektia päällä.
| Kuva täältä |
Loppujen lopuksihan kukaan meistä ei tarvitse suklaata, pullaa tai sitä karkkipussia pärjätäkseen päivästä toiseen. Jotta elää ja voi hyvin, kaipaa kehomme monipuolista ja ravintorikasta ruokaa ravinneköyhän herkun sijaan. Useimmiten näitä paljon energiaa antavia herkkuja kaipaa nälkäisenä ja väsyneenä koska niistä vain yksinkertaisesti saa nopeasti energiaa ja piristystä. Tutkimuksia siitä että kuinka tällainen tapa koukuttaa mieltä ja kehoa, on olemassa jonkin verran mutta ihan yhtälailla tästä tavasta voi oppia pois. Ymmärrettävää on että jos kaksikymmentä vuotta toimii tietyllä tavalla, niin ei siitä muutamassa kuukaudessa välttämättä opi pois.
Se että tänään kieltäytyy jostain ei tarkoita että siitä kieltäytyy myös huomenna. Myös normaalipainoiset terveet ihmiset herkuttelevat ja hölläävät ruokavaliotaan mutta sille on vain löydettävä aikansa ja paikkansa. Ihan yhtälailla voi opetella tekemään järkeviä valintoja herkuttelun suhteen paitsi määrässä myös laadussa.
Laihduttaminen tai mikä tahansa muutostyö, vaatii aina astumista oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Uuden oppiminen vaatii aina yrittämistä yhä uudelleen ja uudelleen. Kun on valmis tarttumaan haasteeseen, hyväksymään sen että asioiden on muututtava, on myös valmis onnistumaan. Laihduttaminen ajatuksena on yksinkertainen mutta toteutus on toista luokkaa. Jokainen pudotettu kilo, jokainen onnistut muutos, on mitä suurimman arvostuksen arvoinen ja ansaitsee kunnoituksen.
Viisaita sanoja. 🙂 Aiemmin usein loukkaannuin, jos seurassani joku normaalipainoinen valitteli löysää takapuoltaan, paksuja reisiään tms. Nykyään olen oppinut ymmärtämään, että jokaisella on omat ongelmakohtansa joihin haluaisi vaikuttaa. Eikä se ole minulta pois. Eikä normaalipainoinen pidä minua sotanorsuna, koska ongelmani ovat isompia kuin hänen. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee, ja jokaisen yritykset ovat ansainneet tsemppauksensa. Jokaisen projekti on omansa.
Voin kyllä samaistua tekstiin. On aina vähän ristiriitaista koittaa päättää kenelle kertoo laihduttelustaan – tavallaan haluaisi ympäristöltä tukea mutta toisaalta on suuri riski että ihmiset ottavat asiaan negatiivisen asenteen ja tekevät painontarkkailusta entistäkin hankalampaa.
Näinpä! Niitäkin reaktioita on nähty, että jotain löllöä kropassaan märehtiessä leimaantuu huomion ja kehujen kalastelijaksi. Mutta tosiaan ”Se että tänään kieltäytyy jostain ei tarkoita että siitä kieltäytyy myös huomenna.” Sen kun saisi niille ihmettelijöille/eisuntarvilaihduttaa-kommentoijillekin päähän. 🙂
Mä myös samaistun ja kiitos Jennie tästä postauksesta! Mä löysin sun kirjoituksesta monta asiaa, joita voin hyödyntää,kun seuraavan kerran joudun suurennuslasin alle ruokavalioni kanssa 🙂 Päällimmäisenä jäi mieleen juurikin tuo mistä Marja mainitsi ja tämä: ”Loppujen lopuksihan kukaan meistä ei tarvitse suklaata, pullaa tai sitä karkkipussia pärjätäkseen päivästä toiseen.” Tuossapa miettimistä kaikille, niin ylipainoisille kuin normaalipainoisillekin. Kyl se on ”oikea” ruoka,mikä miehen/naisen tiellä pitää :D-ellu-
Pieniä oivalluksia matkan varrelta mutta kuitenkin. Kiitos kun uskalsitte tuoda myös omaa näkemystänne ilmi asian tiimoilta, nämä hieman henkilökohtaisemmat jutut vaativat aina astetta enemmän rohkeutta lähteä kommentoimaan.