Hae
My Project Is Me

Pää tyhjää täynnä

Pääkoppani käy senverta tyhjäkäynnillä, etten edes oikein tiedä miten tätä postausta pitäisi alkaa kirjoittaa. Läpi blogihistorian, on minulla ollut aina jokin paikka jossa olen saanut sekalaiset ajatukseni kerättyä kasaan mutta jo jonkinaikaa on tuntunut siltä ettei päänsisäisestä kaaoksesta saa oikein mistään kiinni. Tai oikeammin tuntuu ehkä jopa siltä ettei siellä päänsisällä liiku yhtään mitään, mistä edes napata kiinni.

P1160057

Sinänsä tämäntyyppinen tyhjäkäynti on varmasti ihan luonnollista sillä eihän elämässäni ole mitään suuria lähitulevaisuuden tavoitteita. Tai siis ainakaan sellaisia mitkä liittyisivät blogiini millään lailla. Toki, blogini on hieman hyppinyt sivuraiteilla viimeaikoina muutenkin mutta ketään tuskin kiinnostaa pohdintani siitä että pitäisikö lastenhuone siirtää meidän aikuisten makuuhuoneeseen ja meidän vastaavasti vaihtaa tuohon pienempään. Tai että miten ihmeessä saisin sängynaluslaatikot tyhjennettyä jonnekin muualle niin että sängynaluset pysyisivät tyhjänä tavaroista. Tämän tapaisia, arkipäivän asioita, pyörittelen päässäni ja vaikka paljosta blogissani kirjoittelenkin niin en sentään näin suurista tyhjänpäiväisyyksistä.

Myös lähestyvä synnytys ja sen myötä kotiin saapuva pieni tuhisija ovat vallaneet tilaa pääkopasta: Mitä teen salijäsenyyteni kanssa – Onko minulla enää aikaa/mahdollisuutta käydä siellä. Jaksanko käydä siellä? Onnistuuko lenkkeily – joko vaunujen kanssa tai ilman? Miten sisarukset suhtautuvat uuteen tulokkaaseen kun nahistelevat jo nyt keskenään siitä että kuka saa istua äidin sylissä? Miten ylipäätään pääsen liikkeelle kolmen pienen lapsen kanssa kun isoinkaan ei ole mikään innokkain kävelijä..

P1160039

Osa mainituista asioista sentään hieman liippaa jo blogin perusideaa, josta onkin hyvä jatkaa itse blogiin: Mitä sille tapahtuu? Onko minulla aikaa edelleen päivittää sitä? Pystynkö kaiken lapsi/vauva-arjen lomassa pitämään sen mahdollisimman hyvin rajattuna hyvinvointiin, liikkumisen ja siinä vaiheessa mammakilojen pudottamiseen liittyvänä? Kykenenkö edelleen tuottamaan yhtä mielenkiintoisia juttuja kuin mitä blogihistoriassa on nähty? (Ihan totta, hämmennyin jopa itse kun luin joitain tekstejäni että olenko kirjoittaja todella ollut minä). Kykenenkö toimimaan jonkinlaisena roolimallina ja lunastamaan ne lupaukset ja odotukset, joita olen tehnyt?

Kun tätä tekstiä tarkastelee, niin ehkei se pää aivan tyhjäkäynnillä kuitenkaan käy. On erilaisia ajatuksen alkuja ja ääretön määrä kysymyksiä, joihin ei vielä pysty vastaamaan. Ja jos oikein tarkkaan lukee, niin rivienvälistä voi myös huomata pientä pelkoa – pelkoa tietämättömyydestä ja uusien asioiden opettelemisesta. Pelkoa siitä, ettei kaikki sujukaan kuten tähän asti on ollut. Tulevaisuus ei kuitenkaan pelota minua sillä tiedän että asiat järjestyvät. Tiedän että että ne omat tavat arkeen löytyvät kyllä, eikä kaikkeen voikaan valmistautua etukäteen. Siksi tulevaisuus onkin mielenkiintoinen; Koskaan kun ei tiedä mitä tuleman pitää.

P1160056

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *