Hae
My Project Is Me

Irti makeanhimosta

Moi,

”Meillä on vain yksi keho. Arvosta sitä niin paljon että tarjoat sille kunnon ruokaa”. Muunmuassa tämän ajatuksen vuoksi olen viimeaikoina ollut entistä kiinnostuneempi ruuan vaikutuksesta omaan jaksamiseen ja terveyteen.

Mainitsinkin tuolla aiemmin että lainasin viime viikolla Pirjo Saarnian kirjan Irti makeanhimosta, josta alussa oleva lainauskin on. Nyttenhän se kirja on koluttu läpi. Mitään maailmaa mullistavaa opus ei minulle tarjonnut mutta muutaman uuden tiedon jokatapauksessa. Kirjoittaja on itse laillistettu ravitsemusterapeutti ja kirjan tiedot perustuvat erilaisiin tutkimuksiin sekä Saarnian kokemuksiin.

Lähtökohtaisesti kirja vetoaa siihen että makeanhimo pohjautuu huonoihin ruokailutottumuksiin. Syödään väärää ruokaa väärän aikaan. Ensinnäkin, kylmä ruoka (tai juoma) lisää ruokahalua lämpimän vähentäessä sitä. Lähtökohtaisesti siis esimerkiksi lounaalla, tulisi siis nauttia lämmin ateria pelkän salaatin sijaan, jotta iltapäivän herkkuhimo ei yllättäisi  ylitsepääsemättömän voimakkaana.

Seitiä, kasviksia ja salaattia. Vain hyvä kuidunlähde puuttuu. 

Iltapäivän herkkuhimoa voi myös vähentää syömällä hyvän kuitulähteen jokaisella aterialla. Esimerkiksi edellisen esimerkin lounaalla voisi syödä lämpimän täysjyväpasta-salaatin, lämpimänä tietenkin. Täysjyväpastan kuidut nostavat verensokerin hitaasti ylös ja laskevat sen myös yhtä hitaasti. Näinollen verensokerin nopea heilahtelu ei aiheuta himoja herkkuja kohtaan.  Verensokeria on tärkeää myös nostaa jokaisella aterialla tarpeeksi, jotta mieli virkistyy ja pelkät kasvikset eivät kirjan mukaan tätä tee.

Kirjassa puhuttiin myös makeaan oppimisesta, elikkä kuinka tulla tyytyväiseksi vähemmällä makean määrällä. Toisilla auttaa herkkulakko ja sen jälkeen jollain vähemmän makealla herkulla nautiskeleminen kun taas toisella toistokerrat vähemmän makeaan herkkuun. Viikunoista puhuttiin kirjassa tässä yhteydessä paljon ja minähän ostin kaupasta pussilisen kuivattuja viikunoita. Täytyy sanoa että ensimmäinen maistui aivan järjettömän pahalle mutta nyt niitä maisteltuani vissiin viisi kertaa alkaa makuaisti jo tottua.. Myös tummasta suklaasta mainittiin useasti. En ole muuten vieläkään opetellut syömään sitä tummaa suklaata mutta aion ehdottomasti niin vielä tehdä! Mikäli on tumman suklaan ystäviin uskomista, ei sen makuun päässeelle enää tavallinen suklaa maistu ja vain muutama pala hyvää tummaa suklaata riittää tuomaan tarvitun nautinnon. Ehdottomasti opeteltavan arvoinen juttu siis!

Kuivattuja viikunoita

2 kommenttia

  1. Anonymous kirjoitti:

    ”Mikäli on tumman suklaan ystäviin uskomista, ei sen makuun päässeelle enää tavallinen suklaa maistu ja vain muutama pala hyvää tummaa suklaata riittää tuomaan tarvitun nautinnon.”Tuo on aivan totta. Ainakin mulle on käynyt niin. 🙂 Tummasuklaa on parasta mitä tiedän, hahah!

  2. jennie kirjoitti:

    Hih, Toivotaan Anonyymi että itsekin olen jossain vaiheessa tuossa pisteessä 😀 nythän se on vain sellaista karvaan makuista muka-suklaata..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.