Tapahtumarikas toukokuu

Tämän vuoden puolella olen tehnyt monessakin asiassa paluun bogijuurilleni ja yksi niistä on niin sanottu kuukausikertaus. Aina uuden kuun alkaessa, olen nyt jo puolen vuoden ajan tehnyt pikakatsauksen edelliseen. Tällä kertaa kertauksen tekeminen tuntuu äärimmäisen luontevalta, sillä enhän ole koko toukokuun aikana kuulumisiani blogissa kertonut.

Toukokuu on juhlakuu

Toukokuu on meidän perheessä todellinen juhlakuu, minkä aloittaa tietenkin koko kansan vappu. Tässä vaiheessa tuntuu kuin vapusta olisi jo iäisyys vaikka todellisuudessa siitä ei ole kuin reilu kuukausi. Vielä kuukausi sitten luonto oli karun kalpea talven jäljiltä ja tällä hetkellä se on selkeästi vehreimmillään. Kuukaudessa voi siis oikeasti tapahtua paljon, ainakin luonnossa.

Vappua seuraa esikoisemme syntymäpäivät ja tänä vuonna olikin todellista aihetta juhlaan, kun ikävuosia kertyi täyden kympin verran. Muistan, kuinka meillä oli koulussa se vuosi, kun täytimme 10 ja opettajanamme toimi, nykyäänkin musiikkia ainakin jollain tasolla tekevä, Juuso Happonen. Hän oli säveltänyt ja sanoittanut onnittelulaulun meille täyskympeille ja ilmeisesti tämä teki minuun valtavan vaikutuksen kun edelleen, lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin, muistelen tämän ja monen muun hänen laulunsa sanoja ja säveltä ilolla.

Ja heti esikoisen perään sain juhlia kymmenettä vuottani äitinä. Äitienpäivä liikutti minut tänäkin vuonna kyyneliin, kiitos lasten kauniiden sanojen, ajatusten ja ihanien itsetehtyjen korttien sekä lahjojen. Tiedän että on kliseistä sanoa näin mutta mikä valtava vastuu ja kunnia onkaan, toimia äitinä pienelle ihmisen alulle ja yrittää parhaansa mukaan opastaa tuo pieni nyytti kasvamaan omaksi itsekseen ja osaksi tätä yhteiskuntaa. Äitienpäivä tosiaan liikutti minua tänä vuonna jostain syystä ihan erityisen paljon.

Neljäs juhlanpaikka toukokuussa on keskimmäisemme syntymäpäivät, joita juhlittiin äänekkäästi naurun (ja myös vähän musiikinkin) säestyksellä tytön kavereiden kesken. Nämä juhlat kruunasivat paitsi tietenkin tytön itsensä odotukset, myös toukokuun juhlakuun.

Takana muutosten kuu

Toukokuu oli myös muutosten kuu, sillä pitkän etätyöjakson jälkeen, UniSportin liikuntakeskukset jälleen avattiin ja samalla minäkin siirryin kotikonttorilta työpaikalle töihin. Toki, Helsingin Yliopiston alaisuudessa, kun työskennellään, on etätyösuositus edelleen voimassa mutta työtehtävistäni johtuen koin että läsnäoloni liikuntakeskuksessa on tärkeää ja niinpä tein vaihdoksen kertarykäyksellä. Tänään on itseasiassa ollut ensimmäinen päivä, kun olen toukokuun 17:nnen jälkeen etäillyt.

Samalla kun palasin työpöydän pariin, palasin myös salitreenien pariin. Ainakin suurimmilta osin sillä edelleen olen salin ohella tehnyt myös kotitreenejä, joskin enemmän satunnaisesti.  Ja voin sanoa että puolen vuoden salitreeni oli tehnyt tehtävänsä ainakin sen suhteen että lihakset kipeytyivät ihan eri tavalla ja lepopäiville oli todellakin tarvetta. Sen sijaan, nyt parin viikon mutustelun jälkeen, totean että äkkiä se kroppa on tottunut ja teen treenejä jokseenkin samoilla vastuksilla kuin ennen taukoakin.

Sensijaan mikä on työpaikallepaluun jälkeen jäänyt lähes kokonaan on juokseminen. En vain ole osannut oikein yhdistää sitä enää viikkoagendaani sillä aina jalat ovat joko liian väsyneet treenistä tai en halua väsyttää niitä edellisenä päivänä. Niinpä jo lähes säännölliseksi muodostunut kolmen hölkän vakioni on muuttunut yhteen tai jopa nollaan. Tämä on sinänsä harmi että juuri kun aloin kehittyä, eikä jokainen hölkkälenkki ollut ihan täyttä tuskaa, niin koko juttu vähän jäi. Juokseminen on kuitenkin ollut minulle se kakkoslaji, tai peräti kolmoslaji, ja siten siis valitettavasti salitreeni on mennyt nyt sen edelle.

Kävelemässä olen kuitenkin edelleen käynyt ja pyrkinyt siihen päivittäin. Joskin työpaikallepaluun jälkeen, olen useimmiten kävellyt tavoitteeni mukaisesti noin 30min kun kotona ollessa siihen oli aikaa tarjota kokonaisen tunnin verran.  Mutta niinhän sen pitääkin olla että treenit joustavat elämänmuutostilanteissa, eikä toisinpäin. En valitettavasti pitänyt kirjaa toukokuun kävelyistäni mutta tiedän että alkukuusta välistä jäi yksi päivä ja muistelisin että kaksi muutakin kertaa tuli skipattua. Oletan siis että lenkkikertoja toukokuulle kertyi 28/31 ja matkassa mitattuna ainakin 114:sta kilometriä. Tällä hetkellä olen siis jatkanut matkaani Kemistä ainakin Rovaniemelle.

Toukokuu oli kiteytettynä jotakuinkin siinä kaikkine tapahtumineen. Muutoksia niin omassa arjessa kuin myös mukavia pieniä juhlahetkiä. Ja olihan meillä euroviisujen finaaliviikonloppuna myös mukava mökkireissu, mikä ei tähän kertaukseen mahtunut kuin pienenä sivulauseena. Oikeastaan toukokuuhunhan mahtui ihan mukavasti kaikenlaista ja ei ihmekään, että edellisestä kuunvaihteesta tuntuu olevan jo se pieni iäisyys.