Hae
My Project Is Me

Uusi viikko, uudet kujeet

Vaikka ei kait kyseessä varsinaisesti mitkään uudet kujeet ole vaan paluu takaisin ruotuun.

Koska oikeastaan jo eilisen postauksen yhteydessä tuli käytyä edellisviikon tapahtumat läpi niin en niitä kovin tarkkaan kirjaa tähän enää. Olen pitänyt viime viikon lomaa projektistani, sovitaan vaikka niin. Koko viikko meni vähänniinkuin syödessä. Maanantai oli ihan katastrofi eikä noissa muissakaan päivissä tosiaan kehumista ollut. Sunnuntainakaan en tehnyt fiskuja valintoja kiinalaisessa syödessäni vaan alkuruuaksi kevätrullia, pääruokana kanaa kung po ja jälkiruokana friteeraattua banaania tietenkin. Koska tämä ei riittänyt niin makuunin kautta kotiin  aivan järjettömän ison karkkipussin kanssa tekosyyllä isänpäivän kunniaksi..

kuva:

 

Voin sanoa että täydellä vatsalla liikkuminen ei ole mitään herkkua. vaikka väliä syömisen ja iltalenkille lähdön välissä oli reilu pari tuntia, niin ihan täysi olo oli edelleen. Mutta päästiin kuitenkin lenkille ja se on tärkeintä! Muutoinkin siis tuli liikuttua viikolla ihan normaalisti, elikkä vain tuo syöminen meni lomaillessa.
Niinkuin sanottu niin nyt, tästä päivästä lähtien, palataan takaisin järjestykseen. Kaiken syömisen jälkeen olo on turvonnut ja iso, vaikka mitään maailmaamullistavaa ei tietenkään viikossa ehdi tapahtua, onneksi. Kaihoiten silti katselen maanantaina otettua kuvaa ja nykyistä karkki- ja ruokaturvonnutta itseäni. Projektin jatkaminen on nyt helppoa kun kotona on lisäkseni toinenkin ruokavaliotarkkailija eli poikaystäväni. Lisäksi taas on myös halua jatkaa, ja sehän se on kaikkein tärkeintä.
Totesin muuten tuossa ”lomaillessa” että leipä ei todellakaan sovi minulle missään muodossa. Jostain syystä se vain laukaisee halun syödä lisää ja enemmän ihan siis riippumatta onko kyseessä vaalea- tai ruisleipä tai peräti  näitä karppajille tarkoitettuja leipiä.Leipää pytyn myös syömään kerralla hirmuisia määriä, joten ehkä se on vain parempi pysytellä siitä pääsääntöisesti erossa.
Kaikenkaikkineen siis, tästä jatketaan eteenpäin päivän ikävähkön lukeman, 54,9, ajamana. Kyllähän se harmittaa että en mitenkään pääse alittamaan viikon takaisia lukuja ensi maanantaina mutta jos samoissa luvuissa on viimeistään kahden viikon päästä – tai ainakin ulkoisesti samannäköinen. Onneksi tietää miten tähän on päädytty ja miten suunta muutetaan. Ensi maanantaina päästään taas ihailemaan parempia numeroita.

Tästä viikosta muuten huomaa hyvin että miten paljon ruokavaliolla oikeasti on merkitystä kiinteytymisen ja laihtumisen kannalta. Liikuntamäärät pysyivät kohdallani samassa kuin aina ennenkin, vain ruokavalio muuttui. No, ensi maanantaita siis odotellessa!

kuva: 

 

2 kommenttia

  1. Moonrunner kirjoitti:

    Tekstin luettuani tajusin, että tää teksti ois voinut yhtä hyvin tulla mun suusta.:) Varsinkin ton leivän kanssa. En tajua miten sitä pystyy vetämään ihminen niin paljon, joskus ’huonoina ruokapäivinä’ ( kuten minä sen nimitän) tulee syötyä oikean ruuan sijasta pelkkää leipää ja leipää, ja vielä ihan säännöllisesti tunnin tai parin tunnin välein. Oon pystynyt kaksi kertaa olemaan syömättä leipää neljän päivän ajan, sillon on ihana olo! Ehkä mä pikkuhiljaa opin irtaantumaan siitä kokonaan..

  2. jennie kirjoitti:

    Se on Moonrunner niin käsittämätön juttu tuo leipä. Ensin uskottelee itselleen että ei ole niin nälkä että tarvitsee kunnon ruokaa syödä ja ennenkuin huomaakaan puolet leipäpaketista on kadonnut jonnekin..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.