Hae
My Project Is Me

Skotlantilainen Joulu ja Edinburghin joulumarkkinat

On tullut aika rauhoittua joulun viettoon. Tämä tulee olemaan ensimmäinen vuosi kun vietämme joulua omassa kodissa, emmekä mene valmiiden patojen ääreen. Tapana on tosiaan ollut että olemme joko olleet pääsääntöisesti mieheni tai omien vanhempieni luona aattona ja muina pyhinä vierailleet sitten vaihtelevasti eri sukulaisissa.

kalenterin 25.luukku

Eräänä vuotena toteutin yhden haaveistani ja lensimme viettämään joulua mummoni luo Skotlantiin. Muistelen tuota vuotta edelleen lämmöllä sekä rakkaudella ja samoin tekee mummoni. Suomesta poiketen joulua juhlitaan vasta 25. päivä ja muistankin kuinka lapsena oli aina erityisen hienoa saada suklaakalenterilähetys skotlanninmummolta kun kalenterissa oli aina yksi suklaa enemmän kuin kotimaissa versiossa. Nykyään näitä 25 luukun kalentereita on myynnissä täälläkin mutta silloin reilut pari vuosikymmentä sitten oli toisin.

 

Edinburghin joulumarkkinat

Kuvat, mitä tässä postauksessa on, ovat senvuotisilta Edinburghin joulumarkkinoilta. Koristeluissa, aktiviteeteissa tai kojuissa ei oltu säästelty vaan ihmeteltävää riitti koko päiväksi laajalla alueella.  Lapset oli huomioitu erityisen hyvin ja alueelta löytyi niin erilaisia tivoli- ja huvipouistolaitteita kuin esimerkiksi minusta ihan mielettömän ihana joulukuusilabyrintti. Labyrintissa piti ratkaista eräs arvoitus, eli etsiä rasteja, ja jokainen läpi suorittanut lapsi sai pienen palkinnon.  Labyrintti oli sopivan haasteellinen mutta ei kuitenkaan liian vaikea lapsia ajatellen. Lasten lisäksi sokkelossa seikkailivat myös monet aikuiset ilman lapsia.

ja kuten kunnon markkinoille kuuluu, tarjolla oli myös lukuisia myyntikojuja. Myyntikojujen sisältö oli melko samankaltaista kuin suomessakin eli herkkuja, käsitöitä ja joulujuttuja mutta tietysti pienellä twistillä. Suomesta poiketen myös tekolunta oli myynnissä sillä kuten kuvista huomaa, ei lumesta ollut tietoakaan mutta vesisateesta kyllä. Onneksi vesi satoi kuuroina ja päivän aikana ehti paistaa aurinkokin.

kotoisa joulu

Joulunjuhlinta tuntui tutulta kun tv:stä pärähti esiin Lumiukko sekä koko päivän edeltä muita lastenohjelmia. Pöytää koristi paahdettu broileri, kasvikset sekä Suomesta mukanamme tuodut perinteiset laatikot. Läheiset, ruoka ja tunnelma tekevät joulusta erityisen juhlan ja odotan jo innolla maanantaita kun saan ensimmäistä kertaa laittaa itse pöydän koreaksi perheelleni sekä kutsutuille.

Lisää tästä reissusta ja skotlantilaisesta Uuden Vuoden juhlinnasta voit lukea täältä.

Kiitoslahja päiväkotiin

Tällä viikolla uutisoitiin siitä, kuinka Espoossa on tehty jonkinlainen linjaus siihen kuinka arvokkaita kiitoslahjoja opettajille saa antaa.  En lukenut artikkelia mutta itse en ole koskaan miettinyt lahjan arvoa euroissa paitsi siltä kantilta ettei se maksaisi kovin paljoa. Sellaista eurosummaa ei ole keksittykään, mikä rahan arvossa mitattuna olisi mielestäni tarpeeksi korvaamaan sen, mitä lapseni päiväaikaislta hoitajiltaan saavat. Ja koska sellaista ei ole, on siihen ihan turha edes yrittää pyrkiä.

 

Yhdessä lasten kanssa

Omalla kohdallani olen pääsääntöisesti valmistanut lahjat yhdessä lasten kanssa.  Jonkinlaista pientä askartelua on siis useimmiten luvassa kun lukukausi lähenee päätöstään.  Toki poikkeuksiakin on mutta siinä tapauksessa ostokseni ovat tulleet ulkomailta tai joiltain markkinoilta/myyjäisistä.  Euroarvo ei kuitenkaan näissäkään ole koskaan mikään kovin iso ole ollut ja useimmiten puhe on vain muutamista euroista.

 

Kiitosta ympäri vuoden

Sensijaan että muistaisin hoitajia vain kerran kauden päättyessä, olen ottanut tavakseni kiittää heitä ympäri vuoden. En suinkaan kiitä lahjoin tai kortein vaan ihan suullilsesti. Meillä on poikkeuksellisen ihana päiväkoti, missä tehdään paljon retkiä ja osallistutaan erilaisiin tapahtumiin. Lapset ovat muunmuassa käyneet kuuntelemassa Pikku Papun Orkesteria ja päässeet haastattelemaan itse Jukka Poikaa.  Paitsi että henkilökunta pitää päivisin huolta pienistä, tarjoavat he myös muistoja niin hieman poikkeuksellisemmin kuin perinteisin puisto- ja metsäretkin.  Kiitokselle tosiaan on aihetta ympäri vuoden ja kuten jo alussa sanoinkin, ei mikään euromäärä voi korvata sitä kaikkea, mitä pienemme näiltä aikuisilta saavat.

Kuvissa näkyy askartelujamme vuosilta 2016 ja 2017.  Toisena vuotena leivottiin vain sulaneita lumiukkoja mitkä kääräistiin kauniisti sellofaaniin kiitoskortin kera.  Toisena käytettiin hyödyksi kaappiin kertyneitä pilttipurkkkeja. Helppoa, hauskaa ja mukaavaa yhteistä puuhastelua.  Jos sinulta siis sattuu puuttumaan idea vielä tähän vuoteen, niin tässä muutama sellainen.