Hae
My Project Is Me

Kuulumisia

Moikka,

Alkaa tämä yllätystauti pikkuhiljaa hellittämään vaikka toipilaana täällä edelleen eletään. Ajattelin hieman silti päivittää projektin kuulumisia tähän väliin (paranemaan päin siis selvästi kerran jaksaa tällaisiakin asioita pohtia).

Tossa tosiaan joskus lenkillä ollessani mietinkin että mitenhän sitten käy projektilleni kun joskus sairastun. Olen oikeasti tosi harvoin kipeenä, jonka vuoksi hieman tosiaan pelkäsin että nujertaako sairastuminen koko motivaation. Onneksi se motivaation puute kärsittiin jo ennen tätä välikohtausta niin että nyt sitten sairastaessa ei ole ollut sitä ongelmaa.

Elikkä, kotona sairastaessa syömiset on pysyneet hallussa paremmin kuin odotettu. No se kaikista pahin, eli tiistai nyt meni käytännössä syömättä mitään (mikä siis ei missään olosuhteissa ole hyvä juttu). Yllätyksekseni tämä ei kuitenkaan kostautunut edes seuraavana päivänä halulla syödä kaikenlaista vaan päivä meni syöden maitorahkaa pakastemarjojen kera sekä salaattia. ehkei se ruokahalu ollut ihan kohdillaan vielä tuolloinkaan mutta pikkuhiljaa siis. Pääpointtina nyt kuitenkin se että voi kaikessa rauhassa nyt olla tyytyväinen siihen että mitään ylimääräistä ei ole tullut syötyä tai tehnyt edes mieli.

Liikkumaanhan en ole päässyt lainkaan. Yritin kyllä lähteä kävelemään vaunujen kanssa eilen mutta ei siitä mitään tullut, puolen tunnin päästä alkoi päässä heittää sen verta että lähdettiin lyhyintä mahdollista reittiä kotia kohti lämmittämään Panadol hottia. Illemmalla otettiin kuitenkin toinen, rauhallisempi yritys ja lähdettiin kohti kirjastoa (reilu kymmenen minuutin kävelymatka) hakemaan aikanaan hypetettyä Pirjo Saarnian kirjaa Irti makeanhimosta. Törmäsin tähän opukseen kun aloin selailemaan vanhoja Hyvä Terveyden Kevyt Kokki-lehtiä. Nythän on mitä otollisin aika opiskella jotain käytännön vinkkejä makeanhimon selättämiseksi kun kerta sellaista ei edes tee mieli.

Yritetään tänään uudestaan lenkille lähtöä mutta varsinaiset urheilut (siis dvd:t ja omat lihakset) taitavat siirtyä ensi viikkoon. Enköhän siihen mennessä ole jo viimeistään kunnossa. Kyllä se vain niin näköjään on että kroppa kaipaa likuntaa kun siihen on kerran tottunut, vaikka hieman puolikuntoisenakin. Täytyisi vain yrittää maltaa maata kotona mutta jotenkin ei mukamasti pysty. Rauhallisesti, lyhyitä matkoja- raitis ilma tehnee sitäpaitsi ihan hyvää.

Olen jo moneen kertaan maininnut myös siitä että olo ei tunnu yhtään kevyemmältä kuin herkkuviikon loputtua. Tämä on oikeasti ihan hassu juttu – kävin nimittäin nyt aamusta vaa’alla ja painohan oli 52,5kg, elikkä vähemmän kuin toissa maanantaina. Siltikään olo ei siis tunnu kevyeltä tai pieneltä enkä keksi sille mitään muuta selitystä kuin tuon liikunnan puutteen. Kylläpä oikeasti odotan että pääsee ihan kunnolla urheilemaan!

k

 

2 kommenttia

  1. Mimmu kirjoitti:

    Oisinpa mäkin tollanen ettei ruoka (tai oikeastaan herkut) maistuisi kipeenä.. Sillon mulla on meinaa aina hyvä tekosyy ahmia suklaata ja muita herkkuja mielin määrin kun on niin kurja ja voimaton olo :DPikaista paranemista ja koitahan nyt alkaa syödä ruokaa, koska muuten voi paraneminenkin viivästyä 🙂

  2. jennie kirjoitti:

    Heh, Yleensä Mimmu mulla on kanssa juuri noin että sairastaessa saa (tai siis täytyy) herkutella että jaksaa parantua 🙂 Kyllä mä jo eilen kokkailin itselleni kanaa, joten eiköhän tässä paranemaan päin olla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *