Hae
My Project Is Me

Laihduttajan lomaviikko

Moi, 

Viime viikko oli todellinen irtiotto ihan kaikesta laihduttamiseen vähääkään viittaavasta tekemisestä. Tai ainakin mitä ruokavalioon tulee sillä sen verta kaukana minkäänlaisesta ideologiasta olivat minun ruokapäiväni. Jotain ehkä kertoo että yhtenä päivänä en tainnut syödä lämmintä ruokaa lainkaan (mukaanluettuna salaattiateriat) vaan koko päivä meni ketterästi välipalojen avulla ilman että ne välipalat olivat edes rahkaa. Alkuviikosta pistin kaiken julmetunmoisen väsymyksen piikkiin mutta jossain vaiheessa viikkoa huomasin ettei minua oikeastaan edes kiinnosta. Ei minua oikeastaan kiinnosta ”laihduttaa” seuraavan maanantailuvun vuoksi; Ei minua kiinnosta juuri nyt ulkonällisistä syistä; Eikä minua kiinnosta edes terveydellisistä syistä (ei siis sillä että minulla terveysongelmia painoni vuoksi olisikaan). Siinä mitäänajattelemattomana kaikenmoista puputtueassani sen verta kävi kuitenkin joku ajatus mielessä että jos en olisi senverta hyvässä kunnossa, kuin olen (tarkoittaen siis juurikin sitä ettää olen kaikinpuolin tervemittainen mitä kiloihin, painoindeksiin, rasvaprosenttiin yms. tulee) niin minulla varmaan olisi suurempi draivi tässä ”täydellisen vartalon metsästykseesä”. Kaikenlisäksi kun olen perusterve ja jaksan hyvin niin varsinaista tarvetta omalle kroppaprojektille ei ole kuin vain se halu näyttää paremmalta ja tuntua enemmän omalta itseltä. 

mittailua

Se mikä kuitenkin oli mielenkiintoista huomata niin mitä pidemmälle viikkoa mentiin ja mitä vähemmän ruokavalioon kiinnitti huomiota, sitä fiksummaksi se muuttui. Ihan itsekseen. Siinä missä tosiaan alkuviikosta saattoi mennä päivä ilman minkäänlaista fiksua ateriavalintaa niin loppuviikosta syötiin jälleen kahdesti päivässä salaattia ja tutun turvallinen annos maitorahkaa. Siinä sivussa ehkä meni jotain muutakin mutta nimenomaan se että ”ne muut” olivat mukana ”normaaliruoan” lisäksi, oli se merkittävä seikka. Hölmöjä valintoja siis kuului ruokavalioon pitkin viikkoa mutta kuten jo tuolla alussa todettu, ei se jaksanut minua oikein kiinnostaa. Jokainen ateria tai välipala oli kuitenkin tietoinen valinta enkä missäännimessä sano olleeni ”herkkuhölmöilyjeni uhri”.

IMG_1857

Ruokvalion sijaan kunnostauduin liikkumisissa ja maanantaina kävinkin ohjatulla lihaksuntotunnilla. Koko kropan jumitus kesti muutaman päivän ja vasta torstaina kroppa alkoi toipua koitoksesta. Sunnuntaina jumppailin myös kotona ja taas tuntuu lihaksissa pientä jumia. Muutoin kävin tavanomaista pidemmillä kävelylenkeillä useampanakin päivänä. Ehkäpä tuosta mässäilystä kuitenkin sai jonkinmoista lisäenergiaa tuhlattavaksi.

Yhtäkaikki olo on ollut jotenkin tukkoinen, mahdollisesti juuri tuosta ruokavaliopuolesta johtuen. Odotin melkoista painonnousua tälle aamulle, joten ilolla saan ilmoittaa sen olevan  58,7kg (eli +100g viime viikkoon). Vaikken ihan vieläkään taida olla ajatuksellisesti 110%:lla mukana niin jos tämä viikko ei sisällä muunmuassa kahta sipsipussia ja perhepizzaa niin ollaan jo selkeästi paremmalla asenteella mukana. Ja ei, en vieläkään kadu viimeviikkoa ja siinä tehtyjä valintoja mutta juuri nyt ajatus joulumässäilyistä ei ole ihanin ajatus tässä maailmassa.

hedelmäsmoothie, fiksumpia valintoja loppuviikosta

hedelmäsmoothie, fiksumpia valintoja loppuviikosta

 

15 kommenttia

  1. kati kirjoitti:

    Timmi ja urheilullinen kroppa sulla on jo nyt, ihmettelen kovasti että laihdutat! olen itse samoissa mitoissa, ollut koko aikuisikäni ja lähinnä ollut iloinen että oon pysynyt hoikkana ELI SUN MITOISSA 😀
    Kärsitkö tai ootko kärsinyt jostain syömishäiriöstä yms?

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos 🙂 Vastasinkin tuolla alempana laajaskaalaisesti sinulle ja muille ihmettelijöille.

      Kuten kuitenkin itse (ontuvasti) tuolla tekstinkin puolella yritin saada sanottua niin tiedän itsekin etten ole pahannäköinen näin mutten vain ole sitä, mitä toivoisin. Ja vielä tuohon viimeisimpään kysymykseen niin en ole koskaan kärsinyt syömishäiriöstä enkä kärsi nytkään.

  2. opiskelijatyttönen kirjoitti:

    Samaa ihmettelen minä , että miksi enää laihdutat!:) Itse olen todella hoikka ja tavoitteenani on vain pitää paino näissä luvuissa (49-51 kg). Ja luultavasti itselläni ainakin ollut jonkinasteista syömishäiriötä, liiallista ruuan tarkkailua ja ajttelua. Onneksi ei päässyt käsistä. Tsemppiä sinulle!:)

  3. Nimetön kirjoitti:

    Samaa ajattelen täällä! Ei tosta kropasta kannata yhtään tiputella, ellei tavoitteenasi ole näyttää sairaalta! Liiallinen laihuus on rumannäköistä ja tekee naisesta vanhemmannäköisen. Kroppasi on nyt juuri hieno, lihaksikas ja kiinteä.

    • jennie kirjoitti:

      Voi kiitos sinulle, vaikka kiinteämpi se omaan silmään saisi toki vielä olla. Olen kanssasi samaa mieltä siit että liika laihuus (ja nimenomaan LAIHUUS) on rumannäköistä ja toellakin vanhentaa ulkonäköä ja jopa minä olen ehtinyt olemaan liian laiha tässä raskauksien välissä. Vastasin pitkänkaavan mukaan tuolla alempana sinulle ja muille ihmettelijöille vähän tätä projektiani tarkemmin.

  4. -E- kirjoitti:

    Pakko kommentoida yksi eriävä mielipide. Itse olen ehkä suunnilleen samoissa mitoissa kuin sinä (ts. yleisen mittamuun mukaan hoikka, pituutta tosin yli170) ja olen välillä ollut paremmassa kunnossa kuin nyt. Ja haluan takaisin siihen hieman timmimpään kuntoon koska tiedän siihen pystyväni ja tiedän että siinä olo muodossa minun oli parempi olla ja nautin urheilullisesta ulkomuodosta, enkä näe siinä mitään väärää. Enkä myöskään koe että itselläni tai sinullakaan olisi piirteitä syömishäiriöstä, ihan samoissa mennään sen kanssa että herkutteluilla on omat paikkansa, välillä terveellinen ruoka kiinnosta enemmän välillä vähemmän. Minusta juuri tämä postaus osoitti sitä että et ole turhan vakava aisian suhteen 🙂 Itsellänikin kävi jo mielessä, että ”o ou kohta on joulu” 😀 Vaikka siis rakastankin joulua, mutta kyleillessä herkkuja ja suklaata yms on aina kädenulottuvilla ja tulee usein syötyä omaa tyhmyyttään lähes huomaamatta itselleen ähky. Osaisikohan sitä tänä jouluna pitää jotenkin järjen mukana, eikä söisi ihan ympäri pyhien? 😀

    • jennie kirjoitti:

      Sinä ehditkin ennen minua latomaan ajatuksen, joka on käytännössä suoraan omista ajatuksistani koottu 😀

  5. jennie kirjoitti:

    Vastaan täällä nyt yleisesti että minusta Jutta osoitti syksyisessä hyvinvointi-illassa koko asian ytimen melkolailla osuvasti. Hän käytti esimerkkinä Radio NRJ:n juontajaa, Tuija Pehkosta joka siis on (tai ainakin oli) Fitfarmin asiakas. joka ei tiedä niin Tuija on siis timmikroppainen ilopilleri. Jutta kysyi yleisöltä että onko Tuija hyvässä kunnossa, johon koko joukkio vastasi yhteenääneen että ON. Tuijapa ei itse ollut tyytyväinen (koska oli vain jokinaika sitten ollut paremmassa) vaan havitteli jotain vielä enemmän.

    Tarinan opetus piileekin siis siinä että jos ei itse ole tyytyväinen niin ulkopuoleltakaan saatava positiivinen palaute ei auta muuttamaan sitä omaa halua ja paloa täydellisempää vartaloa metsästettäessä. Toki, se saattaa laimentaa sitä hinkua varsinkin kun tietää itsekin ettei ole missään nimessä pahassa kunnossa (kuten siis vaikkapa minä) . Tiedän että jonkun silmiin olen täydellinen juuri tällaisena (ja tulenko koskaan olemaan omasta mielestäni täydellinen, en usko) mutta voin olla parempi. Tavoittelen parempaa versiota itsestäni koska tiedän että se on mahdollista.

    Omat tavoitteeni ovat muotoa ”tavoittaa raskautta edeltävä olemus”. Tavoite oli sama myös ensimmäisellä kerralla, joskin tällainen tavoite olisi jo näilläkin mittapuilla saavutettu. Jos en siis tietäisi paremmasta, ja olisi tuolloin ylittnyt tavoitteitani (jotka nyt ovat ne uudet), olisi minunkin ”projektini” jo ohi. Vielä on kuitenkin pudotettavaa rasvaa (ja kasvatettavaa lihasta), jotta tämänkertainen tavoite tulee saavutettua.

    Kuten -E- tuossa ylempänä mainitsikin niin on kausia kun tällainen ikuisuusprojekti jaksaa kiinnostaa enemmän ja kausia kun se kiinnostaa vähemmän. Ja oikeastaan niin kauan kun tätä tekee vain omaksi iloksi (ei siis tähtää mihinkään kisoihin tai ole päällä muunlaista projektia) on tämä ihan ok. Toki sitä toivoisi keksivänsä kultaisen keskitien tämän kaiken ääripäästä toiseen liikkumisen ohella.

    • -E- kirjoitti:

      Kroppahan ei ole koskaan valmis, jos onkin päässyt laihduttamaan haluamaansa kokoon niin ainakin itse siirryin tavoittelemaan lihaksikkaampaa ulkomuotoa, sitä tavoitellessa olen syönyt plus kaloreita ja tässä taannoin huomasin että taas on aika vähän tiukata, mutta se ei myöskään tarkoita kohdalla ettenkö olisi kiitollinen siitä mitä on. Välillä on kausia kun haluan panostaa liikkuvuuteen, toisinaan aerobiseen kuntoon, välillä lihasmassaa ja näiden välillä kulkee painokin. Välillä havahtuu ”liika” kiloihin ja mielestäni ne on syytö ja järkevää pudottaa samantien eikä odottaa että niitä kertyy 10 lisää. Tämä ehkä kuullostaa siltä kuin jokoilisin painoni kanssa kauheasti, mutta puhun nyt -+2 kilon muutoksista. En tiedä ottaako tästä nyt kukaan selvää, mutta pointti oli että terve kehon muokkaaminen on läpi elämän vievä tapa.

      • jennie kirjoitti:

        Niin totta joka sana ja ainakin minä (ylläriyllri) ymmärsin ihan kaiken. Joku ajattelee tuota jojoiluna minusta se on osa sitä valittua elämäntapaa.

  6. Kirsi kirjoitti:

    Olen uusi blogin seuraaja ja hyvilläni siitä, että tämän löysin! Terveelliset elämäntavat ja ulkonäöstä huolehtiminen ovat tärkeä juttu, auttavat jaksamaan myös silloin kun kaikki ei mene putkeen. Välillä olen ihmeissäni kun heti pohditaan mahdollisia psyykkisiä ongelmia, mm syömishäiriötä, jos pitää itsestään huolta ja vielä julkisesti. Toivottavasti kaikille mässääjille (mihin itsekin toki usein sorrun) ja sohvaperunoille muistetaan myös muistuttaa liian paksun vyötärön terveyshaitoista ja tunnesyömisen tunnistamisesta. Enemmän meillä on ongelmia lisääntyvän diabeteksen ja selkävaivojen vuoksi kuin sporttisten perheenäitien mahdollisten häiriöiden takia. Rauhaisaa ja sopivan herkullista joulua!

  7. nimetön kirjoitti:

    http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2013121817811901_lh.shtml Ihan hyviä perus pointteja tuossa jutussa. Tähän keskusteluun liittyen etenkin kohta 2.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *