Hyötyliikunnan lumoissa
Moi,
Takaisin kotona, tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Vaikka en sitten tiedä että onko kyseessä luonteenheikkous mikäli vieraassa ympäristössä on alttiimpi ”oman ruokavalion” ulkopuolisille ärsykkeille. Lainausmerkkejä käytän syystä etten virallisesti ole millään ruokavaliolla tai kuurilla vaan yritän vain syödä omaan maailmankuvaani järkevimmällä mahdollisella tavalla. Vaikka siis aamupalani alkaa yhtä vakaasti maitorahkalla myös kodin ulkopuolella, on aina pientä poikkeusta kun kokkeja löytyy enemmän kuin vain yksi. Nyt siis kuitenkin kotona, omien kokkailujeni äärellä vaikkei viimeisissäkään mitään vikaa ole.
Lyhyehkö, 5:n päivän, visiittini toi mukanaan myös treenitauon ja kaikki liikunta koostui vain ja ainoastaan hyötysellaisesta. Tämä sai minut taas kerran miettimään niitä kaikkia ilmaisia, hauskoja, tehokkaita (ja hieman pokkaakin) kysyviä tapoja, joita kuka tahansa meistä voi toteuttaa oman arjen lomassa. Kuten vaikkapa rappuset, joita kotiovelle kertyi 80. Pieni teko valita rappuset hissin sijaan, tekee hyvää kropalle eikä edes vie aikaa sen enempää. Millaisen treenin sitä saisikaan kun kävisi ihan huvin ja urheilun vuoksi (ja naapureiden kiusaksi) ravaamassa rappuja edestakaisin vaikka kymmenen kertaa.. Hyvään treenin ainakin (jos ei vain välitä kummastelevista naapureista).
Tai vaihtoehtoisesti lyhyemmillä, (ulko)rappusilla, minä hypin raput ylös tasajalkaa ja juoksin alas kilpaa mäkeä laskevan pojan kanssa. Tämä oli molempien mieleen (ja kävi minulle ihan kunnon päälle). rappustreeneissähän oikeasti kaikki on mahdollista ja vain taivas on rajana (talvella tietty turvallisuus huomioiden).
Kävely on aina hyvä ratkaisu ja minua itseäni suorastaan harmittaa joinain kertoina kun lyhyen matkan takia ahtaudun auton ratin taakse. olen vielä kuitenkin senverta kävelijä että ihan hevillä en lähde pikkumatkan takia autoa ajamaan vaan ennemin kävelen – varsinkin jos olen yksin liikenteessä.
Leikkipuistoista olen joskus ennenkin maininnut ja varsinkin kesäaikaan niistä saa oivia jumppapaikkoja. Näin talviaikaan kovassa huudossa on edelleen kiikkulauta, jossa valtavalla painoerolla saa kyllä tehdä itse reisillä melkoisesti työtä. Kuva on jostain ammoisilta ajoilta mutta selvittänee asiansa mitä vempainta tarkoitan. Itse valitsin tällä kertaa pliekyykyt ja voin sanoa että jossain vaiheessa oli pakko sanoa että nyt otetaan pieni tauko.
Vielä viimeisenä lapsivinkkinä totean myös että kotitanssit toimivat myös aina mainiona sykkeenkohottajana. Ja jos kotoa löytyy sylivauva, joka toimii lisäpainona niin aina vain paranee. Meillä taitaa olla kyykyt suosiossa kun näissä kotikoreografioissakin tulee usein syväkyykkyjä ja näin maantasalla asujina myös hyppyjä.. Kohottavat mukavasti sykettä. Tässä vaiheessa joku saataa ajatella että onko kaikesta pakko vääntää treeniä niin ei suinkaan ole. Täällä vain lapset tuntuvat olevan liikkuvaa sorttia ja tämä kaikki on hauskaa myös heistä (jopa silloin kun minusta ei välttämättä siltä tuntuisi). Liikunta voi siis olla lasten leikkiä ja tämän ansiosta saattaa löytyä ihmisiä jotka voivat sanoa etteivät juurikaan harrasta liikuntaa mutta ovat silti hyvässä kunnossa.
moikka! olen kohta kolmekymppinen tällä hetkellä ihanan 2,5 vuotiaan rinsessan kotiäiti. tykkään liikkua ja elää muutenkin terveellisesti ja olen vähän aikaa sitten löytänyt blogisi josta tykkään paljon 🙂 oliskos mahdollista saada tuon tomaattikanan resepti? tykkään laittaa ruokaa ja uudet reseptit ovat aina enemmän kuin tervetulleita. mukavaa talven jatkoa!
Kiva että olet löytänyt tiesi tänne 🙂 Ohje on täältä: http://www.olivialehti.fi/strictly-style/2014/01/parasta-kotiruokaa-uunikana/ (eikä ihan läpäisisi sokerirajoja eli myönnän harkinneenin viikon verran kokeilenko vai ein kunnes päätin että kyllä kokeillaan)
Jälkikäteen mietittynä saman asian voisi tehdä varmaan tomaattikastikkeesta, jonka itse maustaisi.
Moi!
Minä myös ”vannon hyötyliikunnan nimeen”! 😉
Kävelen työmatkoja, kun ei tarvitse kyyditä lapsia hoitoon (4km suunta) ja se onkin itselleni toimivin ja ”kuluttavin” hyötyliikunnan muoto. Nyt on myös huippua, kun vihdoin sen verran lunta, että pääsee pulkalla liikkumaan. Siinä kun vetelee muksuja mukanaan lähikauppaan tms, saa ihan hyvän jumpan, varsinkin jos pistää välillä juoksuksi! 🙂
Aloitin viime syksynä työt hoitovapaan jälkeen ja huomasin tänä syksynä, kuinka jopa juoksu sujuu (en ole ikinä ennen juossut!) ilman suurempia ongelmia = peruskunto on parantunut merkittävästi ja siitä suuri kiitos kuuluu juurikin tälle työmatkakävelylle. Tänään juuri hehkutin miehelle miten kiva oli käydä bodycombatissa (pari kokeilua joskus alla) ja jaksaa hyppiä ja potkia ja nyrkkeillä tunti ihan vaivatta. On niin huippua huomata itsessään ja kropassaan kehitystä! 🙂
Aurinkoisia talvipäiviä!
hyvaaoloaetsimassa.blogspot.fi
Kävely on ihan aliarviostettu liikuntamuoto varsinkin jos sitä pystyy toteuttaaan tuollaisissa pidemissä pätkissä kerrallaan. Siinä tosiaan saattaa kunto kasvaa ihan huomaamatta (näin kävi aikanaan myös minulle) eli jaan tuon onnen ja ilon tuntemuksen kanssasi 🙂