Hae
My Project Is Me

Pettynyt painonpudotukseen

Painonpudotuksessa tärkeintähän on se että paino putoaa, vaikkakin hitaasti, mutta putoaa. Silloin tietää että ainakin jotain tekee oikein. Vaikka olenkin tavattoman tyytyväinen että olen jo kohta kaksi kuukautta jaksanut tehdä töitä paremman olon ja kevyemmän minäni eteen, niin silti mielessäni vaanii pieni pettymys: Painoa on pudonnut vain 3kg.

 

Nihkeä startti

Lähtöpainoni oli kuuluisan 76 kilon verran. Tai tämä on paino, minkä mittasin Inbody-laitteella joulukuun puolivälin jälkeen. Kun painolukeman laittaa 162cm lihaksittomaan kroppaani, voi nopeasti päätellä että painossa on riittävästi rasvaa useammankin kilon pudotukseen. Siispä odotin että alussa painoni suorastaan romahtaisi alaspäin mutta näin ei siis ole käynyt. Epäilen että näin ei myöskään enää tule tapahtumaan, sillä kohta on tosiaan jo kaksi kuukautta edetty aktiivisemmalla otteella ja mitään uutta tai yllättävää ei ole kropallekaan luvassa. Vaikka olen tosiaan tyytyväinen niin silti se hieman harmittaa että monet muut tuntuvat vain jättämällä esimerkiksi karkit pois, saavat  aikaan vähintään saman tuloksen tai jopa paremman lyhyemmässä ajassa.

 

Kilot ja sentit

Haluan muistuttaa sekä itseäni että muita, että kilot eivät suinkaan ole ainoa konkreettinen etenemistä mittaava luku. Vaikka kiloja ei katoaisi, saattaa peilikuvasta katsoa ihan toisennäköinen vartalo kuin aloittaessa. Mutta koska muutosta ei välttämättä huomaa peilissä, suosittelen myös ottamaan raadollisen rehellisiä valokuvia itsestään vaikkapa bikineissä sopivin väliajoin projektin edetessä. Mieli ei välttämättä aina pysy muutoksessa mukana mutta valokuvissa se kaikki konkretisoituu.

Kohti kesäkuntoa

Jos kuitenkin palataan takaisin painoajatteluun niin kesäkuun alkuun on laskujeni mukaan jotakuinkin viisitoista viikkoa (vain 15!!?). Keskimääräisellä puolen kilon viikkopudotusvauhdilla se tarkoittaa hyvässä tapauksessa noin seitsemää pudotettua lisäkiloa. Näinollen painoni voisi ideaalitilanteessa olla kesän alussa kymmenen kiloa keveämpi kuin aloittaessani – 66kg. Ja itseasiassa tämähän ei kuulosta ollenkaan hullummalta. Turha siis olla ollenkaan pettynyt sillä se hidaskin painonpudotusvauhti on kuitenkin parempi kuin ei vauhtia ollenkaan, aivan kuten kirjoitin alussa.

Lisää ajatuksiani saman aiheen ympärillä löytyy tästä tekstistä, missä todella konkreettisesti kerron esimerkkejä siitä miksi paino ei putoa. Lisäksi olen kirjoittanut tekstin siitä, mistä motivaatiota kannattaa etsiä kun paino ei tunnu putoavan. Henkilökohtaisesti voin sanoa että teki ihan hyvä lukea nuo omat aiemmat tekstini vaikka lopputulemana pettymyksen sijaan positiivisin mielin tästä (edelleen) jatkankin. Mukavaa maanantaita ja uuden viikon uutta alkua!

4 kommenttia

  1. CT kirjoitti:

    Tsempit pettymyksen selättämiseen! Tiedän mistä puhut. Itselläni tosiaan vaaka ei ole kuulunut tähän projektiin tällä kertaa, mutta jotenkin tuo keskivartalo ei näytä katoavan toivotulla vauhdilla. Mutta! Iloitsen esimerkiksi siitä, että juoksin sunnuntaina 9,5km/60min ja olo oli euforinen. Jalkojen lihakset alkavat kaivautua esiin, ja vaikka tekemistä on vielä vaikka ja kuinka paljon, osaan silti iloita niistä jo tapahtuneista muutoksista! Muistutan myös siitä, että kroppahan pitää tietääkseni niitä stoppi-viikkoja, jolloin muutosta ei numeerisesti tapahdu. Ja sitten taas hujahtaa alaspäin. Iloa jatkoonkin, hyvä siitä tulee! <3

    • myprojectisme kirjoitti:

      Arvasin että ymmärrät <3 ja hei ei vitsit, ihan huikea lenkkieuforia sinulla – onnittelut siitä!!

  2. Manette kirjoitti:

    Kyllä tämä painonpudotus ja kiinteytyminen tuntuu joskus sellaiselta ikuisuusprojektilta, joka ei ikinä tule valmiiksi. Tuntuu, ettei tuo ylimääräinen mahapinta-ala liiku mihinkään, vaikka olen saanut aikaan isoja muutoksia ruokavalioon ja liikun huomattavasti enemmän kuin ennen. Turhautumiset kestävät nykyään kuitenkin yleensä vain päivän tai pari ja sitten lähden taas uudella energialla; sillä asenteella, että tässä vasta opettelen tuntemaan kroppaani ja miten se reagoi mihinkin, ja se tulee viemään aikaa, mutta on todella mielenkiintoinen ja avartava kokemus. 🙂

    • myprojectisme kirjoitti:

      Heh, ikuisuusprojektiksi olen minä(kin) tätä kutsunut 😀 Mutta pakko sanoa että tuo sinun lähestymistapasi on ihan huippu!! Juuri noinhan sen pitäisikin mennä; oppia kuuntelemaan sitä omaa kehoa; Oppia tuntemaan mikä sille sopii ja mikä ei; Miten se reagoi mihinkin sillä se todella ON mielenkiintoinen tutkimusmatka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *