Tarina tähän saakka: Raskauden kolmas kolmannes
10
Moikka,
Vaikkei tarina ihan ohitse vielä olekaan niin tässä vaiheessa voisin käydä tämän viimeisenkin kolmanneksen lävitse. Kaikenkaikkineenhan raskaus on ollut helppo ja mahdollistanut siten liikkumisen ihan loppumetreille saakka. Viimeinen kolmanneksenihan alkoi laskennallisesti siinä maaliskuun alussa, jolloin vatsani näytti suurinpiirtein tältä.
Suurimmat muutokset treenaamisessa on tapahtunut näiden viimeisten kolmen kuukauden aikana. Siinä missä maaliskuussa sai vielä aherrettua muutaman leuankin, ja kuvittelin palauttavani ne takaisin saliohjelmaan, luulin väärin. Mitä pidemmälle raskaus eteni, sitä tarkemmin tuli kiinnittää huomioita siihen mitä oikeastaan tekeekään. Hassua kyllä, samaan aikaan palautin kyykyt smithissä sekä kevyehkön jalkaprässin saliohjelmaani. Muutos johtui melko pitkälti siitä että koko saliohjelmani koki muutoksen. Tähän saakka olin harjoitellut aktiivisesti jaetulla ohjelmalla kunnes vaihdoin ensimmäistä kerta eläessäni yksijakoiseen harjoitteluun.
Mitä lähemmäksi nykyhetkeä (raskauden loppua) on tultu, sitä tiuhempaan tahtiin tehtävät harjoitteet ovat muuttuneet. Osa liikkeistä on aiheuttanut turhaa painetta ja kipua nivusten alueella (jossei treenin aikana niin viimeistään seuraavana päivänä). Pahemmista liitoskivuista tai supisteluista en ole kuitenkaan kärsinyt mutta kaikki vähänkään epämiellyttävältä tuntuva liikerta, on jäänyt pois sitämukaa kun sellainen on havaittu. Ihan yhtä ”täysillä” en myöskään enää viimeviikkoina ole harjoitellut, vaikka toki jonkinlaista tuntumaa edelleen on haettu. Tässä vaiheessa on myös myönnettävä että kysyy melkoisesti kanttia jatkaa harjoittelua, kun tulokset huononevat kerta kerralta. Paras esimerkki tästä käänteisestä kehityksestä ovat varmaan staattiset vatsat, joita tehdessä voisi luulla etten ole eläessäni vatsalihaksia harjoittanut. Kiltisti siellä polvet maassa nökötetään sen muutaman sekunnin ajan kun pystytään. Tosin nämä sekunnin lankutukset ovat rehellisesti viimeiakoina hieman jääneet koska tuntuu vain niin hölmöltä olla pystymättä johonkin niin yksinkertaiseen.
Mitä ruokavalioon tulee, niin luulisi että alun hormonihuuruissa tapahtunut makeanhimo olisi taaksejäänyttä aikaa. Onneksi näin onkin, ainakin suurimmaksi osaksi vaikka jokin mystinen makeanhimo minua onkin viimeaikoina vaaninut. Saattaa olla että tämä johtuu hormoneista tai sitten ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä että olen ollut viimeaikoina tavanomaista väsyneempi (kyllä, hemoglobiinitasot ovat laskeneet ja nyt käytössä on myös rautalisä). Yhtälailla voin syyttää ihan itseäni, mitäs olen ruokkinut makeanhimoani makealla ja näinollen kasvattanut kierrettä pahemmaksi. Tätä huomioimatta, ruokavalio ei ole vaatinut sen ihmeempiä ajatuksia.
Kaikenkaikkineen, saan tosiaan olla onnellinen siitä että tässäkään vaiheessa (RV 37+5) minulla ei ole ollut varsinaisia haasteita liikkumisen suhteen. Reippaat kävelylenkin onnistuvat ongelmitta siinä missä ennenkin ja saliharjoittelu on pysynyt mukana kuvioissa yhtälailla. Kilojahan minulla on kertynyt ihan normaalisti vaikka ilokseni saankin edelleen kuulla päinvastaisiakin kommentteja. Toisaalta olen tyytyväinen, sillä olenhan hieman yrittänyt pitää kiloja ”kurissa”, eli vastaanottaa vain raskaudesta johtuvat (ei omasta mässäilystä ja liikkumattomuudesta johtuvat) kilot. Ihan täydellinen esimerkki en ehkä kuitenkaan ole ollut, sillä mukaanhan on mahtunut tosiaan myös höllempiä kausia. Toivon kuitenkin että tämän raskauden sivusta seuraaminen on antanut ymmärtää, että itsestään voi ja kannattaakin pitää huolta myös raskauden aikana.
Lisätään tähän loppuun vielä lyhyt kuvakollaasi kuukausittaisista sivuprofiileista raskauden ajalta. Tai nämä kuvat alkavat jo syyskuun alusta, joka on siis raskauden ensimmäinen kuukausi mutta tarkoittaa samalla stä että viimeisimmäksi kuvaksi jää tämän toukokuun alku vaikka raskaus laskennallisesti päättyykin vasta lopussa. Yritän aktiivisesti kuvata vatsaani, jos (ja kun) se tästä vielä kasvaa.
Ensimmäinen kolmannes; syyskuu 2012-marraskuu 2012
Toinen kolmannes; joulukuu 2012- helmikuu 2013
Kolmas kolmannes; maaliskuu 2013-toukokuu 2013
Siinäpä se. Ja en tiedä kiinostaako ketään muuta kuin minua itseäni nähdä ihka ensimmäinen ja viimeinen kuva vierekkäin, mutta tässä ne ovat. Ainakin rusketus on hävinnyt. Kyllä, vatsanseutu tosiaan on kasvanut ja hieman näkyy reisissä ja käsissäkin kilot (ainakin omaan silmään) mutta ei todellakaan mikään ihan paha. Vai?
No et ole kyllä ylimääräistä onnistunut haalimaan, oli makeanhimoa tai ei 🙂 Kannattaa muistaa loppuraskaudessa aina se turvotuksen olemassaolo, se saa vähän kaiken näyttämään pöhömmältä kuin onkaan. Noista vierekkäin olevista viimeisistä kuvista tulee minulle enemmän mieleen turvotus kuin kilot. Ihan mielettömän hyvässä kunnossa olet kyllä ja esimerkkinä muillekin odottajille. Äidin hyvä fyysinen kunto ja terveellinen ruokavalio on vauvankin parhaaksi.
Onnellista loppuodotusta ja turvallista synnytystä, kesävauvat ovat ihania!
Kiitos Pikkis, Luulin muuten että olin ottanut kommenttien automaattisen hyväksynnän käyttöön mutta näköjään en, täytyy siis käydä muokkaamassa asetuksia niin on kommentointi jatkossa vielä helpompaa 🙂
Ja tosiaan, ihanaa on saada vauva kesäksi, joka toivottavasti on lämmin ja aurinkoinen.
Minusta tuon viimeisen kuvan jalat ja persus näyttää paremmalle kuin ekan 😀 eli kyllä treenistä on ollu hyötyä. Hyvältä näyttää noilla viikoilla. Itehän keräsin +30kg molemmista lapsista…
Tsempit loppuviikkoihin,siellä se rutistus jo häämöttää.
Heh, kiitos Emma – ei ole menneet nekään kyykyt hukkaan (saa nähdä miten käy sitten kun salilta on taukoa :D, häviääkö koko peppu?)
Ei kyllä mitään ylimääräistä näy ja edelleen näytät hyvältä 🙂 Jalat ja kädet näyttää samalta, jos ei jopa paremmalle mitä pidemmälle on menty! Mutta mä en muistanut ollenkaan, että sulla vasta noin myöhään alkoi toi vatsa näkyä selkeämmin, muistelin aavistaneeni raskautta muka niin aikaisin jo.
Hämmästelin itseasiassa itse ihan samaa asiaa, siis sitä että noinko myöhäisessä vaiheessa vatsa alkoi näkyä (ja hämmästelen kyllä edelleen). ehkä kuvat ovat vain edustavia 😀
Niin, ja kiitos, treenattuhan tässä on aktiivisesti myös viimeisen 9kk ajan eli hyvä vain jos tulokset jossain näkyvät.
Pitääpä ihan julkisesti kiittää sinua. Täällä rv 35+6 ja mm. tämä blogi on esimerkillään kannustanut itseäkin liikkumaan aktiivisesti raskauden aikana, ja vielä tuntuu energiaa liikkumiseen piisaavan! Liian usein annetaan raskauden olla tekosyy liikkumattomuudelle, mutta niinhän se on, että jos vaan hyvältä tuntuu, niin raskauden aikanahan pitäisi liikkua kahden edestä 🙂
Voi Sarkku, ihana olet! Kiitos niin tuhannesti sinulle 🙂 Jos ja kun pystyy liikkumaan niin hyväksihän se on paitsi äidille niin myös lapselle. Tsemppiä viimeiseen sinulle!
Miksi sinun tissit eivät kasva yhtään?
Ehkä ne räjähtävät käsiin sitten maidon noustessa? Vähemmän ne tosiaan ovat kasvaneet kuin viimeksi, vaikka kasvaneet ovatkin niihin versioihin verraten, jotka edustivat ei-mitään-kuppikokoa