Hae
My Project Is Me

Ei se ole niin vakavaa

Tein aikanani päätöksen, etten ota stressiä blogista ja/tai sen päivittämisestä. Samaan tapaan kuin en ota stressiä siitä jos jonain viikkona en pääsekään liikkumaan ihan niin paljoa kuin olin suunnittellut. Enkä ota myöskään stressiä siitä että en aina syö kuten ehkä optimaalisesti olisi mahdollista. Ei se ole niin vakavaa.

Edellä mainitun kaltaiset, pienet mutta merkittävät, päätökset ovat olleet ehkä elämäni parhaimpia.Se että antaa itselleen luvan tehdä ja toimia siten kuin parhaalta tuntuu, on omalla tavallaan ehkä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukijalka. Toki, jos se mikä tuntuu parhaalta on haitaksi omalle terveydelle niin sitten voi asiaa taas miettiä uudestaan mutta noin lähtökohtaisesti lepo on jokaiselle joskus tärkeää. Levon ei tietenkään tarvitse tarkoittaa kotona makaamista ja täyttä tekemättömyyttä mutta se voi tarkoittaa joskus sitäkin.

vakavaa_2

En ehkä itse voi kuitenkaan kehua olleeni tekemättä mitään – harva vanhempi varmaan voi. Enkä itseasiassa ole edes pitänyt ”lomaa” kirjoittamisesta vaan sille ei yksinkertaisesti ole löytynyt sopivaa aikaa. Olen kirjoittajana jokseenkin impulsiivinen, eli minun täytyy päästä kirjoittamaan siinä hetkessä kun sille on sopiva flow. Harmittaa itseasiassa ihan, etten eräänä yönä noussutkaan sängystä ylös koneen ääreen kun ajatuksenvirta kulki kuin itsestään. Tosin, en mene sanomaan olisiko kahdelta aamuyöllä tuotettu teksti sittenkään ollut niin järkevää, kuin itse tuohon aikaan kuvittelin. Se jäänee ikuiseksi mysteeriksi.

Ja vaikkei tämä teksti varsinaisesti tarjonnut mitään uutta ja ihmeellistä, niin se madalsi omaa kynnystäni palata takaisin blogin ääreen. Jokainen on varmaan huomannut, joko treenatessa tai muussa, että tauon jälkeen paluu on aina kaikista vaikeinta. Sitä alkaa luomaan jotain kummallisia odotuksia itselleen ja kynnys kasvaa entisestään. Joskus on vain hyvä antaa mennä, sen enempää asiaa ajattelematta ja huomata että eihän tämä nyt ollutkaan niin vakavaa tai vaikeaa.

vakavaa_1

3 kommenttia

  1. ulla kirjoitti:

    Juuri näin . Hyvä teksti. Itse olen huomannut, että iän myötä on alkanut antamaan itselle armoa asioissa.
    Nytkin mulla ” pakko ” lepo urheilusta. Jokunen vuosi sitten olisin ollut jo raivon partaalla ja sekopäisenä, kun en pääse lenkille. Nyt tuntuu jopa hyvälle, kun en ole juossut / urheillut viikkoon. Olen saanut tehtyä muita ihania juttuja. Pelannut tytön kanssa enemmän, leiponut ym ym . Ja tiedän, että mulla aina levon jälkeen tuntuu aivan ihanalta palata taas lenkkiaamuihin hissukseen 🙂 !!! Se fiilis kun on kunnossa ja juoksu luistaa.

    Ihania syksyisiä päiviä sinulle 😉 Kohta tulee talvi….

    • jennie kirjoitti:

      Kohta todella tulee talvi.. hyrr! Sanoit jotenkin osuvasti tuon että mitä hyvää tauko on tehnyt; Olet saanut nauttia muista ihanista asioista. Molempia tarvitaan ja kaikkea kohtuudella, eikö se niin mene 🙂 Täällä on ollut itseasiassa aika samanlaista: on pelattu lautapelejä ja vietetty leffailtaa jne. Ihanaa.

      • ulla kirjoitti:

        Just näin ! Lautapelejä täälläkin 🙂 Ne on IN !
        Kuinka ihana näin hämärinä iltoina viettää koti-iltaa 🙂 !!! Looov.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *