Hae
My Project Is Me

Aktiivinen arki

Kuulostaa laiskan selittelyiltä kun sanon etten ole ehtinyt tällä viikolla lainkaan treenaamaan. Yksi tunti päivässä ei ole paljon mutta kiireen keskellä sekin voi joskus olla liikaa. Treenamattomuus ei kuitenkaan tarkoita liikkumattomuutta ja jos mahdollista, olen ollut ehkä tavanomaistakin arkiaktiivisempi. Liikun muutenkin melko paljon kävellen tai pyörällä mutta viimeisen viikon aikana olen tehnyt näitä valintoja arkiaktiivisuuden nimissä vieläkin enemmän.

Tositarina 1: Tarvitsin korkeajalkaista kakkulautasta syntymäpäiville ja mietin että lainaanko naapurilta vai ostanko vihdoin oman. Päädyin ostamaan oman ja lähdin ostosreissulle kävellen. Aikaa kului autoilun sijaan  noin 45 minutttia kauemmin mutta pääsinpäs vähän liikkumaan ja nauttimaan aurinkoisesta säästä.

Tositarina 2: Minulla oli tapaaminen, jonne olisin voinut mennä joko autolla, junalla tai pyörällä. Päädyin polkupyörään kun totesin että junalla matka-aika olisi ollut lähes sama kun huomoidaan siirtymäajat asemalle/asemalta. Auton hylkäsin koska en tiennyt parkkimahdollisuuksista. Ja jälleen, pääsinpäs vähän liikkumaan ja nauttimaan raittiista ulkoilmasta.

Arkiaktiivisia valintoja ei mielestäni arvosteta tarpeeksi mutta jos esimerkiksi päivittäin kerryttää kävelyä puolen tunnin edestä on sillä hyvinvoinnin kannalta varmasti enemmän merkitystä kuin yhdellä kolmen vartin viikottaisella jumppatunnilla. Tietenkään, arkiaktiivisuus ei korvaa tavoitteellista treeniä mutta uskon että terveydellisiä hyötyjä tarkastellessa sillä voisi olla oikeasti merkitystä enemmän kuin varsinaisella, harvemmin tapahtuvalla, treenillä.

Kuuluvatko karkit lastenkutsuille?

Meillä juhlittiin viikonloppuna oikein todenteolla kun kaksi synttärisankaria täyttivät vuosia. Sokerinsyönti, ja erityisesti lasten sokerin syönti, on puhuttanut jo jonkinaikaa. Sanoa täräytän sen nyt ihan ääneen: Meillä oli synttäreillä tarjolla sokeria aikamonessa eri muodossa kun herkkupäydästä sai valita mieleisiään keksejä ja karkkeja. Jos joku nyt tämän tunnustuksen vuoksi lensi tuolilta pyllylleen niin pahoitteluni siitä. En kuitenkaan usko että kovin moni koki paljastusta millään lailla shokeeraavana vaan ihan tavallisena tapana viettää erityistä juhlaa.

On hyvä että lasten sokerinkäyttö puhuttaa ja mietityttää – sitähän saa lähes huomaamatta aikamoisia annoksia ihan tavallisen arjen keskellä. Keskivertoketsuppi sisältää helposti lähes 20% sokeria ja murot vielä tätäkin enemmän – molemmat ruokatuotteita, joista moni lapsi varmasti tykkää ja joita monessa perheessä saatetaan käyttää. Jos päälle juodaan vielä mehuja, syödään valmiiksi maustettuja jogurtteja niin ihan tavallisessa arjessa syöty sokerimäärä voi nousta lähes huomaamatta melkoisiin lukemiin vaikka ”ei edes syödä sokeria arjessa”.

Kuten omienkin ruokavalintojen suhteen, myös lasten suhteen olen sitä mieltä että kohtuus kaikessa kantaa pitkälle. Omien havaintojeni mukaan Suomessa perusterveellinen arki on monella hyvin hallussa kun verrataan esimerkiksi siihen mitä olen todennut lukuisilla Skotlannin reissuillani. Ja kun arki ja juhla osataan erottaa toisistaan on ihan ok nauttia omista lemppariherkuistaan juhlan hetkellä.

Meillä lastenkutsujen juhlapöydässä vuorottelivat sulassa sovussa niin perinteiset sokeriherkut kuin hieman arkisemmat, hedelmäiset herkut. Molemmille on aina ollut menekkiä mutta kyllä jos jotain on jäänyt yli niin ne ovat olleet ne hedelmät ja marjat. Eikä kyse ole varmastikaan siitä etteivät lapset niistä pitäisi vaan siitä että niitä saa  useammin kuin tarjolla olleita karkkeja. Ja tosiaan niin kauan kuin se on näin, että perinteisiä sokeriherkkuja on harvemmin tarjolla kuin hedelmiä ja marjoja, on mielestäni ihan ok nauttia niitä tärkeän juhlan kunniaksi jos mieli niin tekee.