Salilla vai ilman?
Viime päivinä, tai oikeastaan jopa viikkoina, olen miettinyt melko lailla vain yhtä asiaa: Mitä tekisin salijäsenyyteni kanssa. Alkujaan kun joskus salijäsenyyden hankin, oli treenimuoto minulle uusi ja olosuhteiden pakosta valittu liikuntavaihtoehto. Tarvitsin jotain, jossa voisin käydä käytännössä silloin kun se minulle parhaiten sopii ja mielellään aikaisin aamusta, ennen työpäivää. Melko pian huomasin kuitenkin että saleiluhan on aika mukavaa ja salikortti on ollut taskussa jo nelisen vuotta.
Neljään vuoteen mahtuu toki ajanjaksoja, jolloin treenit eivät ole niinkään maistuneet ja silloin on tehty jotain muuta. Neljään vuoteen on mahtunut myös pidempi salitauko keskimmäisen lapsen syntymän aikoihin, jolloin hyllytin korttini noin puoleksi vuodeksi. Päätös oli tuolloin helppo ja selkeä mutta kolmannen lapsen myötä en ole ollenkaan niin varma mitä tekisin. Olin alkujaan sopinut itseni kanssa että katson asiaa maaliskuun ajan; Jos treeni-into pysyy yllä ja salilla tulee käytyä niin pidän jäsenyyteni aktiivisena. Olen kyllä käynyt salilla mutten suinkaan niin paljon kuin olin ajatellut… Kun aloin laskea kertakäynnin hintaa, kauhistuin. Vielä pääsiäisenä olin varma etten stoppaa jäsenyyttäni sillä salilla käynti tarjoaa pelkän treenin lisäksi paljon muutakin (omaa aikaa kodin ulkopuolella).
Treenini ei kuitenkaan ole tällä hetkellä millään tavalla kehityshakuista enkä siis sinänsä tarvitsisi liikkumiseen kuntosalia. Takataskusta löytyy itseasiassa lukuisia sellaisia treenejä, jotka voi tehdä vaikka ulkona eikä kotoakaan löytyvä välinearsenaali ole ihan pieni, jos sellaista alkaa kaipaamaan. Suurin pelkoni onkin oikeastaan siinä tuleeko kotona/ulkona oikeasti treenattua vai jääkö se vain aikomukseksi. Salille kun astuu sisään niin itseeni iskee ainakin välittömästi melkoinen beastmode ja hyvä treeni on taattu, vaikkei alkuun ollut ihan varma fiiliksestä. Ulkona (tai kotona) tehdessä en ole tästä aina niin vakuuttunut..