Hae
My Project Is Me

Neljäs lauantai ilman karkkia

Tänään tulee olemaan neljäs lauantai ilman karkkia. En ole varsinaisesti karkkilakossa, tai missään muussakaan herkkulakossa, mutta olen kyllä tietoisesti jättänyt ne syömättä.

Neljäs lauantai ilman karkkia

Kerroinkin aikaisemmin täällä blogisssa että meillä on pieni, koko perhettä koskeva haaste vähentää herkuttelua. Ja tällä tarkoitan nimenomaan erilaisten turhien sokeriherkkujen sekä siinä sivussa toki myös muiden runsasenergisten vaihtoehtojen, kuten vaikka sipsit, vähentämistä ruokavaliosta. Vaikka perheessämme toteutetaan yhden herkkupäivän taktiikkaa niin siinä ei ole ihan aina onnistuttu. Jos herkkuja on jäänyt lauantailta yli, on helposti sovittu että ne syödään loppuun sunnuntaina. Jos naapuri on taas kerran kokeillut uutta leivonnaista ja pyytää makutuomariksi, on helposti tullut suostuttua. Ja kyllä, myönnän että joskus jos makeanhimo on käynyt ihan ylitsepääsemättömän tuntuiseksi, on herkkukaapin kätköistä saattanut alkaa kadota niitä varastoon ostettuja karkkeja.

Pahinta kaikessa on kuitenkin ollut mielestäni se, kuinka myös lapset ovat olleet päivittäisen herkkuannoksensa perään. Joulukuussa meillä oli lapsilla suklaakalenterit, jotka avattiin usein heti aamusta. Kun iltapäivästä päästiin kotiin, kuului melkein päivittäin sama toive saada jotain herkkua. Vaikka kuinka yritin kertoa että kannattaa säästää se suklaakalenterinpala siihen iltapäivään niin ei se onnistunut sitten millään. Ja myönnän että itsenikin teki ihan liian usein mieli jotain hyvää. No sitten tuli tietenkin joulu ja herkkujen yltäkylläisyys – ihan meille kaikille.

Tässä välissä haluan vielä korostaa, että minusta (sokeri)herkuttelussa ei sinänsä ole mitään vikaa. On ok nauttia niistä silloin tällöin mutta jos tuntuu että niitä ei voi vastustaa ja joka päivä joutuu ikään kuin taistelemaan mielihaluja vastaan, on jotain hyvä tehdä. Ja juuri tästä syystä me teimme perheenä, ihan lapset mukaan lukien, päätöksen pidättäytyä kotona herkuttelusta koko tammikuun ajan.

 

Irtiotto on sujunut helposti

Olen ollut hämmästynyt siitä, miten helppoa tämä on ollut. Rehellisesti, käsi sydämellä voin sanoa että mieleni ei oikeastaan ole tehnyt mitään ylimääräistä makeaa kuin oikeastaan vain silloin kun olen ollut nälkäinen.  Ja tuolloinkin olen tiennyt että mieliteot, mitkä oikeastaan ovat olleet vain ajatuksia ei suoranaisia himotuksia, ovat olleet siitä nälästä johtuvia. Ja siihen on auttanut syödä itsensä kylläiseksi ihan tavallisella ruoalla.

Erityisen ylpeä olen meidän lapsista, joilla jokapäiväinen herkkujen mankuminen on päättynyt. Kukaan ei enää kolua kaappeja läpi etsien jotain hyvää. Myös tavallinen ruoka on maistunut paremmin ja sanonpa vaan että en muista että koskaan banaaniletut olisivat saaneet niin paljon kehuja osakseen kuin viime viikonloppuna niillä herkutellessamme.

Lue myös lisää kokemuksiani ja  vinkkejäni makeanhimon selättämiseksi

Kaikkea kohtuudella – myös herkkuja

Kuten kuitenkin alussa mainitsin, en ole ollut mitenkään erityisesti lakossa tai totaalikieltäytynyt ja sellaisissa tilanteissa, missä herkuttelulle on ollut paikkansa, on se sallittu. Itselläni on osunut yksi tällainen tilaisuus kohdalle ja onnistuin herkuttelemaan kohtuudella; Yksi pieni pala riitti. Ja myös lapsilla on ollut mahdollisuus pieniin herkkuhetkiin, kun koulukaverilla tai päiväkodissa on sattunut juhlat kohdalle. Samalla on kuitenkin tehty niitä valintoja että en ole ottanut osaa naapurin leivosluomusten maisteluun tai turvautunut nälissäni suklaapatukkaan. Eikä kotiin, tai muuallekaan ole ostettu tai leivottu herkun herkkua.

Vaikka nyt juuri tuntuu siltä että voisin jatkaa tällä linjalla ja elää ilman karkkia ikuisesti, en usko että se oikeasti onnistuisi. Enkä edes tiedä haluaisinko sen onnistuvan. Olen oppinut pois erilaisten kieltojen ja ehdottomuuksien maailmasta ja haluan tarjota itselleni ja muille mahdollisuuden myös (sokeri)herkutteluun niin halutessani. Jatkossa meillä ei tule olemaan herkkukaappia, minkä luokse voi heikkoina hetkinä helposti sortua. Jos, ja todennäköisesti kun, viikoittaiseen herkkupäivään palaamme, ostetaan päivän herkut vasta sinä päivänä kun ne on tarkoitus syödä. Mielestäni tasapainoisessa ruokavaliossa on tilaa myös herkuttelulle ja kohtuudella nautittuna, silloin kun niin on itse päättänyt, se on todellakin ok.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.