Hae
My Project Is Me

Ahneella on sellanen loppu

Moi,

Ihan ensimmäisenä tosiasiat  – 59kg.  Ihan omaa ahneutta, hölmöyttä ja vielä kerran ahneutta tässä ollaan. Kuten jo viikonlopun aikana hieman asiaa väläyttelin niin ei tämä viikko sujunut herkuitta.

Maanantai = Hyvä päivä

Tiistai = Hyvä päivä

Keskiviiikko = Alkoi tehdä jo jotain mieli mutta maltoin itseni

Torstai = Itsehillintä petti ja söin yhden korvapuustin ja kuivakakkua (miksihän leipomaan yleensä aloin)

Perjantai = suunnittellusti ystävien kanssa syömässä (kakut ja pullat olivat jo onneksi pakkasessa)

Lauantai = Kaikki hyvin kunnes illalla lähdimme erään tuttavapariskunnan luo käymään

Sunnuntai = Ja taas oli kyläilyä, tosin tällä kertaa sukulaisten luona

Ja minä olin ahne ja maistelin vähän kaikkea mitä oli tarjolla. Ja tässä siis tulos – ihan ansaitusti.

IMG_0773

Vaikkei sillä sinänsä onnistumisen kannalta merkitystä olekaan niin liikuin kiitettävällä tasolla. Tämä vain jälleen kerran muistuttaa siitä että oikeasti se ruokavalion merkitys on aivan suunnattoman suuri. Totean saman asian kerta toisensa jälkeen mutta milloinhan se ajatus oikeasti iskostuisi minun paksuun kallooni? Tietoa minulta, kuten varmaan monelta muultakaan, ei puutu mutta tiedon saattaminen teoriaksi ontuu pahemman kerran.

Niinpä, minä aloitan jälleen alusta. Aloitan alusta luomalla itselleni uudet konkreettiset tavoitteet niin lyhyelle kuin pitkällekin aikavälille. Luon itselleni ihan todellisen toimintausunnittelman niille hetkille, jolloin sitä tarvitaan kaikkein eniten. Vaikka mieleni tekisi, unohdan kaiken turhan kikkailun ja hienouden (kuten vaikkapa ne haihattelut aamuaerobisesta tyhjällä vatsalla) kunnes perusasiat ovat kunnossa. Kun homma käy mukamasti liian helpoksi ja kaipaan lisähaasteita niin katsotaan sitten uudestaan. Siihen saakka edetään yksinkertaisin ja pienin, mutta varmoin, askelin. Olen asiani sanonut, nyt vain suunnittelemaan vielä tämän yhden, viimeisen kerran!

Snapshot_20131025_44

 

 

17 kommenttia

  1. Asta kirjoitti:

    Vaikka vaaka näyttää painonnousua, niin eikös siinä kumminkin ole turvotuksia jonkun verran. Häviävät varmasti parissa päivässä.

    • jennie kirjoitti:

      On siinä varmasti sitäkin (tai ainakn tovottavasti) mutta pitkässä juoksussa vaikka turvottelua tulisikin niin ei se voi joka viikko olla enemmän kuin edellisviikolla varsinkin kun tiedän varsin hyvin mistä nämä turvottelut ovat peräisin.

  2. Ninni kirjoitti:

    Minä uskon, että vaikka sinulla kuinka paino junnaa, niin varmasti kropassa tapahtuu muutosta koko ajan 🙂 treenaaminenki sitoo nestettä! Itse huomasin muutaman viikon totaalitauon jälkeen, että painoa oli tippunut ja olemuskin oli lötsähtäneempi (onko tuo edes sana? :D), mutta nii.. Ja maanantai on ehkä huono päivä käydä vakaalla, jos herkuttelut loppuviikolle sijoittuu, ite huomaa että torstai tai perjantaiaamuna/päivänä paino on normaalimmillaan, ennen viikonlopun hölläilyjä 😀

    • jennie kirjoitti:

      selityksen makua 😀 Ei mutta onhan se ihan totta, höttörhiilarit, suola ja liikunta sitovat toki nestettä mutta kyllä siellä ruokavaliossa on sili sitä parantamisen varaa.

  3. maarit kirjoitti:

    Painan melkein saman verran kuin sinä – ja käyn salilla ja jumppailen(+lenkkeilen), mutta syön kuitenkin tosi vähän, sillä tavoitteena olisi pudottaa pari kiloa rasvaa. Ne eivät vaan tipu 🙁 paino vaan nousi nousemistaan keväällä. taustalla voi toki olla sairauteni(diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta)

    tsemppiä sinulle ! hyvää loppusyksyä

    • jennie kirjoitti:

      Voi että, on inhottavaa kun taustalta löytyy terveydellisiä tekijöitä jotka vain yksinkertaisesti hidastavat painonpudotushaasteita 🙁

      vaikka itseksin kiukuttelen täällä typerille vaakalukemilleni niin uskon kuitenkin silti että hyvät valinnat (liikunta ja sopiva ruokavalio) tuottavat tulosta ja kannattavat vaikka se ei ulkoisesti näkyisikään missään. Tsemppiä siis sinullekin 🙂

  4. bell kirjoitti:

    Mitä jos ottaisit herkkupäivän käyttöön, milloin saisit syödä kaikkia herkkuja ilman syyllisyyttä ja kamppailuja? Itse kun laihdutin 10kg (normi painon sisällä) pidin herkkumättöpäivän 1-1,5 viikon välein. Enkä nyt puhu mistään pienestä herkuttelusta vaan suorastaan sikailusta 😀 mutta kyllä jaksoi olla kiltisti koskematta herkkuihin koko seuraavan viikon ajan! Ja aina kun teki herkkuja mieli niin ajatteli, että joo tota syön sit herkkupäivänä! Paino tippui mulla kuitenkin tasaisesti kokoajan 🙂
    Mulla ei oikein toiminu sellanen pieni herkuttelu, koska se jäi aina jotenkin päälle, eikä herkkuhimoa taltutettu! kerralla kunnolla oli parempi 😀 mutta en nyt tiedä kuinka fiksua tällänen on, mutta mulla toimi!

    • JnH kirjoitti:

      Minä kun olen normaalipainon sisällä laihduttanut, vähän samanlaisissa mitoissa kuin Jennie, niin mättöpäivä 1-2 viikon välein tuntuu pilaavan kaikki laihdutustulokset. Jos annan itselleni luvan herkutella, niin vedän sitten ruokaa ja herkkuja yhtenä päivänä oikeasti 1-2 viikon miinusten edestä…
      Siksi joudun pitämään tiukkaa linjaa, enintään +500 kaloria kulutuksen yli silloin tällöin. Muina päivinä maltilliset miinukset (200-500). Tällä tavalla onnistun joten kuten laihtumaan, tosin äärimmäisen hidasta tuntuu olevan.

      • jennie kirjoitti:

        Kiitos molemmille vinkeistä. Jonkinasteinen herkkupäivä on varmasti otettava käyttöön. Tällainen minulla oli viimeksikin ja vaikka nyt tuntuukin että tämä kerta on sata ja yksi kertaa haastavampi kuin viimeksi niin kyllä loppupeleissä on ihan samanlaisesta projektista kyse. Olen vain ehkä ollut turhan höllämielinen ja salliva ilman järkirajoituksia.

  5. Nimetön kirjoitti:

    voisitko alkaa laittaa näihin painopäivityksiin aiemman painosi?:) lukijoille voi olla nimittäin vaikea hahmottaa tilanne luvusta 59, koska en usko että hirveen moni muistaa painoasi ulkoa. en ainakaan minä, vaikka blogiasi olen jo pitemmän aikaa seuraillut. aiempi paino antaisi vähän vertailupohjaa:)

    • jennie kirjoitti:

      Yritän muistaa 🙂 itseasiassa yleensä olen (ainakin omasta mielestäni) laittanut mutta tällä kertaa ihan tietoisesti en koska viimeviikon luku oli hieman epäselvä. Lisäksi päätin että tämä on ns. uuden (ja viimeisen!) aloituksen lähtöpaino ilman tarkempia selittelyjä tai vertailuja.

      Mutta ymmärrän kyllä että lukijan puolelta edellisen viikon lukema olisi ollut hyvä saada näkyviin. (joko 58,6 tai 59,2 – päädyin kuitenkin tuolloin käyttämään lukua 58,6 ns. virallisena..)

  6. Aliisa kirjoitti:

    I feel you! Itselläkin painonpudotusprojekti päällä, 10 kiloa jo onnistuneesti sulateltu tämän vuoden aikana, mutta tuplasti parempaankiin tulokseen olisin pystynyt terveellisesti jos vain osaisin aina niinä heikkoina hetkinä kuunnella kehoani. Tietoa ei täältäkään puolelta puutu mutta sen muuttaminen käytännöksi on välillä vaan niin hankalaa 🙁 harmittaa kun arkena ahkeroin ja saan hienoa tulosta salilla aikaiseksi ja sitten viikonloppuna paketti pettää niin pahasti 🙁

    Ehkä minunkin pitäisi edetä pienillä askelilla ja yksi viikonloppu kerrallaan! 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos sympatiasta. Ja sama se on itsellänikin että nimenomaan se roti niinä hölläilypäivinä tuntuu puuttuvan kokonaan. ja ehkä samalla se määritelmä siitä milloin saa höllläillä ja mitenkä paljon.

  7. Ansku kirjoitti:

    Tiedän tunteen. Tsemppiä sulle! Yritä kuitenkin ajatella, että repsahduksista huolimatta tilanne voisi olla pahempikin. Kyllä se muutamankin päivän skarppaaminen viikossa auttaa. Paino tippuu sitten vaan hitaammin. Ja ehkä se pitää vaan hyväksyä, että herkuttelupäivät kuuluvat asiaan, että ne vaan ovat elämää? Anna itsellesi etukäteen lupa herkutella kylässä, mutta ota tarjoiluja lautaselle tietoisesti ja maltillisesti.

    • jennie kirjoitti:

      Juurikin näin JA kokonaisuutta ajatellen aion jatkossa saada enemmän onnistuneita päivä kuin onnistumattomia – olkootkin vaikka sitten vain 4/7 hyvää päivää mutta sekin on jo yli 50% koko viikosta.

  8. Foodie kirjoitti:

    Ja taas täällä ollaan ihan samassa tilanteessa kuin siellä 🙂

    Minulla on käytössä ”karkkipäivä”, jolloin hyvällä omatunnolla nautin kohtuullisen määrän herkkua, esim. yhden suklaapatukan. Edellä ehdotettu mättöpäivä ei toimi minulla ollenkaan, koska pystyn vetämään käsittämättömän määrän herkkuja napaani pilaten vähintään viikon tervelliset syömiset hetkessä. Lisäksi kauheasta ahtaamisesta tulee ihan kamala olo. Samoin olen huomannut, että runsas sokerin käyttö aiheuttaa ensinnäkin kamalan ähkyn ja väsymyksen pian syömisen jälkeen ja lisäksi tekee aivan selkeästi krapulan seuraavalle päivälle.

    Sekin ahdistaa, että yksi ravintola-ateria tai muutama pulla pilaa koko viikon kehityksen. Oikeastaan olen alkanut kamppailla kahden ajatuksen välillä: elämästä pitäisi pystyä nauttimaan ja se uunituore pulla syömään, kun siltä tuntuu. Mutta toisaalta, en haluaisi olla muodottoman lihava ja huonokuntoinen, mikä varmasti olisin, jos antaisin periksi kaikille elämästä nauttimishaluilleni. Näiden kahden näkökulman välille on vaikeaa löytää tasapainoa, koska minullakin painoa kertyy tosi äkkiä pienestäkin herkuttelusta. Ja iän myötä näiden ”turvotuskilojenkin” pudottaminen on muuttunut erittäin haastavaksi. Sen olen itselleni selvittänyt, että en halua elää kuten fitness-kilpailijat, jotka järsivät jäätynyttä kanaa ja rahkaa, eivätkä koskaan salli itselleen mitään. Näin ollen en myöskään voi saavuttaa fitness-kilpailijan kehoa. Haluan nauttia juhlista, ravintoloista ja herkuistakin, mutta niin kohtuudella, että pysyn hoikkana. Helppoa?

    Summa summarum, mitähän mahdoin tällä koko kirjoituksella haluta sanoa 😀 Ehkäpä sitä, että painonhallinta on hemmetin rankkaa grammapeliä, tsemppiä ja koettakaamme jaksaa!

    • jennie kirjoitti:

      Miten voinkaan samistua tekstiisi niin täysin. täydellä sydämellä, järjellä ja yhtälailla myös sillä järjettömyydellä 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *