Hae
My Project Is Me

Dieettikuulumisia

Vaikka tämä laihdustusblogiksi mielletäänkin niin en ole paljon omasta dieetistä, tai sen etenemisestä kirjoittanut. Kun heinäkuussa laihdustuspäätöksestäni kirjoitin, nimesin projektni leikkisästi Puolen vuoden superdieetiksi. Tavoitteena oli vuoden loppuun mennessä pudottaa kymmenisen kiloa painoa.

dieettikuulumisia_2

Muutosta ON tapahtunut, sitä ei käy kieltäminen. Mutta tässä vaiheessa lienee kuitenkin pieni paljastuksen paikka: En tule saavuttamaan tavoitteitani. En ainakaan niillä mittareilla, jotka määritellään kiloissa. En voi väittää etten olisi pettynyt mutta olen myös tietoisesti koko ajan pitänyt mielessä, että kilot ovat vain yksi mittari muiden joukossa.

Olenko antanut kuluneiden kuukausien aikana kaikkeni tälle tavoitteelleni? Ehkä olen, ehkä en. Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Ehkä olisin, ehkä en. Ja onko sillä oikeastaan merkitystä? Eikö merkitystä ole enemmän sillä, mitä aion tehdä jatkossa? Ja jos “puolen vuoden superdieetti” venyykin alkuperäistä suunnitelmaa pidemmäksi niin onko silläkään merkitystä? Loppujen lopuksi kait tämänkaltaiset elämäntapamuutos-projektit on tarkoitettu loppuelämäksi ja ei niillä silloin ole olemassa deadlineja.

Tämä ensimmäinen osio puolen vuoden superdieetistä tulee päättymään joulukuussa suoritettaviin kehonkoostumusmittauksiin. Silloin nähdään mitä ihan oikeasti on tapahtunut eikä tarvitse vain tyytyä arvuuttelemaan. Ainakin kuvassa näkyvä pinkki treenipaita istuu hieman eri tavalla tässä eilen otetussa kuvassa kuin kesällä – oli niitää kiloja sitten tippunut tavoitteenmukaisesti tai ei.

dieettimuutos

15 kommenttia

  1. Karo kirjoitti:

    Vau mikä muutos! Kuvan perusteella voisi hyvin uskoa että kymppi on lähtenyt 🙂

  2. miltsu kirjoitti:

    upea muutos, hyvältä näyttää 🙂 ja muistathan että puntari ei kerro aina koko totuutta eli älä masennu vaikka vaaka näyttäisi enemmän kun olet toivonut,usein ulkonäkö on silti muuttunut!

  3. Nimetön kirjoitti:

    Tosi hieno muutos ☺️

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos niin paljon – ihan liian usein sitä miettii liiaksi sitä mitä ei ole saavuttanut ja mitä pitäisi vielä tehdä vaikka ihan hyvin voi keksittyä jo tapahtuneeseen.

  4. Anniina kirjoitti:

    Vau!!

  5. Sanna kirjoitti:

    No wau! 😊 ehkä hyvä esimerkki siitä että ei ne kilot vaan se oma fiilis ja tekeminen. Tsemppiä. Otan mallia!😉

  6. ulla kirjoitti:

    Siis Wow mikä muutos 🙂 Ja hitaasti hyvä tulee. Mä täällä vieläkin pähkäilen mun salitreeni aloitusta. On jokun kynnys lähteä :/ Ja ollut sellasta elämän muutosta ilmassa tässä parin kuukauden ajan, että pää pyörällä välillä. Mutta kunhan elämä tästä taas alkaa rullaa,, niin josko sitten toteutan sen.
    Juoksuakaan kun ei ole pystynyt kohta kuukauteen harrastamaan. Sekin tässä vielä ärsyy kaiken muun lisäksi.

    Mutta sulla näkyy tuo työntulos aivan mahtavan hyvin !!

    • jennie kirjoitti:

      Voi kiitos paljon Ulla, vaikka välillä tuntuukin ettei mitään tapahdu niin kyllä sitä sitten kuitenkin kokoajan tapahtuu. Onneksi on ollut sitkeyttä jatkaa 🙂

      Ja sitä samaa sitkeyttä tarvitaan myös uuden harrastuksen aloittamiseen, tai paluuseen pitkän tauon jälkeen. Ymmärrän paremmin kuin hyvin että jos tuntuu että kynnys salillelähtemiseen on korkea. Uusi paikka ja uudet jutut tekee helposti sellaisen epämääräisen olon. Mutta kyllä se siitä. Ja jos taustalla on muita vaikuttavia tekijöitä, niin kannattaako yilmääräistä stressiä ottaa vielä treeneistä – en usko. Miksi et muuten ole päässyt juoksemaan? Ei tietenkään tarvitse vastata jos tungettelen kysymykselläni liikaa 🙂

      • ulla kirjoitti:

        Saapi kysyä :). Sattui pieni äksidetti, kropassa vielä pientä kremppaa. Ei kärsi juosta vielä. Pitkiä kävelyitä olen harrastellut 🙂 . Sekin on kyllä mukavaa, kun on nyt tottunut.
        Ja kotosalla jumppailua.. Pää hajoisi täysin , jos ei mitään pystyisi tekemään.
        Tuli muuten puheeksi sun blogi siskoni kanssa. no maailma on taas pieni. Hän ” tiesi ” sinut, kun tuntee yhden sinun läheisesi :D:D Arvaatko kenet ? 😀

        • jennie kirjoitti:

          Sehän se on vaikeaa kun on tottunut liikkumaan ja sitten tulee ikäänkuin itsestä riippumaytomista syistä stoppi. Onneksi sentään olet päässyt kävelemään ja treenaamaan kotosalla, vaikka ei se koskaan omaa rakasta lajia korvaakkaan.

          Maailma on usein yllättävän pieni muttei kuitenkaan niin pieni että heti tietäisin kenestä puhutaan 😀 Jousun siis ihan tosissani arvaamaan ja koska suurin osa tuntuu tuntevan avopuolisoni niin vastaan että hän. Arvasinko edes oikein? Jos en, niin kerro ihmeessä kuka koska en kestä moista jännitystä – tällainen kärsimätön luonne kun olen 😀 😀

          • ulla kirjoitti:

            puolisosi. Uskon ainakin niin.. Ellei hän ole ihan erehtynyt. Ovat vissiin samassa työpaikassa 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *