Hae
My Project Is Me

Vaa’an vankina

Moi,

Tärkeimmät asiat ensin – minun viikkopudotukseni on 2,9kiloa!! Siis WHAAAAAATTT?? Kyllä, 2,9kiloa – Tältä suurimman pudottajan kisaajista varmaan tuntuu silloin kun he astuvat vaa’alle ja meinaavat olla uskomatta tulostaan. Päivän luku on siis 57,7kg.

IMG_3474

IMG_1234

Miten ihmeessä tähän pääyttiin. Ihan ensimmäisenä täytyy muistaa että PALJON tuosta painosta on turvotusnestettä, jota siis viimeviikkoiselle maanantaille oli kertynyt kun vaakalukema oli vastaavasti +1,9kiloa edelliseen verraten. Tuolloin, maani myyneenä lohduttauduin ruoalla (ja Luoja yksin tietää miksi ihmeessä!). Maanantaina ja tiistaina söin, söin ja söin – söin sokeria ja söin valkoista jauhoa sen ihan jokaisessa mahdollisessa muodossa, kuten vaikkapa thaimaalaisessa buffetissa. Ja koska jokainen lukija varmaan tietää etten ihan pieniruokainen ole niin minähän todellakin SÖIN 😀 Keskiviikosta alkaen ryhdistäydyin ja otin tehtäväkseni noudattaa Jutta Gustafsbergin ohjeita mitä laihdutukseen tulee. Superdieetti alkoi tästä vaikka hieman soveltaen olenkin mennyt ja syönyt vähän enemmän kuin mitä ohjeistukseen tulee.

IMG_1257

IMG_1231 IMG_1248 IMG_1249

Maltoinko olla liikkumatta? En ihan kokonaan sillä käveltyä kyllä tuli mutta muutoin jumpat sunmuut virittelyt loistivat poissaolollaan. Minähän päätin ottaa rennommin liikunnan kanssa ja tyydyinkin vain enemmän suunnittelemaan että jos ja kun. Nyt juuri etenen kuitenkin niin pienin askelin etten edes aio ottaa stressiä liikkumisista. Liikun jos pystyn ja jos en niin en. Se että alanko kuitenkin kaivata sitä emahdollisuutta nemmän hiljalleen, on sitten asia erikseen.. Minunhan piti aloittaa tällä viikolla uudet treenit Jillianin kanssa, 6 week 6pack-dvd:llä mutta luulen että jätän sen odottamaan jotain parempia aikoja. Sensijaan, minulla on muutamakin mielenkiintoinen ohje kehon omalla vastuksilla tehtävistä treeneistä. Treenikerroiksi pitäisi riittää 2-3/viikko ja jopa minun pitäisi saada tällainen mahdollistettua vaikka en enää yöunista tinkisikään ja iltapäivisin se ainoa pieni hetki itselle kuluisikin täällä blogin parissa. Näistä kuitenkin mitätoennäköisimmin myöhemmin lisää.

Nyt kun on hehkutettu ja oltu onnellisia tämän viikon tuloksista niin hengitetään syvään ja todetaan että ensi viikolla lukema ei luonnollisestikaan ole kolmea kiloa pienempi. Tuskin edes kiloa, tai puoltakaan kiloa. Vaakahan on vain yksi mittari muiden joukossa ja minä aion nyt vain hyväksyä tämän ja lakata olemasta vaa’an vanki. Sitäpaitsi edelliset kaksi viikoa todistavat aika mehevästi sen miten paljon joku yksittäinen pikkujuttu niihin lukemiin vaikuttaa.. Minä aion nyt jatkaa ruokavaliokokeiluani Superdieetin kanssa, sillä sehän ei käytännössä paljoakaan arkiruokailustani poikkea. Nyt vain joku muu on puolestani määritellyt määrät, joiden mukaan syödä. Ja mitä liikuntaan tulee niin se jää nähtäväksi.  Hieman nimittäin kaipaisin jo jotain muuta pelkän kävelyn sijaan… Vielä kuitenkin viimeinen hehkutus ja tunnelmat tältä aamulta:

IMG_1236

olo oli kuin lapsella jouluaattoaamuna, vähän jänskättää…


IMG_1237

whaaaaaaaat??!!


IMG_1244

JesJesJEEEEES!!

 

31 kommenttia

  1. Sonja / Move2Flow kirjoitti:

    Mahtia! Kunnon Biggest Loser -pudotus ja Jillian mainittu samassa postauksessa! You rock!

    Ei sillä, mullakin oli vähän sama ilme kun olin tän dieetin ekan viikonlopun kokonaan herkuttelematta ja tiukassa pysynyt jo lähes standardi aamupaino oli heti tippunu 1,5 kiloa. 😀

    • jennie kirjoitti:

      eli tiedät tunteen paremmin kuin hyvin 😉 Niin, sinullakin alkoi nyt useamman kuukauden projekti – ja melkoisella aloituksella alkoikin! JES!

  2. A kirjoitti:

    Koska tuo paino heittelee noin paljon lyhyen ajan sisällä (mikä on normaalia, kun nesteet ja turvotus vaihtelee sen mukaan mitä syö), eikös olisi parempi että kävisit vaa’alla vähän harvemmin? Sulla on tosi kiva blogi, mutta tuntuu että ihan liian usein on sellasia päivityksiä että paino muuttunut +/- 200 g viikossa 🙁 Nimimerkillä vaa’alla ramppaamisesta luopunut, kun itse joskus punnitsin itseni ihan liian usein ja nyt en juuri koskaan, niin kerran viikossa tai jopa kahdessa viikossa kuulostaa ihan absurdin paljolta.

    • jennie kirjoitti:

      Heh, tämä päivitys tulee melko usein eli vakioidusti aina maanantaisin 😀 Sinun lisäksesi muutama muu on sanonut samaa että josko vaikka unohtaisin vaa’an hetkeksi. Minulla oli tuossa tekstissä pitkät pohdiskelut siitäkin mahdollisuudesta mutta otin ne sitten kokonaan pois.. nyt kun ”pudotus” oli näin huima niin en millään malta ainakaan ensi maanantaina olla pois vaa’alta niin ehkei nyt sitten ole se oikea sauma sillekään kokeilulle. Kunhan tämä projekti ottaa vähän tuulta siipiensä alle niin siirryn varmasti takaisin mittailuihin kerran kuukaudessa mutta siihen saakka saattaa olla että edetään näin.

  3. Annina kirjoitti:

    Jes! Olen tosi iloinen sun puolesta! Tämä onnistumisen kokemus tuli varmaan oikeaan saumaan 🙂

  4. J kirjoitti:

    Onneksi olkoon, tiedän ton tunteen kun painoa tippuu paljon: Mahtavaa!! Itsellä saattaa tulla kilo lisää päivässä,( joo siis yhden päivän aikana) mutta taas toisena päivänä lähtee se kilo. Paino käyttäytyy välillä hassusti vaikka treenais ja söis joka viikko samalla tavalla. Olen siis yrittänyt olla masentumatta kun puntari näyttää enemmän.

    Ihania noi sun ilmeet noissa kuvissa, saa hyvälle tuulelle 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Näinhän se taitaa oikeasti mennäkin ja siihen vaan pitäisi osata asennoitu juurikin ajatuksesimukaisella maalaisjärjellä.

  5. Heidi S. kirjoitti:

    Ihan loistavaa, sulle näköjään SD tyyli sopii 🙂

  6. Roosa kirjoitti:

    Onnea mielettömästi! Olen oikeasti iloinen puolestasi, sillä kyllä se niin on että kova työ palkitsee aina VAIKKA siihen tuntuu välillä menevän tuhottomasti aikaa. Ja kyllä, sanon kova työ, vaikka ootkin pariin kertaan lipsunut. Koska se sitä kovaa työtä juuri on, että jaksaa jatkaa lannistumatta, vaikka lipsuu välillä ja vaikka työ ei heti tuotakaan haluttua lopputulosta.

    Arvasin muuten, että lähiviikkoina saadaan lukea tällanen postaus. Se paino meinaan putoaa juuri sillon kun tuntuu että on jo antanut kaikkensa ja muutosta ei tapahdu ja on vähän niinkun osittain jo luovuttanut. Ehkä sillon tavallaan lakkaa stressaamasta koska ajattelee ettei paino taida kuitenkaan pudota? 😀 Itelle käynyt myöskin näin. Ja vaikka se vaaka näyttäisi viikon päästä mitä, niin tämä on selvä merkki että oikeeseen suuntaan oot menossa ja jotain tehnyt oikein.:)

    • jennie kirjoitti:

      Tähän kommenttiin taidan palata sitten kun se paino seuraavan kerran jumittaa tai alkaa sahata edestakaisin 🙂

  7. Linda kirjoitti:

    Jes, onnittelut, ja onpa hienoa ettet luovuttanut!
    On muuten niin totta mitä Roosa sanoi – paino putoaa yllättäen sitten kun on jo melkein luovuttanut ja maansa myynyt 😀

  8. LOVE kirjoitti:

    JEEJEEJEE!!

    Mul kans tänään vaaka näytti lukemaa jota en ole nähnyt aikoihinnnnnnnnnnn!!!! :):):):)

  9. Pilvi kirjoitti:

    Hieno juttu! Mikä on sun tavoitepaino? Itsellänihän vaaka näytti +2kg (per 3kk), että nyt pitää tsempata. Onneksi olen jo pitkän aikaa lukenut blogiasi ja se aina motivoi, koska kirjoitat aidoista fiiliksistä. Taitaa muuten olla niin, että sun blogi on ainoa blogi jota jäin seuraamaan… 😀 Ehkäpä ensi viikolla alkaa 30 DS aamuisin;) Onks sulla jotain vinkkejä motivaatioon? Huomasin tehdessäni sellaista juoksutestiä että menikin kevyesti huomattavasti paremmin kun luulin, ja nyt pitäis alkaa tsempata että kuntoa voi vielä parantaa, mutta jotenkin ei riitä into pusertamaan parempia tuloksia?

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos, aito ja rehellinen tämä tosiaan on aina niistä sudenkuopista näihin aurinkounelmiin saakka 😀 Toivottavasti tästä eteenpäin se tsemppaa vielä entisesään!

      Motivaatio on minusta siinä mielessä jännä että senhän täytyy aina syntyä itsestä. Ulkopuolelta voi saada lisätsemppiä mutta jos oma asenne ei ole täysillä mukana muutoksessa niin oikeastaan se ulkopuolinen motivaatio saattaa toimia päinvastoin. Se että olet jo ”huomaamattasi” saavuttanut jotain on ehkä suurin mahdollinen yksittäinen motivoiva tekijä. Sinähän siis pystyt enempään kuin olit itsekään kuvitellut! se että täytyykö aina parantaa, on sitten ehkä asia erikseen. Minusta nimittäin välttämättä ei tarvitse. Joskushan riittää että teet parhaasi sille päivälle, vaikkei se välttämättä olisi paras saavutuksesi koskaan. Eikö kaiken muutoksen ja tekemisen taustalla pidä kuitenkin olla HALU muuttua tai tehdä jotain..?

      Mikä se on mikä sinua itseäsi mtivoi? Mitä sinä tavoittelet – Parempaa kestävyyttä? Nopeampaa lenkkiä? Nyt on hyvä suitusttaa täällä motivaatiosta kun itsellä on niin hyvä fiilsi päällä että ei paremmasta väliä ja mistä se tuli? No siitä yhdestä onnistumisen kokemuksesta.

      Jaa, saikohan tästä mitään tolkkua 😀 Ja mitä omaan tavitepainoon ja tavoitteisiin tulee niin vaakaa enemmän se on entisissä vaatteissa ja siinä fiiliksessä, joka vähän timmimmässä kropassa on. Se vaatinee vielä jokusen rasvakilon kadottamista eli kiloissa se tavoitepaino on oletettavimmin siellä 55:n tietämissä..

  10. Ansku kirjoitti:

    Onnea painonpudotuksesta! Minäkin kuitenkin jäin miettimään, mikä merkitys sillä painonpudotuksella oikein on, kun olet kuitenkin noin timmissä kunnossa. Muutama kilo sinne tänne, onko sillä nyt väliä, kun lukemat tosiaan voivat vaihdella viikosta toiseen paljonkin? Jospa tuo nykyinen painosi on sinun hyvän olon painosi, jossa on suht vaivatonta pysyä? Itse näytän löytäneen tuollaisen hyvän olon painon: sallii herkuttelut, mutta pysyy suunnilleen samoissa lukemissa viikosta toiseen. Jos laihdutat vaikka 5 kg, voi olla kova työ pysyä siinä, eikä se tee sua yhtään onnellisemmaksi. <3 Ehkä parempi tavoite voisi olla kunnon kohotus, lihasten hankkiminen, juoksutapahtuma..

    Anyway, kiva lukea näitä juttujasi 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Ensinnäkin kiitos <3 Olen tätä itsekin monasti miettinyt ja siinä missä ennen olisinkin ollut täysin tyytyväinen nykytilaani, tavoittelen tällä kertaa enemmän. Olet oikeassa siinä että tämänhetkinen paino on minulle ehkä se "ideaali" ja jossa minun on hyvä olla. Toisaalta, minun oli ihan yhtä hyvä olla myös siinä muutamaa kiloa kevyemmässä kropassani, joka tuli minulle tutuksi ennen toista raskautta. Elämäntyylini oli hyvinpaljon nykyisenkaltainen eli sisälsi myös herkuttelua ja rentoja päiviä. Painonhallinta ei ollut tuolloinkaan haastavaa ja kaikenlisäksi olin tyytyväisempi omassa kropassani. Sinänsähän tämä projekti ei ole kiloista kiinni mutta todennäköisesti tuon kaiken saavuttaminen tarkoittaa vielä sen muuutaman kilon (ja nimenomaan RASVAkilon) pudottamista. Ja painonnousu lihastenmuodossa on toki tervetullutta koska vain 😉

  11. annepa kirjoitti:

    EIkös se niin mee, että stressi lihottaa. Tuskin nyt kuitenkaan yhden viikon aika kahta kiloa, mutta huomasinpa vaan, että kun lisäsit unta ja vähän löysäsit, niin tuli Suurin Pudottaja -punnitus. Stressaatko siitä painonpudotuksesta? Löysää hyvä ihminen 🙂

  12. annepa kirjoitti:

    Lisäänpä vielä, että stressi ei välttämättä ole päänkiristystä. Voin vain kuvitella minkälaista on olla kahden pienen lapsen äitinä. Se stressi ei välttämättä näy ja tunnu samalla tavalla kuin esim. työstressi, joten sekin kannattaa huomioida. Kannattaako siihen enää lisätä paineita painonpudotuksesta? Hyvinhän sulla menee, kokonaistulos on erinomanen! Onnea!

    • jennie kirjoitti:

      Itseasiassa hyvälle ystävälleni mainitsin samankaltaisista ajatuksista elikkäs juurikin siitä että ehkä se riittävä uni on ollut merkityksellisemmässä roolissa kuin olen uskonutkaan. Kerran kovapäinen, aina kovapäinen mutta kun tarpeeksi kauan samaa asiaa toistaa niin ehkä se joskus uppoaa tähänkin paksuun kalloon. Nyt siis AION pitää rennommasta asenteestani kiinni enkä edes vahingossa lipsu harhapoluille.

  13. stiia kirjoitti:

    Jee, onnea! Tekisi mieli kommentoida, että mitä minä sanoin (joskus viime viikolla povailin sinulle suurta pudotusta 😉 ).

    Oma viikonloppuni karkasi (taas!!!!) käsistä ja paino oli noussut perjantaista 1.8kg. Noh, loppuviikolla ja ensi viikonloppuna ei ole mitään ”ylimääräistä”, joten saan keskittyä normaaliin syömiseen ja hyvään oloon 🙂 🙂 toivottavasti mullakin tulisi joku ”yllätyspudotus”, ärsyttää kun paino nousee takasin väärille kymmenluvuille 😉

    • jennie kirjoitti:

      Eli siis melkein sinun ansiosta tämä tulos sitten syntyikin 😉

      Noh, oneksi viikonloppuja on vuodessa jotakuinkin 52 eli jos niistä se yksi, kaksi tai kolme sattuvatkin menemään jotenkin muutoin kuin ihan suunnittellusti niin aikamonta muuta, parempaa, viikonloppua taitaa jäädä jäljelle. Vaikka mikä minä olen sanomaan tai lohduttamaan kun olen itse kitissyt täällä enemmän kuin tarpeeksi samoista tunnelmista ja tunteista. Nyt siis toivon sinulle todellakin suurta yllätystä eni maanantaille kun kerta tämän viikonlopun aiot tsempata!

  14. Olennnainen kirjoitti:

    Uusi lukija ilmoittautuu;)
    Olen jo jonkin aikaa lueskellut kirjoituksiasi – en tosin muista, että mistä tänne löysin. Meillä on vaan niin samanlaiset tavoitteet ja mitat (pituus ja paino).
    Pienestä kyse, mutta kuitenkin niin suuresta. Oma tavoitteeni on juurikin tuo 55, mutta yhtä takkuamista tuntuu nyt olevan. Pimeässä ja märässä ei lenkkeily tunnu lainkaan houkuttelevalta. Tammikuusta olen keventynyt viisi kiloa hitaasti ja varmasti. Saavutin jo lukeman 57, mutta nyt siihen on taas tullut toista kiloa päälle.
    Joku ehdotti vaakailun vähentämistä. Itse olen vaan todennut, että vaaka on suorapuheinen ja armoton kaveri. Niin hyvässä kuin pahassakin. Kerran viikossa sopii itselleni – aina perjantaiaamuisin. Josko tämä julkikommentointi ja vertaistuki toisivat nyt tsemppiä projektiini?

    • jennie kirjoitti:

      Ymmärrän kyllä paremmin kuin hyvin ja joskus se muutaa hassu kilo tuntuu oikeasti NIIIIIIN paljon suuremmalta urakalta kuin vaikka 20 kilon kadottaminen. Ja loppujenlopuksi samanarvoisen työn ne melkein vaativatkin, ainakin minusta. ja turha varmaan sanoakaan että jaan ajatuksesi myös vaa’asta. Muutama lukija onkin ihmetellyt jatkuvaa vaakaluvun kyttäämistä mutta oikein käytettynä se voi olla kovakin tsemppari. Toki, siinä on myös tuo varjopuolensa kun tuntuu että kahlaa samassa suossa etenemättä lainkaan.

      Yhtäkaikki, tervetuloa mukaan ja toivotaan että yhteistuumin pääsemme tavoitteeseemme!

  15. Mau kirjoitti:

    Onnittelut pudotuksesta! Tykkään kyllä kovasti lukea tätä blogia kun tämä on niin rehellinen ja aito, ja tulee ihan aidosti hyvä mieli toisen onnistumisesta 🙂

    Tuosta ns. ominaispainosta, itsekin pitkään uskoin siihen että minun painoni pysyi tietyssä kohtaa mitenkään yrittämättä lähinnä vaatteita seuraillen; jos housujen vyötärö kiristi niin sitten hieman vähemmän sipsejä. Ajattelin että se oli minun luonnollinen painoni.

    Halusin kuitenkin tavoitella parempaa kroppaa (joka tässä nytkin on tavoitteena) joten aloin tarkkailemaan syömisiäni enemmän ja ennen kaikkea aloitin liikunnan. Paino putosi viitisen kiloa, lopetin kaloreiden laskemisen ja otin taas rennomman asenteen syömiseen ja kas, tässä sitä ollaan puolisen vuotta oltu nyt siinä uudessa painossa yhtään stressailematta. Tämä on tosin tällainen suvanto/syksyvaihe, ja kohta on aika aloittaa taas ja tarkoituksena on tiputtaa vielä muutama kilo, mutta haluan uskoa että järkevästi (=tarpeeksi hitaasti!) laihdutettuna nämä kilot pysyvät silloinkin pois!

    Enpä tiedä oliko tuossa tarinassa pointtia, ehkä ymmärrystä vain sille että tahtoo olevan hyvä olo omassa kropassa. Tsemppiä sulle joka tapauksessa, olen varma että onnistut!

    • jennie kirjoitti:

      No olihan tuossa pointtia, ihan urakalla. Pitää nimittäin pitkälti samaa linjaa sen ajatuksen kanssa, jota itsekin jollekulle kommentoijalle vastasin: Että kyllä se ”ominaispaino” (niin kauan kuin on terveellinen ja toteutettavissa rajoissa) on mahdollista asettaa ilman tavatonta hammastenkiristelyäkin itselleen vähän oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Siinä se mukavuusalue sitten kasvaa. Kiitos siis että elävänä esimerkkinä tämänkin todistit mahdolliseksi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *