Hae
My Project Is Me

Pitkästä aikaa vaa’alla

Kävin tänä aamuna pitkästä aikaa vaa’alla. En edes muista milloin olisin punninnut itseäni viimeksi, ehkä joskus keväällä. Vaakalukema ei vain yksinkertaisesti ole kiinnostanut minua aikoihin. Ja miksi olisikaan sillä olen ollut tyytyväinen olotilaani; Olen jaksanut liikkua ja olo on tuntunut kaikin puolin energiseltä. Ainakin tähän asti. Viime aikoina, eikä varmaankaan vain vaivanneen flunssan vuoksi, oloni on ollut vetämätön. Housunnappikin on alkanut farkuissa ikävästi kiristämään ja lenkillekään ei ole ollut yhtä suuri palo kuin kesällä. On ehkä taas aika tehdä jotakin.

Vaakalukema hyvinvoinnin mittarina

Vaikka vaakalukema ei aina toimi terveyden ja hyvinvoinnin mittarina, antaa se usein osviittaa siitä. Kohonnut paino voi olla merkkinä huonoista ruokavaliovalinnoista. Painonnousu saa olon luonnollisesti raskaammaksi ja tukalammaksi, mikä taas voi tehdä liikkumisesta vaivalloisempaa. Liikkumattomuus taas voi johtaa väsyneeseen olotilaan, mikä taas johtaa helposti turhaan naposteluun sokerinkaipuuseen. Ja yhdessä tämä liika syöminen sekä liikkumattomuus johtavat jollain aikajänteellä painonnousuun ja näin kierre on valmis. Vaikka vaakaa nykyään monesti tunnutaan suosittavan välttämään, voi siitä oikein käytettynä olla myös hyötyä ja tästä löytyy kokonaisen postauksen verran luettavaa otsikolla: Kannattaako vaakalukemaa seurata.

Vaa’alla käynti kertoi sen, minkä olotilani kertoi jo aiemmin

Minun kohdallani vaakalukema kertoi sen, minkä olotilani oli tehnyt jo ennakkoon: Painoni on noussut. En ole varma, milloin olen itseni viimeksi punninnut mutta muistelen että painoin tuolloin jotakuinkin 70kg. Tänä aamuna painoin 73,4kg. En enää tarkalleen tiedä, mikä on minun kuuluisa hyvänolon painoni mutta se ei ainakaan ole se mitä painan juuri nyt. Jos olisin ”elämäni kunnossa”, tuskin olisi vaa’alle tänä aamuna astunut mutta kun en ole, tiedän että on taas aika tehdä pieniä muutoksia omaan arkikäyttäytymiseen. Vähän kuten olen kirjoittanut, kun viimeksi huomasin painoni nousseen.

 

Ja näin palataan taas painon pariin ja palautetaan painonhallinta isommaksi osaksi tätä blogia. Niin epätrendikästä ja jopa paheksuttavaa  kuin se voikin olla. Olen itse kirjoittanut jo aikaa sitten että Saako sanoa laihduttavansa ja samaa aihetta käsittelee tänään blogissaan myös Monna. Sanomattakain taitaa olla selvää kummalle puolelle tätä keskustelua minä kuulun.

4 kommenttia

  1. HK - toivottavasti joskus lähivuosina 15 kiloa laihduttanut kirjoitti:

    Hei, onneksi joku sanoo laihduttamista laihduttamiseksi. MItä muuta se muka on?
    Haluaisin pudottaa painoa, mutta olen hirveä herkkup***e. Kuuluin erääseen ”kehopositiivisuusryhmään” ja siellä käydään vallan ristiriitaista keskustelua. Jos joku on laihtunut ja laittanut itsestään ”onnistuin!” -kuvan, niin kuvia ylistetään. Mutta jos jollekulle on lääkäri ilmaissut millään muotoa, että terveyden ja kävelykyvyn vuoksi olisi hyvä yrittää pikkuisen pudottaa painoa, niin aivan kamalaa tyrmäystä tällaiselle lääkärille, kun ei ymmärrä mitään kehorauhasta ja mitä-se-sille-kuuluu-minä-ne-kiloni-kannan. Jos minä haluan ”tehdä elämäntapamuutoksen” ja ”voida paremmin”, se tarkoittaa sitä, että minun pitää laihduttaa. Jos lääkäri kehottaisi minua pudottamaan painoani terveyden takia, se ei ole rienaamista. Eikä se, jos minua kehuttaisiin ylipainoisena ”kehopositiivisuuden” nimissä, parantaisi oloani millään tavalla. Terveellisellä tavalla laihduttaminen sen sijaan parantaisi sekä terveyttäni että itsetuntoani. Tai sitten en vain ole vieläkään ymmärtänyt noita termejä oikein. Olenkin maalta kotoisin – ja kylän eukot ja ukot nimenomaan laihduttivat, kun halusivat kilojaan vähemmäksi. Ei laihduttaminen sitä tarkoita, että lopettaisi syömisen ja alkaisi hulluna riuhtoa voimansa urheiluun. Ja tuskin ne jonkun terveydestä huolissaan olevat lääkärit ihan vain kiusallaan kehottavat muuttamaan elintapoja.

    • myprojectisme kirjoitti:

      Kiitos sinulle loistavasta esimerkistä ja ajatuksella annetusta kommentista. Olen samaa mieltä kanssasi että monella on mennyt jyvät ja akanat sekaisin kun puhutaan laihduttamisesta ja mielestäni sinä kiteytkin ajatuksen todella hyvin itse lopussa: ”Ei laihduttaminen sitä tarkoita, että lopettaisi syömisen ja alkaisi hulluna riuhtoa voimansa urheiluun.” Sitähän laihduttaminen nimenomaan ei ole, tai ei ainakaan pitäisi olla.

  2. Mielikuvia kirjoitti:

    Teki mieli kommentoida, että näytät upealta! Sopusuhtaiselta ja eloisalta 🙂

    • myprojectisme kirjoitti:

      Kiitos kun kommentoit, kauniit ajatukset ja kehut piristävät aina mieltä 🙂 Eli isosti kiitos sinulle. Valitettavasti vain se että näytän eloisalta ei ole se miltä minusta parhaillaan tuntuu ja siksi pieni syksyn ryhtiliike on paikallaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *