Hae
My Project Is Me

2. Kuukausimitat

Laihduttamisesta on kiva kirjoittaa – silloin kun se sujuu. Sitten kun se ei suju, ollaan vaan ihan hiljaa. Mieleni olisi tehnyt sen sata kertaa kirjoittaa teillekin kuinka ärsyttävää on kun homma ei etene. Mutta maltoin mieleni.

Kuten suurinosa varmasti tietääkin, punnitsen itseni joka lauantaiaamu. Olen luvannut, etten ota stressiä vaakalukemasta sillä se on vain yksi mittari muiden joukossa. Kun pudotettavaa kuitenkin on useampia kiloja, sitä olettaa vaa’ankin näyttävän viikoittain pienempiä lukemia – ainakin näin alussa. Kun pudotusta ei tapahdu, alkaa turhauttamaan ja tuntua siltä että koko hommassa ei ole mitään järkeä. Sitä alkaa miettiä kaikenlaisia kiristyskeinoja homman tehostamiseksi mutta jossain aivojen sopukoissa on olemassa vielä hieman järkeäkin jäljellä eikä niihin tartuta. Kun tietää sen että liikkuu säännöllisesti, riittävän tehokkaasti ja syö riittävän terveellisesti, tietää myös sen ettei tee valinnoillaan itselleen hallaakaan. Jos tuloksia ei vaa’alla näykään niin ne näkyvät sitten treeni-intona ja pirteämpänä mielenä.

myprojectisme_1

Päätin siis antaa vaa’an olla ja odottaa mitä kuukausittain tehtävät muut mittaustulokset kertoisivat. Ja kyllähän sitä muutosta oli tapahtunut vaikkei kovin paljoa, ainakaan numeerisesti.  Koska kuvistakaan muutosta ei näy (kiitos pienen muutoksen ja mallin, siis itseni, erilaisten asentojen) julkaisen tässä yhteydessä vain yhden havainnoliistavan esimerkin. Keskinäistä vertailua ei siis kuvien perusteella voi tehdä.

muutos_2

muutos_2_takaa_pieni

Vaikka olen toki tyytyväinen että suunta on oikea niin silti olen toki miettinyt sitä, mitä mahdollisesti tein toisin tämän toisen kuukauden aikana verrattuna ensimmäiseen. Menneet ovat menneitä mutta jos niistä oppimismielessä haluaisi jotain nostaa ylös niin säännöllisen ruokailun tärkeys. Myönnän myös etten ehkä ihan kokoaikaa muistanut olevani dieettimatkalla vaan nautin puhtaasti hyvän treeniflown kulusta ja nautin ruoaksi vähän mitä nyt sattui milloinkin tekemään mieli. Tässä kohtaa siis ehkä se että vaikka useampana päivänä viikossa söi miten sattui niin harrastettu liikunta kuitenkin piti kokonaisuuden kasassa ja oikeansuuntaisena. Lisäksi ehkä saavutin kuukauden aikana jotain hienompaa kuin pelkkä pienempi vaatekoko tai vaakalukema: todellinen treenihalu.

Ja jostain syystä, tai ehkä juuri näiden vähemmän mahtavien tulosten vuoksi, on itsellä taas isompi draivi päällä tämän kroppaprojektin suhteen.

mpim

4 kommenttia

  1. Hanna kirjoitti:

    Kyllä se sieltä tulee. Sullakin laihdutustaustaa niin saattaa hetki kestää että kroppa alkaa päästää irti mut kyllä se vielä luovuttaa kun pysyy samalla polulla. Liikuntailo on jo ihan plussaa ???. Ite vähän väliä samoja mietin.

    Terkuin Hanna
    Bodyprojektihanna.blogspot.fi

    • jennie kirjoitti:

      Näinpä näin – jos muutosta ei tapahdukaan heti niin se ei tarkoita etteikä sitä kuitenkin tapahtuisi. Mutta ehkä mun täytyy vain alkaa kirjoittelemaan etenemisistäni hieman useammin niin ei pääse projekti unohtumaan kseken matkan 😀

  2. C kirjoitti:

    Todella hienoa edistystä mitoissa! Jos mahasta lähtee toisesta kohtaa 2cm ja toisesta 3cm, ei voi olla kuin tyytyväinen! Juuri tuosta syystä vaa’alla voisi heittää vesilintua!

    • jennie kirjoitti:

      Nyt kun sen sanoit niin kyllä, olen oikeastaan aika hiton ylpeä kadonneesta viidestä sentistä! Sinänsä olen kanssasi samaa mieltä vaakalukeman merkityksellisyydestä ja jahka asia etenee, niin ohjeesi mukaan varmasti heitän koko kapistuksen mäkeen. Näin alkumetreillä, sillä kuitenkin on jonkinlaista arvoa kun painoa (nimenomaan rasvana) on pudotettavana. Olen ehkä kuitenkin vuosien varrella jotain onneksi oppinut ja se on se, etten takerru tähän asiaan liikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *