Hae
My Project Is Me

Koska mä, olen ihanniinkuin sä

Moikka,

Ajattelin kirjoittaa asiasta, joka itselle on niin päivänselvää, ettei se ole ennen tätä edes juolahtanut mieleeni: Minun ihan tavallinen elämä, joka ei varmaan millään tavalla poikkea kenenkään keskivertotyypin tilanteesta. Toisinaan aihetta olen sivunnut ja siitä toki kirjoittanutkin mutten koskaan näin ”tavismaisesti”. Olen ihan oikeasti tavallisimmista tavallisin, ruuhkavuosia elävä pääkaupunkiseutulaislaisnainen ja kohta tekin huomaatte sen.

IMG_9631(1)

Kuten varmasti 99% kanssaihmisistä, käyn minäkin päivätöissä. Kello 8-16 istun toimistolla ja teen jotain ihan muuta kuin mikä liittyy millään lailla tähän blogiin tai sen aihealueeseen. Työmatka taittuu julkisilla ja matka-aika on noin 45minuuttia/suunta. Tämä sama toistuu maanantaista perjantaihin.

Minulla on kaksi lasta ja avopuoliso. Lapseni ovat 3,5 sekä 1,5-vuotiaat ja viettävät päivät päiväkodissa, jonne aamuisin mieheni heidät vie ennen oman työpäivänsä alkamista. Kun oma työpäiväni on ohi, haen minä heidät kotiin. Ensimmäisenä syömme ja seuraavaksi puuhaamme jotain yhteistä. Mieheni on kotona työpäivästä riippuen joko seitsemän tai yhdeksän maissa. Jossain välissä pitää aina silloin tällöin tehdä myös kotitalousaskareita. Illalla, miehen jo saavuttua kotiin, lähden oman aikani, eli treenien pariin.

IMG_9233

Olen herkkuperso henkilö ja minusta tuntuu ettei mikään määrä ole tarpeeksi, jos puhutaan vaikkapa irtokarkeista. Herkkujen lisäksi voisin ehkä täyttää vatsani leivällä ja mussuttaa sitä aamusta iltaan. Karkin tavoin, tässä ei taida olla mitään rajaa syömisen suhteen. Itsepintaisesti kuitenkin yritän opiskella kohtuukäyttöön – molemmissa paheissani.

Lihon melko helposti ja saapuneet kilot asettuvat aina navan ympärille. Toki sitä rasvaa kertyy ympäri kropan mutta housunnappi alkaa aina aika nopeaan puristamaan. En haluaisi kutsua itseäni jojolaihduttajaksi eikä muutaman kilon muutokset minusta sellaista edes tarkoita. Elämä menee siten että on hieman höllempiä jaksoja (kuten loma) ja sen jälkeen vähän kiristetään tahtia. Nyt kuitenkin olen onnistunut keräämään massaa hieman enemmän kuin on ollut tarkoitus ja edessä on tosiaan vähän pidempiaikaista pudotusta vaativaa työtä.

IMG_9591

En ole liikunta-alan ammattilainen. En ole ravintoasioiden asiantuntija. En ole terveydenhuollon ammattilainen vaan ihan tavallinen treenaamisesta ja hyvinvoinnista (sekä siitä kiinteästä kropasta) kiinnostunut tavallinen perheenäiti. Joskus menen suunnitelmineni enemmän metsään ja toisinaan taas onnistun yli odotusten. Olen tässä vuosien aikana oppinut jotain omasta kropastani, onnsitumisistani ja virheistäni niin että uskallan jo joidenkin asioiden puolesta puhua. Kuten huomaat, olen todellakin ihan samanlainen kuin sinäkin.

IMG_9661

8 kommenttia

  1. osk kirjoitti:

    Heh, osu ja uppos! Voisin syödä irtokarkkeja joka päivä, ja paljon. Kuten myös leipää. Leipää emme kotiin osta, mutta vanhempien luona kyläillessä tai vaikka ollessamme hotellissa 5 aamupalaleipää täytteineen ei ole temppu eikä mikään. Lihon kaikesta ylimääräisestä heti, mutta karkeista en luovu. Se on tälläkin hetkellä ainoa epäterveellinen ”ruoka”, mitä syön.

    • jennie kirjoitti:

      Irttarit <3 Miten joku sokerin ja lisäaineiden yhdistelmä voikin olla niin herkullista? Kysynpä vaan.. Mutta kun kyseessä on ainoa pahe (siis sinun tapauksessani, itselläni niitä taitaa olla useampi) niin ehkä se on ihan sallittua.

  2. annika kirjoitti:

    Hei!

    Olet kirjoitellut aiemmin Leaderin maidottomista ja gluteenittomista palautusjuomajauheista, tässä postauksessa: https://myprojectisme.vaikuttajamedia.fi/2014/03/20/maidottomia-proteiinilahteita-seka-soijattomia-ja-gluteenittomia/#respond. Osaatko sanoa, että mistä esimerkiksi tätä Natural Sport Recovery -jauhetta voisi ostaa? 🙂

  3. Katti kirjoitti:

    No hei, siksi tätä sinun blogia on niin mukava lukeakin, kun olet niin tavis. Ja houkutuksille heikko herkkupepa 🙂 Luen paljon muidenkin, mutta jotenkin ne ”jatkuvasti timmissä olevat” tuntuvat olevan niin kaukana minun omasta elämästäni. Omat lapseni ovat jo isompia, mutta osan ajastani vie koira ja vanhempien auttaminen, joten samaistun siinäkin suhteessa, ettei aikaa treeniin ole ylettömästi. Ja sekin, että olen melkolailla just samankokoinen kuin sä! Tsemppiä!

    • jennie kirjoitti:

      Kiva kuulla että tämä(kin) koetaan positiiviseksi puoleksi eikä puutteeksi 🙂 Harva meistä elänee siinä maailmassa, jossa aikaa on enemmän kuin tarpeeksi jaettavaksi jokaiseen osa-alueeseen elämässä siten kuin haluaisi. Rajallinen määrä tunteja ja tietyt arjen velvoitteet vievät varmasti suurimmalta osalta valtaosan päivästä mutta ei sen silti tarvitse olla mikään selitys omalle jaksamattomuudelle. Näin minä ainakin yritän ajatella ja toimia. Joskus valitsen salin, joskus en.

  4. hippaliinu kirjoitti:

    Osuva ja inhimillinen teksti! 🙂 Asiantuntija- blogeista (tai vaikka tiedejulkaisuista) voi kaivella tiukkaa faktaa, jos sitä kaipaa. Me tavikset haluamme lukea useimmiten arkisia ja realistisia juttuja rentoutuaksemme, viihtyäksemme, eläytyäksemme ja innostuaksemme.

    • jennie kirjoitti:

      Kiitokset, tämä on todellakin ilo kuulla että myös näitä ihan tavallisia, tavisten kirjoittamia juttuja, on mukava lukea 🙂 Kiteytit mahtavasti sen, mitä toivon että pystyn nyt ja jatkossakin tarjoamaan blogissani!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.