Hae
My Project Is Me

Voisiko viime viikon unohtaa?

Moi,

Kuten otsikosta voinee päätellä (ja edellisviikon teksteistä toki myös), ei viime viikko ollut se paras mahdollinen. Itseasiassa olin jo tiistaina sitä mieltä että peli on menetetetty, kiitos 600g karkkiöverien, kunnes tajusin että on vasta tiistai. Keskiviikko sujuikin hyvin mutta torstaina oli taas jotain outoa ilmassa (lue leipää). Perjantaina oli jälleen hyvä fiilis kunnes juoksulenkiltä kotiuduttuani oli meille ilmaantunut kaikenmoista pientä ja hyvää. Niin hyvä kuin fiilikseni olikin, se vesittyi tässä. Lauantaina oli jo ennalta odotettu poikkeus sillä ilta sujui hyvässä seurassa turkkilaisravintola Atabarissa. Jäljelle jäi sunnuntai.

IMG_8248 (683x1024) IMG_8257 (1024x683)

Kaikesta huolimatta viikkoon mahtui myös paljon hyvääkin (enkä tarkoita mitään makunautintoja). Mittasin kävelynopeuttani Runtastic-ohjelmalla sekä vaunujen kanssa että ilman. Vaunulenkillä sain kuin sainkin puserrettua keskinopeuteni 6,7/h.  Eikä tämä itseasiassa jäänyt yhteen kertaan. Seuraavana päivänä, hieman hitaammalla alueella (liikennevaloja) oli vauhti 6,6km/h.

IMG_8264 (683x1024)

Ihan yksin, sauvojen avustuksella tosin, sain vauhdikseni 7,4km/h. Ihan rehellisesti voin sanoa etten paljon nopeammin olisi tainnut enää kävellen päästä.

IMG_9222

Jos/kun halusin noihin vauhteihin päästä, jouduin ihan rehellisesti keskittymään kävelyyn sekä siihen että vauhti pysyy yllä. Maksiminopeus johtuu yksittäisistä juoksupyrähdyksistä tien yli tai vaunujen kanssa eräästä pikkualamäestä, jossa en halunnut jarrutella menoa.  Ja voin sanoa että tuli kuuma, ei ehkä yhtä hiki kuin juostessa, mutta kuuma kuitenkin. Ja kyllä, hengästyin myös ja ensikerralla yritän napata sykemittarinkin mukaan. Yksi ajatus minulla jäi kuitenkin mieleen; Se joka väittää ettei pelkkä kävely ole tehokasta, puhuu ihan höpöjä!

WP_20130818_019 WP_20130818_021 WP_20130818_028

IMG_9217

Muutoin sitten tosiaan liikuntasaldoni kasvoi viikonloppupuolta kohden. Samoin nousi yleinen fiilikseni sekä usko koko projektia kohtaan. Kotona jumppailin neljänä päivänä ja lisäksi oli tosiaan nuo yllä mainitut lenkit ja kaksi muuta, hieman tehottomampaa tapausta. Leukoja kokeilin kahtena päivänä, joskaan koskaan en enää neljää ole saanut mutta olen sitten tehnyt hieman muita juttuja. Mikään hyvä viikko ei kuitenaan ollut kyseessä, sillä sen verta kauan kesti taas nousta ylös ja löytää se motivaatio. Onneksi tarinahan menee niin että hiljalleen takaisin palanneen innostuksen myötä alkaa tämä viikko. Vaakalukema, 60,2, muistuttaa vielä viime viikosta mutta mieli on korkealla. Nyt vain  menoksi!

Voiko läiskä enää kauniimin muodostua?

Voiko läiskä enää kauniimin muodostua?

8 kommenttia

  1. Elinainen kirjoitti:

    Mä taas täällä hymyilin sun karkkiövereille! 🙂 Me ihmiset ollaan sellaisia inhimillisiä, kun me vähän repsahdetaan ja palataan kyllä sitten ruotuun. Tämä 600 grammaa on syöty ja hyviä varmasti oli (kuulun itsekin juuri siihen joukkoon että tuo määrä menisi alas, toki vähän yököttää sitten hetken,.:D), mutta ne tarttee vaan unohtaa ja puskea eteenpäin.:) Ei ne siellä tunnu ja mä oon kans herkkupäivän kannattaja. Ehkä seuraavana herkuttelupäivänä vaan syöt jotain pienempää ja sit on taas joskus mahdollisuus höllätä.

    Piristystä ja lisäinnostusta vielä extrapaljon viikkoon!:)

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos 🙂 olen onneksi tosiaan oikein hyvällä tuulella ja motivaatiolla taas menossa, joten edes tuo vaakalukema ei minua haitannut. Ja se on paljon se!

  2. Merja kirjoitti:

    Tsemppiä täältäkin uuteen viikkoon! Kyllä se motivaatio sieltä löytyy, vaikka huonompiakin hetkiä (tai viikkoja) olisi…. Täälläkin palataan kunnolla ruotuun, kun muu perhe palaa puolentoista viikon lomareissulta kotiin! Oikeasti, yksin on paljon suurempi houkutus repsahtaa, kun jos on toinen ja muksut kotona -näin minulla ainakin! 😉 Toki olen paljon liikkunut, kun ei ollut kukaan kotona odottamassa!
    Uusi viikko -uudet kujeet! 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Juuri näin, kyllä se sieltä aina kasvaa takaisin ajan kanssa. Ihanaa arkea sinullekin, arkihan se oikeastaan on, josta kuuluukin nauttia vielä enemmän kuin niistä muista satunnaisista hetkistä.

  3. noora-maria kirjoitti:

    Itse kamppailen myö herkkujen kanssa, monesti se menee siihen että jos lipsahtaa ni sit antaa mennä vaan, mut eihän se niin voi mennä.. kovasti taistelen itseni kanssa siitä. Siitä innostuneena teinkin itseleni haasteen blogiin. ei herkkuja viikkoon ! 😀

    En oo ennen kommentoinut sun blogia, mutta todella kauan olen ollut lukijana, sulla on ihana blogi mikä antaa motivaatiota itsellekkin kun äiti olen myös!

    • jennie kirjoitti:

      niin, se on vaan niin helppoa sitten antaa vaan mennä kun kerta on aloittanut :/ Opettelu ja tietynlaista asennemuutosta, sitä se vaatii ainakin minulta.

  4. Adelheid kirjoitti:

    Kyllä voi unohtaa. Nyt vaan kohti uutta viikoa. Mä oon tehny nyt niin että kahtena päivänä viikossa syön tosi tarkasti yhtään lipsumatta ja vaan tiettyjä ruokia. Sit muut päivät ihan normaalin tarkasti. Helpompi pysyä ruodussa kun pitää olla vaan se yks päivä tiukkana ja seuraavat pari voi höllätä ja sitten taas yksi tiukka päivä jolloin kalorit on aika alhaalla. Oon saanu tähän aika hyvän rytmin päälle eikä ne dieettipäivät tunnu kovinkaan haasteellisilta. Kantsii kokeilla. =)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *