Hae
My Project Is Me

Mutta mitä tapahtui dieetille?

Edellisestä dieettipäivityksestä on kulunut jo jonkinaikaa. Olen peräänkuuluttanut arjen ihanuutta ja rutiineja. Olen vihjaillut kaipaavani säännöllisiä treenejä. Ja voin nyt samalla paljastaa syöneeni eilen (kuulemma) Helsingin suurimman pehmiksen. Eli mitä ihmettä tapahtui dieetille?

Joku ilkeämielinen voisi ajatella että tämä on sitä kuuluisaa jojoilua: Ensin mainostetaan suuresti kuinka nyt lähtee ja sitten hetken päästä hiljennytään ennenkuin uskalletaan myöntää että eihän tästä nyt tullut mitään. Samalla huomataan kuinka housunnappi kiristää vielä entistäkin enemmän ja päätetään kuinka sitten ”ensi maanantaina” lähtee taas. On totta että olen ollut hiljaista tyttöä dieetin suhteen mutta se ei johdu siitä että olisin ollut varsinaisesti hunningolla. Mitään päivitettävää ei vain yksinkertaisesti ole ollut.

Dieetti ei tosiaan ole edennyt sitten ensimmäisten viikojen jälkeen kun puolilsoni jäi lomalle. Yhteiselle loma-ajalle minulla oli alunperinkin oikeastaan vain yksi tähtäin: ottaa rennosti. En ole siis viikkoihin stressannut siitä pääsenkö salille tavoittenmukaisesti neljästi viikossa vai en; En ole stressannut siitä syönkö ihan siten kuin ehkä olisi tavoitteiden kannalta parasta. Joskus on syöty fiksummin ja joskus on syöty se stadin suurin pehmis tai jotain muuta vastaavaa. Liikkunut olen sen mitä olen – joskus salilla ja joskus kävellen. Ja kaiken tämän lopputulos on ollut +/-0 eli olen pysynyt ihan juurikin samoissa mitoissa kuin ennen lomalle lähtöä. Arkeen ehtii kyllä palata ja dieetti palaa ihan itsekseen arjen mukana.

En itse kutsuisi tätä jojoiluksi koska mielestäni se ei sellaista ole. Elämä ei ole pelkkää suorittamista eikä tavanomaisen laihduttajan kannata tehdä tavoitteistaan niin isoa numeroa että se menee kaiken muun edelle. Joskus on ehkä oikein kieltäytyä tarjotusta herkuttelumahdollisuudesta (let’s face it, niitä on nykymaailmassa kokoajan) mutta joskus on ehkä oikein antaututua houkutuksille.  Laihduttamisessa ja lastenkasvatuksessa päteekin mielestäni ainakin yksi yhteinen sääntö: Valitse taistelusi. En tällä halua myöskään kannustaa ketään syömään jäätelöitä tai muita herkkuja sillä verukkeella  että haluaa kutsua tekemistään ”rennoksi painonhallinnaksi” mutta toivon että asioihin osattaisiin suhtautua oikeassa mittakaavassa. Dieetti ei voi koskaan olla koko elämä mutta elämään mahtuu tarvittaessa myös dieetti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.