Hae
My Project Is Me

Miksi liikkua ja urheilla?

Valehtelisin, jos väittäisin etten ole alun alkujaan alkanut liikkua puhtaasti ulkonäöllisistä syistä. Näin tekee varmasti moni, eikä siinä ole mitään väärää. Siinä missä yksi alkaa lenkkeillä laihtumisen toivossa, menee toinen salille kasvattamaan lihasmassaa ja joku kolmas tekee jotain ihan muuta. Puhtaasti ulkonäkökeskeinen syy on hyvä kimmoke, muttei välttämättä kanna kovin pitkälle. Pidemmän tähtäimen motivaatioksi tarvitaan jotain muuta.

P1150775

Itseasiassa, jos alkusysäyksen antaa halu muuttua niin motivaation pitäisi syntyä itsestään – olettaen tietysti että valitusta lajista tykkää. Kun lajivalinta on osunut kohdilleen, saa tehty treeni aikaan hyvänolontunteen jota ei voi verrata muuhun. Kun kroppa tottuu esimerkiksi päivittäiseen kävelyyn, alkaa sitä tulla aika äkkiä ikävä jos mahdollisuutta liikkumiseen ei ole.

Eikä tämän kaiken tarvitse välttämättä olla kehitysjohtoista vaan jo pelkkä tekeminenkin saattaa riittää. Kaikissa lajeissa kehitys kuitenkin on mahdollista ja usein sitä alkaa ihan huomaamattaan tavoitella jotain enemmän; Nopeampi kävelytahti tai ehkä kevyt hölkkä kävelyn sijaan; Salilla isommat painot kuin edelliskerralla tai kehonpainotreeneissä puhtaasti se uuden liikkeen onnistuminen. Kun huomaa että pystyy hivenen parempaan kuin edelliskerralla tai että se temppu, jota on harjoitellut viikkoja viimein onnistuu, on tunne uskomaton. Ja niin sitä taas tahtoo jatkaa kohti seuraavia tavoitteita.

Ajalta silloin ennen

Ajalta silloin ennen

Parhaimmillaan siis treeni on kivaa, tarjoaa omaa aikaa joko yksin tai ystävien kanssa, tuo hyvää oloa sekä luo onnistumisen tunteita. Syyt vaihtelevat elämäntilanteen mukaan eikä yksikään ole toistaan parempi tai huonompi: Liikunnan ilo on meitä kaikkia varten!

P1150733

2 kommenttia

  1. Jamie kirjoitti:

    Komppaan tekstiäsi! Itselläkin treenailu lähti ensin liikkeelle puhtaasti ulkonäkösyistä, oli tavoite johon oli pyrkimässä, hoikempi, parempi minä. Mutta ei sitä jaksaisi jos ei olisi löytänyt sitä iloa itse tekemisestä, treenin jälkeistä euforiaa ja itsensä voittamisen humalluttavaa tunnetta. Iloa edistysaskelista. Toki edelleen osasyy treenaamiseen on se ulkonäkö mutta nyt se on myös kokonaisvaltaisempi paketti – salille pääseminen on myös ajatusten tuulettamista ja sitä omaa aikaa jonka saa tuhlata vaan itseensä. Hetkeksi unohtaa sen muun maailman. Ja jos et pääse treenaamaan hetkeen jostain syystä tulee kyllä kaipuu takaisin tekemään. Kroppakin jotenkin huutaa toimintaa levon jälkeen. On kyllä ihana kun on voinut löytää sen ilon tähän touhuun, että voi oikeasti nauttia sellaisesta mikä on sulle myös hyväksi 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Tuo sanomasi tosiaan kiteyttää kaiken ”On kyllä ihana kun on voinut löytää sen ilon tähän touhuun, että voi oikeasti nauttia sellaisesta mikä on sulle myös hyväksi :)”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *