Hae
My Project Is Me

Normipäivä

Moikka, 

Ajattelin hieman raottaa teillekin miten minä päiväni vietän, lähinnä EI-treeni- ja ruokavaliomielessä. Tietenkään jokainen päivä ei ole ihan samanlainen mutta tämä on malliesimerkki siitä tavanomaisimmasta.

6-7     herätys uuteen päivään

7.30   aamiainen (tämä on melkolailla vakioitunut aika)

aamutoimia (vaipanvaihtoa, vauvansyöttöä yms.)

9-10  välillä lähdemme ulos (leikkupuistoon/metsäretkelle, 30min kävelylenkille ja mitämilloinkin)

ulkonaoloa, vauvansyöttöä, välipalataukoa,pihaleikkejä ja sensellaista. Joskus myös pieni kauppareissu

junia katsomassa

junia katsomassa

 

joku eväs on nyyään aina mukana

joku eväs on nyyään aina mukana

 

leikkipuistossa

leikkipuistossa

12-13   välillä palaamme kotiin, syömme lounaan ja sitä seuraa päiväuniaika

kotitöitä, kotijumppaa, mahdollisesti ruoanlaittoa, vauvansyöttöä, välipalaa pojan herättyä, lisää vauvansyöttöä, vaipanvaihtoa (useampaankin otteeseen), kotileikkejä ja sensellaista peruselämää

16-18   välillä (päiväunien kestosta ja sen loppupäivänrytmityksestä riippuen) uudelleen ulos; toisinaan leikkipuistoon, toisinaan harjoittelemaan pyöräilyä, toisinaan ihan mitä tahansa muuta mahdollista

kun poika polkee kulkee tyttö kätevästi rintarepussa äidin "vähän" ohjatessa

kun poika ”polkee” kulkee tyttö kätevästi rintarepussa äidin ”vähän” ohjatessa

 

ja melko usein tulee pysähdys un ihmetellään miten ne polkimet oikein toimivatkaan

ja melko usein tulee pysähdys un ihmetellään miten ne polkimet oikein toimivatkaan

1-3h   myöhemmin, paluu kotiin ja päivän toinen lämmin ruoka (sekä jo tutuksi tulleita kotiaskareita kuten vauvansyötttöä, vaipanvaihtoa ja kotileikkejä). Tässä vaiheessa päivää vauva alkaa viihtyä tiiviisti sylissä, eikä mikään oikeastaan enää onnistu ilman hänen sylitystään. Iltapalakin mahtuu vielä johonkin väliin ennen kello yhdeksää.

lämminateria, ei suinkaan iltapala

lämminateria, ei suinkaan iltapala

 

junarata on kova juttu kotonakin

junarata on kova juttu kotonakin

21.00 poika painelee yöunille ja me muut jäämme vielä hetkeksi hereille (usein on katsottu Suurinta pudottajaa tallenteista kun siihen ei oikein muutakaan hyvää aikaa tunnu löytyvän)

23.00 viimeistään menen nukkumaan itsekin, usein jo aikaisemmin

Ja ennen herätystä uuteen päivään, mahtuu väliin muutama yösyöttö ja yksi vaipanvaihto

Tämä on meidän perheen rytmi ja arkirutiini tällä hetkellä. Toisinaan tuntuu että päivässä on hirmuisesti tunteja ja on ehtinyt vaikka mitä mutta yhtälailla on päiviä kun tuntuu että ei tullut tehtyä yhtään mitään. Näin kun katsoo päivänkulkua niin lounaaseen saakka rytmitys on hyvin tasainen mutta sen jälkeen ei oikeastaan koskaan tiedä mitä tuleman pitää – ennen kello iltayhdeksää.

 

6 kommenttia

  1. Lintunen kirjoitti:

    Paljon näytätte ehtivän päivän aikana. Mielenkiintoinen postaus 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Paljon tai vähän mutta ehditään kuitenkin (ja jos ei ehditä niin yritetään ehtiä) 🙂

  2. Eikku kirjoitti:

    Mun mielestä on todella hienoa, miten paljon ulkoilet lapsen/lapsien kanssa. Olen tässä tosiaan ollut ns. tukiaikuisena yhdelle lapselle, ja hänen perheessään tuo ulkoileminen on enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Eihän se varmasti aikuisille mitään maailman mielenkiintoisinta aikaa ole pohtia jonkun kiven muotoa sadatta kertaa saman ulkoilun aikana, mutta lapsen laatuaikaahan sen tulisi ollakin.

    Ja sinä olet hyvä esimerkki siitä, miten siihen ulkoiluun voi yhdistää vaikka omaa jumppaa niin, että saa itsekin siitä ajasta jotain irti. Enkä nyt sano, etteikö muutenkin voisi nauttia lapsensa kanssa olemisesta, mutta se tuntuu olevan joillain vanhemmilla vain niin pakkopullaa.

    • jennie kirjoitti:

      Niin, tottahan se on ettei se sama kivi (tai minuntapauksessani usein juna) ole niin mahdottoman mielenkiintoinen. Mielenkiintoista sensijaan huomattavanpaljon useammin on sen oikean ihmettelijän tilanteeseen täysillä eläytyminen. Ja mitä sinun tapaukseesi tulee, niin mahtavaa että tällä lapsella on myös sinut, hän on siitä varmasti onnellinen.

  3. Laura kirjoitti:

    Pakko kommentoida tähän. Ensinnäkin kiva postaus. Itselläni on 2,5v ja 1,5v lapset ja tämä kuulostaa melkein samalta kuin meidän arki silloin kun nuorimmainen oli ihan vauva. Toki ikäero on vähän eri mutta kuitenkin. Verestit muistojani tällä 😀
    Sitten tuohon ulkoiluasiaan. Minulla on talvella sellainen vaihe, ettei ulkoilu lasten kanssa kiinnostanut. Ulos lähteminen kahden pienen kanssa oli järkyttävä prosessi pukemisineen ja taisteluineen. Toki ulkona leikkiminen oli aina kivaa ja helppoa, mutta lähteminen vaikeaa. Jokapäivä pakotin itseni lähtemään ulos lasten kanssa ainakin kerran, mutta pääsääntöisesti se vaati kyllä järjettömän psyykkauksen. Nyt kesällä ulkoilemme tosi paljon. Ei tarvitse pukea kun kengät ja painella pihalle. Helppoa. Lapseni ovat hyvin vilkkaita ja ulkona on vain helpompi olla kuin sisällä. Tutkailemme kaikennäköistä ”jännää” ja lapset saavat vapaasti riehua ja juosta, niin paljon kuin suinkin jaksavat. Välillä toki tulee päiviä kun ei huvittaisi/jaksaisi, mutta kun vain jaksaa ajatella asiaa lasten kannalta niin kyllä se ulkoilu on vain tärkeä osa heidän päiväänsä. Mutta ymmärrän täydellisesti myös niitä äitejä/isejä, joille ulkoilu lasten kanssa ei ole niin helppo juttu. Olenhan itse ollut joskus samanlainen. Ja mieheni lukeutuu näihin vanhempiin myös. Ei se keinun ja hiekkalaatikon vieressä kököttäminen vain maistu. Aina pitäisi pukata rattaita jotta saisi itsekin jotain hyötyä ulkoilusta. Mutta mitä hyötyä lapsille on rattaissa istumisesta? Ingenting.
    Anteeksi vähän sekava viesti. jotenkin oli vain tarve kommentoida 😀

    • jennie kirjoitti:

      Sekava tai ei mutta hyvin ymmärrettävissä 🙂 Ja kuten tosiaan sanoitkin, näin kesällä se lähteminen vain on helppoa. Talvella onkin sitten tarina vähän toisenlainen (ja hieman jo kauhulla odottelen mitä se on kahden kanssa kun yhdenkin kanssa meni toisinaan niin haasteelliseksi..) Josko se talvi tulisi tänä vuonna vasta vähän myöhemmin..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *