Tiedän etten ole ollut kovin aktiivinen Instagramissa viime päivinä. Tiedän etten ole ollut aktiivinen myöskään blogin Facebook-sivuilla. Tiedän myös että olen moneen otteeseen sellaista lupaillut tai ainakin kaavailut mutta nyt.. Nyt on taas se aika kun suosittelen klikkamaan itsensä seuraajaksi sillä nyt alkavalla matkalla en lupaa päivittää blogia aktiivisesti. En myöskään lupaa että päivitän Facebokiin tai Instagramiin pieniä tarinoita ja kuvia useita kertoja päivässä, tai välttämättä edes kerran päivässä, mutta varmasti useammin kuin blogiin. Tai näin ainakin uskoisin.

Jos siis haluat tietää miltä näyttävät Edinburghin joulumarkkinat tai uusi vuosi, Hogmanay, niin klikkaa itsesi seuraajaksi. Yritän lähteä liikkelle ajatuksella että ei ole kuvattavaa liika tavanomaista, eikä kuvaa liika turhaa. Ja jos säät sallivat niin ehkä kesäinen kuntopiiri saa talvista jatkoa päivitettyine kuvineen. Muunmuassa nämä kuvat sysäsivät minua eteenpäin kroppaprojektissani.

Talvinen Skotlanti on minulle vielä täysin tuntematon ja mielenkiinnolla odotankin mitä kaikkea se minulle ja perheelleni tarjoakaan. Joskus aiemmin on muunmuassa kiivetty Ben Nevikselle ja kävelty Forth Bridge-sillan ylitse. Tällä kertaa tosin odotan enemmän vain rentoa yhdessäoloa sekä jo alussa mainittuja joulumarkkinoita – tällainen joulun ystävä kun olen.

Niin se on joulu jo melkein ovella ja tänään on vietetty jo neljättä, eli viimeistä, adventtisunnuntaita. Neljäs sytytetty adventtikynttilä symboloi rakkautta. Rakkautta on monenlaista ja yksi muoto on yhdessäoloa omien läheisten kanssa. Tällä viikolla olemmekin yhdessä koristelleet kotona kuusen. Ajatukset ovat joulun lisäksi olleet vahvasti myös tulevassa matkassa, jonne ei enää kovin kauaa ole. Jouluisen tekemisen lomassa on myös hiljalleen alettu pakata matkalaukkuja.

Kolmas juhlittu adventti symboloi joulurauhaa. Vaikka kuinka yritän kirjoittaa jotain harmonisen rauhaista ajatusta niin päässäni alkaa joulurauhaa miettiessäni soida vain ”..ei itkeä saa, ei meluta saa..”. Tämä kertonee ehkä jotain siitä lapsiperheiden rauhallisuudesta.

Toisen adventin aikana sytytetty kynttilä tuo mukanaan jouluilon. Itsehän rakastan joulua. Rakastan joulun tunnelmaa ja on aina yhtä ihana tunne hakea joulukoristeet esiin. Rakastan joulumarkkinoita pienine puumökkeineen ja havuineen. Ja jouluvalot – niitäkin rakastan. Joulu on kaikkineen aivan ihana ajankohta, eikä taida olla oikeastaan mitään mistä en siinä pitäisi – jouluruuhkineenkin se on sitä itseään, ilon aikaa.

Ja siitä ensimmäisestä adventista, joka tänä vuonna juhlittiin jo marraskuun puolella, alkoi joulun odotus. Voi olla että se on vain iän tuoma tunnetila, mutta tänä vuonna minusta tuntuu siltä että joulukuu on kiiruhtanut ohitse äärettömän nopealla aikataululla. Tuntuu oikeastaan ihan uskomattomalta että sitä vietetään jo viikon päästä lauantaina. Joskin tämä perhe saa odottaa vielä yhden päivän lisää, sillä Skotlannissa pukki vierailee vasta joulupäivänä eli 25.12.