Hae
My Project Is Me

Haastetta kerrakseen

Moikka,

Sain jo jokunen aika sitten Eveltä todellisen haasteen, johon nyt otan viimein osaa. Tarkoituksenani oli viettää muutama hetki pohtien mitä aion vastata, sillä sen verta haastavia hänen kysymyksensä olivat. En kuitenkaan saanut mitään aikaiseksi. Ja nyt kun katson näitä kysymyksiä niin mieleni tekisi (jälleen) palata aiheeseen myöhemmin. Mutta ei, nyt saatte sitten todellakin vastauksia pintaa syvemmältä sellaisina kuin ne ensikertaa ajatuksiin tulevat. Jos muuten Even blogi ei ole tuttu, niin suosittelen kurkkamaan sillä mielenkiintoista sisältöä löytyy varmasti. Sitten kysymysten pariin.

1. Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut urheilun parissa?
En onnekseni ole mikään erityinen nolojen tilanteiden nainen, joten joudun oikeasti hieman miettimään vastaustani. Noloja juttuja on varmaan tapahtunut paljon enemmän kuin mieleni edes muistaa koska yhtäkään en nyt keksi. Saliaikana mitään erityistä ei ole tapahtunut (vaikka aina onkin hieman noloa kuvata itseään jos joku vaikka huomaa). Ja noloahan on myös huomata menevänsä ihan eri tahtiin kuin kaikki muut jollain ohjatulla tunnilla, mutta haluaisin keksiä jotain oikeasti noloa. Oikeasti noloa olisi esimerkiksi se että housut ovat ratkenneet kesken venyttelyn tai että olen lenkkeillyt päin tolppaa kun huomio on keskittynyt johonkin muuhun – tällaista ei vain ole sattunut.  Noloa tämäkään ei ole mutta mutta muistan kyllä hyvin kun joskus taannoin aamulenkkeilin menemään niin eräs melko hyvä tuttuni tuli samalla matkalla vastaan – joskin hän oli matkalla vasta nukkumaan yöriennoiltaan.


2. Mikä on eniten rohkeutta vaatinut tekosi?

No tähän sitten taas on todettava että olen aikamoinen nössö. Tykkään monissakin asioissa pelata varman päälle ja välttää ihan turhia riskejä. Jostakusta voisi olla rohkea teko ladata itsestään julkisesti hyvinkin epäimartelevia ”läskikuvia” nettiin ja aloittaa blogin pitäminen ilman takeita onnistua muutosprojektissa. Minä en tätä asiaa sitä vastoin näin näe, vaikka joskus olenkin toki miettinyt että kuinkahan fiksu veto tämäkin nyt sitten muka oli. Jos rohkeutta mitataan sillä että voittaa omat pelkonsa ja esteensä niin siinä mielessä toki julkinen laihduttaminen on rohkea teko.


3. Mitä pelkäät?
En varsinainaisesti voi sanoa että pelkäisin erityisesti jotain. Toki luonnollisia, terveellisiä, pelkoja ovat esimerkiksi läheisten menettäminen tai juuri nyt se että jos uudella tulokkaalla ei olekaan kaikki hyvin syntyessään. Nämä eivät kuitenkaan millään lailla ohjaa tekemisiäni enkä niitä siksi erityiseksi peloksi tahdo sanoa. Kuten ylempänä kuitenkin todettu, olen aikamoinen nössö ja ehkä jollain tavalla pelkään ottaa suuria riskejä. Ehkä pelkään toisinaan hieman myös epäonnistumista vaikka se ei minua estäkään yrittämästä.

4. Mainitse yksi henkilö, joka on motivoinut sinua liikunnan parissa.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on kuitenkin haasteellinen kysymys. Ehkä sen tekee haasteelliseksi vain yhden henkilön nimeäminen koska taustalta löytyy lukuisia ja lukuisia eri tyyppisiä motivoijia. Toisilta motivaatiota on saanut vain katsomalla/lukemalla heidän henkilökohtaisista huikeista saavutetuista tuloksista ja toisilta sitä on saanut annetulla ajalla ja mahdollisuudella liikkua. Toiset ovat motivoineet minua vain kuunetelemalla ja kommentoimalla. En oikeasti vain pysty mainitsemaan yhtä henkilöä vaan kiitos kuuluu yhtälailla kaikille.

Kuva

5. Mainitse kolme parasta luonteenpiirrettäsi.
Yleensähän ne parhaat ovat myös ne haastavimmat ja näin on oikeasti minunkin kohdallani.

Ensimmäisenä haluan mainita tietyntyyppisen täydellisyydentavoittelemisen – Kun tämän vimman ja tahdon osaa valjastaa käyttöön oikein, voi saada oikeasti aikaan ihan mitävain. Kolikon kääntöpuolena on kuitenkin se että toisinaan tuntuu ettei mikään riitä ja huomiota alkaa kiinnittää aivan epäolennaisiin pikkuasioihin ison kuvan sijaan.

Toinen hyvä puoleni onkin realistisuus. Tämä ei varmaan olisi niin hyvä asia, ellen olisi listannut täydellisyydentavoittelijaa ensimmäisenä. Maalaisjärki ja realistisuus pitävät pääni poissa pilvilinnoista (ainakin suurimman osan aikaa) ja en ihan aina kuvittele itsestäni liikoja. Tämäkin toki asettaa toisinaan haasteita mutta pysytään nyt näissä positiivisissa ajatuksissa.

Kolmantena voisin mainita avoimuuteni. Olen aina valmis kuulemaan toisenkin mielipiteen ja katsomaan asiaa oman kantani ulkopuolelta. Olen aina yhtälailla valmis tutustumaan uusiin ihmisiin ja kokeilemaan uusia juttuja.

Kuva

Tässäpä tätä pohdintaa oli kerrakseen. Kiitos vielä kerran Eve todellisesta haasteesta. En tällä kertaa laita tätä eteenpäin, koska jokin aika sitten sain saman haasteen (joskin kysymykset olivat tietty eri) ja välitin oman kysymyspatterini tuolloin eteenpäin.

Sen sijaan haluan muistuttaa etttä blogini tulee siirtymään lähiaikoina Bloggerista FitFashion- portaalin alle. Samaan yhteisöön siirtyy kanssani lukuisia muitakin treeni ja terveysaiheisia blogeja joten kannattaa varautua siirtoon jo nyt. Uusi osoite on muutoksen myötä myprojectisme.fitfashion.fi. Tarkemmin muutoksesta voit lukea täältä. 

2 kommenttia

  1. Eve kirjoitti:

    Kiitos vastauksista 🙂 Oli mielenkiintoista luettavaa ja hyvinhän sait vastaukset koottua, vaikka vähän joutui laittaa aivonystyrät enemmän töihin 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *