Hae
My Project Is Me

Mitä jos..

Mitä jos en olisikaan kuin yhden lapsen äiti? Jos en olisikaan esikoiseni jälkeen tehdyn huikean laihdutus- ja elämäntapamuutosurakan jälkeen koskaan tullut uudelleen raskaaaksi. Jos ei olisikaan tullut uudelleen pudotettavia äitiyskiloja niin olisinko silti tänään tässä, laihduttamassa. Olisivatko kilot tulleet kuitenkin rennomman elämän seurauksena vai olisivatko elämäntapani pysyneet sellaisina että lisääntynyt massa olisi ollut pelkkää lihasta?

Yllä olevassa kuvassa on tosiaan muodonmuutokseni vuodelta 2011-2012. Vasemmanpuoleinen kuva on lähtötilanne kesältä, jolloin esikoiseni oli vain reilun kuukauden ikäinen. Tein tuolloin päätöksen aloittaa terveellisempi elämä, raskauden myötä tulleiden herkkuhölläilyjen ja kilojen jälkeen. Keskimmäinen kuva on saman vuoden loppupuolelta, milloin olin saavuttanut koko aikuisikäni pienimmän vaatekoon ja vaakalukeman. Oikeanpuolimmaisin kuva on kesältä 2012, suunnilleen vuoden päässä aloituskuvasta. Olin kevään aikana alkanut käydä salilla ja kroppaan alkoi tulla uudenlaista muotoa, vaikkei se kuvasta varsinaisesti käy ilmi. Mihin tie olisikaan johtanut jos..

Ihan aikuisten oikeasti en suinkaan mieti tai pyörittele päässäni ajatusta mitä olisi tapahtunut jos. Ja ihan tyhmäähän se olisikin, olenhan saanut täydellisen vartalon sijaan niin paljon enemmän. Ja sen vartalon nyt ehtii hankkimaan vielä moneen kertaan, jos vain haluaa. Mutta onhan ajatuksella toisinaan hauska leikitellä vaikken koskaan sen pidemmälle pääsekään kysymystä pidemmälle kun jo ajatukseni herpaantuu johonkin muuhun (ja fiksumpaan).

9 kommenttia

  1. Kaisa kirjoitti:

    Mä voin rehdisti myöntää leikitteleväni sillä ajatuksella, että mitä jos olisin 4 vuotta sitten valinnut toisin. Olisinko edelleen yhtä timmissä kunnossa kuin silloin vai olisiko polku johdattanut kohti pullukkaelämää erilaisista valinnoista huolimatta…

    • jennie kirjoitti:

      Ajatusleikit on kivoja, vaikkeivät ehkä hyödyllisiä, mutta kivoja. Jos en olisi saanut yhtäkään lasta, olsiinko koskaan lähtenyt kuntosalille? Jos en olisi saanut yhtään lasa harrastaisinko edelleen tankotanssia? Jos en nuoruudessani olisi lähtent nykyisen avopuolisoni kanssa treffeille, olisimmeko silti yhdessä? Olisivatko tiemme kohdanneet jotenkin toisin?

  2. Nimetön kirjoitti:

    Mutta et sitten ensimmäisen raskauden jälkeisestä ”elämäntaparemontista” oppinut mitään? Miksi et vetänyt toista raskautta fiksummalla ruokavaliolla, vaan herkuttelit edelleen ihan turhaan? Paremmalla itsekurilla olisit välttänyt toisen raskauden herkuttelukilot ja olisit synnytyksen jälkeen päässyt treenaamaan huomattavasti paremmasta kunnosta ja saanut tuloksia mahdollisesti nopeastikin näkyviin. Ei se raskaus nosta energiantarvetta kuin hieman.

    • jennie kirjoitti:

      Elämäntaparemontti on aina elämäntaparemontti ja olen tehnyt paljon pysyviä päätöksiä vuonna 2011 koskien liikuntaa ja ruokavaliota. Kommentista voisin päätellä ettet ehkä tiedä ettei painoni noussut lainkaan niin suuria määriä toisessa raskaudessa. Eikä kolmannessa. Olen kiitollinen keholleni, joka on jaksanut suuret muutokset lyhyen ajan sisään hyvin. Mutta entä jos näitä suuria muutoksia ei olisi tullut? Kehon ei olisi tarvinnut mukautua; Hormonitoiminnan ei olisi tarvinnut muuttua. Elämäntilanne olisi kokonaan toisenlainen; Aikaa olisi moneen asiaan enemmän. Ei silti että valittaisin, kuten itse ylempänä kirjoitin – olenhan saanut niin paljon enemmän kuin vain täydellisen vartalon.

    • Nimetön kirjoitti:

      Huhhuh, mikä kommentti. ?

      Ei ole vissiin omakohtaista kokemusta. Raskaudet ovat aina erilaisia ja hormonitoiminnan muutokset voivat pistää kropan ihan sekaisin: vaikutukset ovat todella yksilöllisiä. Itsehän otin plussaa 25 kiloa aikalailla samalla ruokavaliolla (ehkä leipä tai hedelmä enemmän silloin tällöin, ei juuri lainkaan sokeria jne.) kuin elän normaalisti. Serkulla sama meininki ja painoa tuli vain 8 kiloa. Ihan rehellisesti sanottuna, kyllä oikeasti välillä otti päähän oikein kunnolla, koska tuntui turhauttavalta, ettei omalla toiminnalla voinutkaan vaikuttaa ollenkaan niin paljon kuin olin olettanut… Mutta lopputuloshan oli kaikkein tärkein. Olisi se toki kiva kuulua niihin naisiin, jotka jättävät kohonneet kilot synnärille, mutta it is what it is…

    • Nimetön kirjoitti:

      No huh huh vaan itsellesi. Jos vedät +25 kiloa raskauden aikana, niin eiköhän sinne huulien väliin ole mennyt vähän jotain muutakin kuin pari ylimääräistä viipaletta omenaa ja leipää 😉 Olehan nyt rehellinen itsellesi!

      • jennie kirjoitti:

        Eiköhän laiteta piste tälle tässä vaiheessa ennenkuin menee aivan asiattomaksi.

        Ja sinulle, jolla mammakilot seurasivat synnäriltä kotiin, et ole todellakaan yksin. Voin uskoa että olo oli toisinaan turhautunut mutta kuten itsekin sanoit niin lopputulos on se mikä kuitenkin merkkaa <3

  3. Anonyymi kirjoitti:

    Vuosikin on niin lyhyt aika vaikka tuntuu pitkältä! Olen nyt 1.5v ollut treenaamatta ja vasta ens vuoden alussa aattelin taas kovempia treenejä kun tää vauvavuosi on ohi. Aion todellakin antaa kehon palautua rauhassa

    • jennie kirjoitti:

      Ja mihin sitä oikeastaan on kiire? Tärkeämpää on osata kuunnella omaa kehoa, jaksamista ja tuntemuksia. Ja nauttia vauva-ajasta. Toipuminenkin on niin yksilöllistä ja siinä missä toinen vetää lenkkarit jalkaan jo synnärillä niin toinen toimii toisin. Kumpikaan ei ole yhtään sen parempi tai huonompi valinta (paitsi no ehkei synnärillä suoraan kukaan laita lenkkareita jalkaan ja pingo kotiin mutta periaatteessa) vaan tärkeää on että se on oikea itselle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *